Se saapui pienenä hymynä
lämmitti ja valaisi elämäänsä
Hän vangitsi sen
ja rakastui
Ei kaivannut sormusta sinetiksi
rakkauden
Vapauttava nauru välillä kahden
ihmisen
poisti ahdistuksen,
pelon ja synkkyyden
lämmitti ja valaisi elämäänsä
Hän vangitsi sen
ja rakastui
Ei kaivannut sormusta sinetiksi
rakkauden
Vapauttava nauru välillä kahden
ihmisen
poisti ahdistuksen,
pelon ja synkkyyden
Vastaukset 7
Vanhimmat
no joo joo
silti "vapauttava nauru" oli kaunis runo
tätä se tulee olemaan juu, teille molemille
Tämä on pienestä asiasta syntynyt rakkausruno,
josta pidin paljon.
Mutta ihan pienillä muutoksilla olisi oma
versioni tällainen;
pienenä hymynä se saapui
lämmitti ja valaisi elämäänsä
sen vangitsi hän
ja rakastui
ei kaivannut sormusta sinetiksi
vapauttava nauru
välillä kahden
poisti ahdistuksen
pelon ja synkkyyden
Tuo ensimmäisen säkeen viimeinen sana runossasi
on mielestäni turha, mutta uskon että se on
sinun omasta mielestäsi siihen kuuluva.
Tuo runon alun muuttaminen muuttaa jotenkin sen
rytmin kulkevammaksi, siis minun mielestä.
Rytmitys toisessa säkeistössäkin muuttuu hyvin
pienillä asioilla.
Onneksi meillä on tämä diili, muuten joku taas
voisi arvostella sanomisiani.
Mutta muista - runo oli hyvä, eihän nuo minun
tekemät vekslaamiset mitätöi runoasi, sinähän sen
olet kuitenkin tehnyt.
kirjoittamana se kuulosti hyvältä, omani oli hiomaton eikä loppuunasti ajateltu, kiitos Rellu, kirjoitellaan ja mukavaa päivää sinne koskenpauhuntaan!
Totta kirjoitat, hymyllä on suuri vaikutus! :)
Runosi kuplii iloa ja sitä on mukava lukea! :)
hiljaa kiitoksen, kauniita unia sinulle, täytyy itsekin yrittää vielä nukkua jonkun tunnin....