Varmasti täällä on ollut paljon samanlaisia kyselyjä.
Olen 23v mies. Itselleni on ollut äärimmäisen vaikea itselleni myöntää, että olen masentunut. Kenellekään muulle en ole puhunut. Itselläni masentuminen on hyvin kausi luonteista ja välillä olotila on aivan huipussaan ja joidenkin päivien päästä saatan romahtaa täysin pohjalle.
Nytkin tuntuu, että millään ei ole mitään väliä. Tämä kirjoittaminenkin tuntuu vastenmieliseltä ja mieluummin menisin sänkyyn. Ajatuksissa pyörii koko ajan mistä tämä johtuu. Muistelisin, että olen kärsinyt masennuksesta n.15 vuotiaasta saakka. Kamalalta tuntuu ajatella, kun ei ole mitään syytä nousta sängystä. Kaikesta tekemisesta puuttu pohja. En osaa enää olla aidosti iloinen.
Olen juuri sitä kuntaa, joka ei ongelmiaan halua valitella. Tuntuu vaan, että en pääse millään eroon noista masennuksista. Ilmeisesti sairaalasta saisin apua? Minulla vaan on todella suuri kynnys mennä sairaalaan. En ole käynyt sairaalassa ainakaan 5-10 vuoteen. Mistä olisi helpoin kysyä apua?
Olen 23v mies. Itselleni on ollut äärimmäisen vaikea itselleni myöntää, että olen masentunut. Kenellekään muulle en ole puhunut. Itselläni masentuminen on hyvin kausi luonteista ja välillä olotila on aivan huipussaan ja joidenkin päivien päästä saatan romahtaa täysin pohjalle.
Nytkin tuntuu, että millään ei ole mitään väliä. Tämä kirjoittaminenkin tuntuu vastenmieliseltä ja mieluummin menisin sänkyyn. Ajatuksissa pyörii koko ajan mistä tämä johtuu. Muistelisin, että olen kärsinyt masennuksesta n.15 vuotiaasta saakka. Kamalalta tuntuu ajatella, kun ei ole mitään syytä nousta sängystä. Kaikesta tekemisesta puuttu pohja. En osaa enää olla aidosti iloinen.
Olen juuri sitä kuntaa, joka ei ongelmiaan halua valitella. Tuntuu vaan, että en pääse millään eroon noista masennuksista. Ilmeisesti sairaalasta saisin apua? Minulla vaan on todella suuri kynnys mennä sairaalaan. En ole käynyt sairaalassa ainakaan 5-10 vuoteen. Mistä olisi helpoin kysyä apua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla vähän samanlaista tuo masennus ollut, tosin reilu vuosi sitten aloitin lääkityksen masennukseen. Ei se elämä siitä mitenkään uutta sisältöä saanut mutta tuntuu helpommalta lähteä juttuihin mukaan, on vihdoinkin sellainen normaali olotila. Välillä kuitenkin on huonompiakin jaksoja, mutta ajattelen että sellainen kuuluu jo elämään, eikä minulle vissiin sitten ole helppoa elämää suotu...
Mulle oli tosi iso kynnys lähteä käymään lääkärissä, pala kurkussa soitin sitten sen ajan. Lääkärikäynti itsessään oli ihan kivuton, lääkäri kyllä ymmärsi vaivan hyvin. Minusta selviät helpoimmalla kun vaan varaat ajan yleislääkäriltä terveyskeskukselta tai yksityiseltä. Kerran se kirpaisee eikä sinua kukaan ihmettele.
Käytkö sää jossain terapiassa?
Itsekin olen täysi poikamies. Eipä oo koskaan ollut yhtäkään seurustelusuhdetta. Sitäkin mietin, että jos seurustelisin niin parantuisin tästä. Nyt oon kyllä alkanut miettiä, että ei kai se suhde mua parantais. Kai sitä tarttis ittensä saada kuntoon ennenkuin voi toisesta välittää.
Eli jos soitan terveyskeskukseen niin ne varaa mulle ajan ihan normaali lääkäriltä? Ohjaako se normilääkäri mut sitten jonkun toisen juttusille? Kuka mulle mahdollisia lääkkeitä kirjoittaa. Tuntuu olo vaan liian raskaalta tuohon kaikkeen. Ei jaksais, mutta tiedän, että yksin miettien en pysty elämääni saaman kuntoon.
En käy terapiassa. Lääkäri neuvoi varaamaan ajan psykologilta, kerran kävin sitten sen juttusilla ihan uteliaisuudesta mutta ei siitä tullut oikein hullua hurskaammaksi. Seurustellut en itsekään ole, parisuhde ei oikein ota syttyäkseen, tai sitten ei ole sitä oikeata löytynyt. Myönnän kyllä että masennus vaikeuttaa kumppanin löytymistäkin vähän.
Joo, soitat vaan terveyskeskukseen ja sanot että haluat varata lääkärinajan. Hoitaja saattaa kysyä syytä, ihan hyvin voi sanoa että epäilee masennusta. Mulla se lääkäri ei patistanut mihinkään terapiaan sen kummemmin, tosin kertoi hoidosta ja eri mahdollisuuksista mutta ehdotti itse ensimmäiseksi niitä lääkkeitä. Ne ei ole edes kovin kalliita niin suostuin sitten. Kannattaa tietenkin mennä käymään lääkärissä, eihän se tarkoita että sinut johonkin pakotettaisiin tms. Tulee ainakin parempi olo kun tietää että on saanut otettua sen pienen askeleen kohti paranemista. Etukäteen saattaa hoitoon hakeutuminen tuntua vähän turhankin vaikealta ja raskaalta, mutta ei se sitä ole.
Aina oon ajattellut, että se masennus johtuu vaan elämäntilanteesta ja korjaantuu kun kaikki asiat muuten alkavat mennä kohdalleen.
Tuntuu, että tästä on tullut vain loputon kierre. En enää oikeen usko, että omin avuin pääsen eroon.
Koko ajan tunnen huonoa omaatuntoa kaikesta. Tunnen, että tämä masentuneisuuskin on vain itsekkyyttä. Kun en pysty hoitamaan mitään asioita.
Nyt olen tajunnut, että en millään pääse elämässäni eteenpäin ennekuin saan hoidettua itseni kuntoon. En pysty iloitsemaan, enkä pysty suremaan muuta kuin omaa surkeuttani. Öisin en aina pysty nukkumaan vaan mietin mistä kaikki johtuu.
Päälle päin yritän näyttää jotenkin vahvalta, vaikka sisältä olen täysin hajalla.
tosiasiat.
Ja pyytamalla apua