Olen parikymppinen nainen, mieheni tasan kaksi kertaa ikäiseni. :)
Ollaan nyt vähän aikaa oltu ilman mitään ehkäisyä mutta tästähän ne ongelmat vasta alkaa kasautua...
Mieheni ei ole koskaan ollut mikään kestävyyspanija vaan aina on ollu minua nopeampi. Kai siihen jotenkin on tottunut kun muuten kaikki menee loistavasti, viihdytään yhdessä, ei kauheita riitojakaan ole ollu, normaalia enempää. Ja kyllähän me paljon saadaan esim suuseksistä, harvemmin edes oltiin yhdynnässä kun ei vielä lapsi kuulunut suunnitelmiin. Eli ei voi sanoa että seksi ei sujuisi! Ehkäisynä ollaan käytetty pelkästään kondomia ja silloinkin hän on lauennu turhan nopeasti, nyt se vaan korostuu.
Mieheni sanoo että olen niin tiukka ja "ihana" että heti meinaa tulla, ei voi pidätellä... Hän on ollut aikaisemminkin parisuhteessa, minä en. Tässä aikaisemmassa suhteessa hän pystyi pidättelemään kauemmin kuin mun kanssa mutta ei silloinkaan pitkään.
Eihän se eroa "tavallisesta" yhdynnästä mitenkään vaikka tarkoitus onkin saada lapsi mutta mä oon sen verran tunneihminen että jotenkin, siis nyt kun tietoisesti yritetään lasta, haluaisin sänkypuuhiin jotenkin erilaisen tunnelman...
Löytyiskö täältä meille joku ratkaisu? Ja toivon ihan ASIALLISIA vastauksia sitten, se ei auta meitä yhtään että mua kehotetaan lopettamaan nipottaminen ja käymään vieraissa yms. Olen avioliiton kautta sitoutunut tähän yhteen mieheen jota rakastan enemmän kuin ketään muuta ja haluan synnyttää vain hänen lapsiaan, yhden tai vaikka kymmenen!!
Kiitos kaikille vastaajille!
Rouva K. Ani ;)
Ollaan nyt vähän aikaa oltu ilman mitään ehkäisyä mutta tästähän ne ongelmat vasta alkaa kasautua...
Mieheni ei ole koskaan ollut mikään kestävyyspanija vaan aina on ollu minua nopeampi. Kai siihen jotenkin on tottunut kun muuten kaikki menee loistavasti, viihdytään yhdessä, ei kauheita riitojakaan ole ollu, normaalia enempää. Ja kyllähän me paljon saadaan esim suuseksistä, harvemmin edes oltiin yhdynnässä kun ei vielä lapsi kuulunut suunnitelmiin. Eli ei voi sanoa että seksi ei sujuisi! Ehkäisynä ollaan käytetty pelkästään kondomia ja silloinkin hän on lauennu turhan nopeasti, nyt se vaan korostuu.
Mieheni sanoo että olen niin tiukka ja "ihana" että heti meinaa tulla, ei voi pidätellä... Hän on ollut aikaisemminkin parisuhteessa, minä en. Tässä aikaisemmassa suhteessa hän pystyi pidättelemään kauemmin kuin mun kanssa mutta ei silloinkaan pitkään.
Eihän se eroa "tavallisesta" yhdynnästä mitenkään vaikka tarkoitus onkin saada lapsi mutta mä oon sen verran tunneihminen että jotenkin, siis nyt kun tietoisesti yritetään lasta, haluaisin sänkypuuhiin jotenkin erilaisen tunnelman...
Löytyiskö täältä meille joku ratkaisu? Ja toivon ihan ASIALLISIA vastauksia sitten, se ei auta meitä yhtään että mua kehotetaan lopettamaan nipottaminen ja käymään vieraissa yms. Olen avioliiton kautta sitoutunut tähän yhteen mieheen jota rakastan enemmän kuin ketään muuta ja haluan synnyttää vain hänen lapsiaan, yhden tai vaikka kymmenen!!
Kiitos kaikille vastaajille!
Rouva K. Ani ;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
20 vuotias nainen haluaa lapsia 40 vuotiaan miehen kanssa miehen vielä ollessa sun ensimmäinen seurustelusuhde?
Mietippä vielä pari kertaa, lapsen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen elämään. Ei sillä että lapsen kanssa elämä olisi huonoa, mutta joitain asioita ei enää pysty lasten kanssa tekemään.
Olkoon ratkaisusi mikä tahansa niin onnea valitsemallesi tielle!
Sanoinhan että RAKASTAN miestäni! Kysyinkö saisinko haluta lapsia HÄNEN KANSSAAN?!
Vai menikö kysymykseni ohi?
En pyytänyt ketään loukkaamaan minua tai miestäni, vähättelemään MINUN tunteitani.
Vai sinäkö tiedät minua paremmin mitä MINÄ ajattelen ja tunnen? Jos niin olisi, tietäisit että voisin vaikka kuolla mieheni puolesta koska RAKASTAN häntä.
Anteeksi nyt vaan mutta TUO SATTUI!
Olette yhdessä rakkaudesta. Hienoa, mutta luuletko olevasi ainoa ihminen maailmassa, joka on rakastunut? Niin moni menee yhteen vahvassa myötätuulessa ja silti yli puolet avioliitoista hajoaa. Talo menee myyntiin ja lasten huoltajuudesta kiistellään. Ja nämä samaiset ihmiset kiroavat jälkikäteen, että kyllä tuli oltua tyhmä ja sinisilmäinen kun pieni hetki malttia olisi ollut se mitä olisi tarvittu. Entäs sitten vaikka sua nyt loukataan. Mitä pieni "sattuminen" on verrattuna vuosien perhehelvettiin, jos asiat on mennäkseen pieleen.
Mikään ei ole varmaa, ei ainakaan liiton kestäminen. Käytännössä parhaaksi koettu konsti on ensin elää, päivä kerrallaan, viikko kerrallaan, vuosi kerrallaan. Jollei liitto kaadu riitelyyn, jokainen riita ja kriisi vain kasvattaa ja vahvistaa suhdetta. Kun sitä käy läpi, tulee aikanaan sellainen tunne, että nyt sen lapsen voi tehdä. Ei nyt, hetken huumassa vaan sitten kun on vähän itsenäistytty ottamaan vastuuta.
Kyllä toi menee ohi itsestään. Tiuukkuus häviää lasten myötä.
Lapsenteossahan on oleellista saada sperma oikeaan paikkaan. Menetelmällä ei ole niin väliä.
Ottakaa aikaa seksiin. Ei se haittaa jos mies laukeaa nopeasti, voihan aina aloittaa uudelleen. Riittävän ajan kanssa hän kykenee toiseen, jopa kolmanteen yhdyntään. Mikäs sen mukavampaa.
Eli älä lopeta siihen kun mies laukeaa ensimmäisen kerran vaan pidä sitä hyvänä alkuna.
Haluat siis lapisa vai pidempää seksiä ? Ok, siis molempia. (Seksin kestollahan ei pitäisi olla suurempia vaikutuksia hedelmöityksen osalta... jos nyt jotain bilsan tunneilta muistan tai sitten en...)
Jos miehesi haluaa kestää pitempään, hän varmaan osaa (tulisi osata) tehdä asialle jotain itsekkin, kun olet asiasta ilmoittanut. Lääkekaapin kautta asiaa tuskin kannattaa lähteä ratkomaan. Eli ei muuta kun harjoittelemaan. Miehen on opeteltava tunnistamaan kiihoittumisensa vaiheet ja rajat. Oikeassa kohdassa lopettaa tai hidastaa ettei mene sen rajan yli mistä ei ole enää paluuta.
Jos asia miestäsi siis kiinnostaa, voi hän helposti hypätä koneen ääreen, netti on pullollaan tietoa - sen jälkeen on täysin mahdollista ellei jopa helppoa päästä haluttuun lopputulokseen... edellyttää aikaa ja kärsivällisyyttä, itsekurilla höystettynä.
Vaikka et tästä tykkää, niin koita myös hyvä nainen pitää silmät auki ja mieli avoimena. Se että loukkaannut ensimmäisen vastaajan viestistä, antaa vähän pelottavan rakstuneen kuvan ihmisestä. Ääripään tunteilla kuten viha ja rakkaus on ikävä tapa sumentaa todellisuutta ympäriltä ja niillä saa itsensä toimimaan rajojensa yli niin hyvässä kun pahassa....
Ja oikeasti jos olette umpirakastuneita miksi pitää kiirettä niiden lapsien kanssa. Nauttikaa toisista ja katselkaa maailmaa yhdessä ympärillänne. Lapsien hankkimisella on hyvin pysyvä elämäntapaa muuttava vaikutus.
Rakkaus on muutakin kun lapsien tekoa. Omasta mielestä lasten hankinnassa tulisi käyttää hitusen enemmän järkeä kuin rakkautta.
(Jos provosoiduit viestistäni ja olet täsyin tunteen vallassa, on se hyvä merkki siitä että ei ehkä olisi pahitteeksi painaa jarrua, mistään ei tarvitse luopua, mutta asioita voi aina miettiä... myös järjellä.)
Mitään pahaa en sanoillani tarkoita - Onnea ja hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi.
Minua myöskin hämmästytti voimakas reaktiosi varsin tavalliseen kysymykseen rakkautesi kestävyydestä. Mistäpä ventovieras voisi sen tietää, ettehän voi olla siitä varmoja itsekään. Kukaan ei voi ennustaa 10 vuoden päähän. Reaktiosi kertoo, että olet ainakin alitajuisesti pohtinut sitä itsekin. Ajatus pelottaa sinua niin paljon, että ripustaudut häneen entistäkin lujemmin. Ajatus pelottaa sinua niin paljon, että raivoisasti kieltäydyt edes ajattelemasta asiaa.
Jos oletkin varma itsestäsi, voitko olla varma hänestä? Minusta tuntuu, että olet hiukan epävarma hänen tunteistaan sinua kohtaan ja haluat lasta sitoaksesi hänet lujemmin sinuun.
Todella toivon, että olen väärässä ja epäilykseni ovat turhia, koska toivon onnenne kestävän. Sinuna en kuitenkaan lähtisi vielä tässä vaiheessa lasta tekemään. Ikäeronne on epätavallinen, mutta muutaman vuosi lisää helpottaa jo asiaa. Parisuhteenne on vielä alkuhuumassaan ja lapsen hankkiminen on uhkapeliä. Se on myös rasite suhteelle, jos lapsi hankitaan liian varhain.
Kaikesta huomaa, että nimim. Tahtoo Äidiksi, on itse vielä ihan lapsi. Suutahtaa nyt tuommoisesta vastauksesta, joka oli aivan asiallinen ja järkevä. Ei noin lapsellisen ihmisen missään nimessä pitäisi yrittää hankkia vielä lasta, ennen kuin on itse ehtinyt aikuiseksi. Tästä sinä varmaan suutut vielä enemmän, mutta koita ottaa järki käteen, ja mieti vielä. Lapsen hoito ja kasvatus on nimittäin aika rankkaa työtä, ja ennenkaikkea se rajoittaa elämää tosi paljon.
Tiedän itse kokemuksesta, mitä se on, jos liian nuorena hankkii lapsia.