Meitä on 4 sisarusta 45-53 ikäistä. Välillämme "jokin" hankaus, ettei kaikki 4 yhdessä ole ollut perhejuhlillakaan kuin 1 kerran. Isämme (edesmennyt)oli leppoisa kaveri ja äiti se kaulinta sylisään pitävä tiukkapipo.
Mistä tämmöistä vyyhteä lähteä purkamaan, koska syypäitä ei varsinaisesti kukaan. Emme tiedä mistä kaikki on alkanut, eikä mihin päättyy.
Mistä tämmöistä vyyhteä lähteä purkamaan, koska syypäitä ei varsinaisesti kukaan. Emme tiedä mistä kaikki on alkanut, eikä mihin päättyy.
Vastaukset 3
Vanhimmat
iässä ollaan käyty jo "oma minuus" läpi ja ne "lapsuuden teipit eli tapahtumat" ja jokainen sisarus on kokenut lapsuutensa eritavalla, vaikka vanhemmat ovat kaikilla olleet samat. Siellä on siis aina ns. sisaruskateuskin mukana eli se, että itse kukin on kokenut jääneensä vanhemmiltaan paitsi jostakin, mitä toinen sisarus on saanut.
Myös se, missä "lähtö"vaiheessa sisarusparvessa itsekukin on iällisesti kasvanut, vaikuttaa myös kovasti näkemyksiin: esikoisella on esikoisen "vastuu" ja kuopuksella pienimmän "oikeudet" mutta jäänyt kuitenkin jostakin silti paitsi. Välissä teillä vielä 2 sisarusta, joilla omat kokemuksensa.
Usein siis tuossa iässä välit sisaruksiin joko katkeavat tai sitten siteet lujittuvat. Kerääntykää saman pöydän ääreen keskustelemaan näistä asioista, jos kykenette ... tai sitten jokainen käy asioita läpi itsekseen. Sellaista se elämä on ... joko riitaa (erikseen) tai sopua (yhdessä) tai sitten vuoristorataa - myös sisarusten välillä. Teitä on neljä yksilöä omassa sisarusparvessasi.
Onnellisinta ehkä olisi, jos jokainen sisaruksista saisi istua saman pöydän ääreen omana itsenään ilman, että perheasioita lainkaan käsitellään (vaan käsitellään vaan jokaisen henkilökohtaista elämänvaihetta juuri sillä hetkellä) mutta tämä on kai lähinnä aika "onnellisuuden"utopiaa :)
Mitä jos sinä alkasit ottaa yhteyttä sisaruksiin ja heidän perheisiin. Kutsu vaikka kaikki viettämään iltaa ja tutustumaan toinen toisuiinsa.
Itsekseen ei teidän ongelmanne ratkea.
Kannattas yrittää saada suhteet toimimaan, vielä kun elossa olette. Lähisukulaiset voivat toimia voimavarana , kun itse tulea kaipaa.
Olen alkanut miettimään, että onkohan vika minussa kun sisarusten kanssa on vaikea tulla toimeen. Olen suorasanainen ja oikeudenmukainen enkä osaa näytellä tunteita, mikä on välillä rasite.
Olen suuresta perheestä ja koin jo pienenä ettei äiti hyväksy mua. sen olen kokenut aikuisenakin, tukea en ole koskaan saanut. Tämän lisäksi olin koulukiusattu. Työelämässä ajauduin hoitoalalle ja olenkin miettinyt, että saanko jotain tarpeita tyydytettyä. Olen kyllä pidetty hoitaja, siitä muutama kannustuslisä kiitoksena myös asiakkaiden kiitokset ovat lämmittäneet mieltä.
Olen käynyt yhden eron läpi josta minulla on kaksi lasta. Heidän kanssaan minulla on loistavat välit samaten nykyisen mieheni. Kaikkien muiden kanssa tulen erittäin hyvin toimeen mutta en sisarusten ja äidin. Jossakin se vika on.