Kannattaako peruskurssien kurssikirjat pitää itsellään myöhempää käyttöä varten vai myydä äkkiä eteenpäin ennen kuin painos vaihtuu uuteen tai kirja kokonaan toiseen? Opiskelen fysiikkaa, matikkaa ja kemiaa, joiden aineopinnoissa saattaa tulla tarvetta vanhojen kurssien kertaukselle omia muistiinpanoja laajemmin. On tietysti mahdoton sanoa, mitä jonkun toisen kannattaa tehdä kirjojensa kanssa, mutta mihin ratkaisuihin te muut olette päätynyt ja miksi?
Kurssikirjat omiksi vai ei?
Noona
3439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika harvoin tekee jälkeenpäin niillä kirjoilla mitään. Tietysti tietyt oman alan klassikot 'pitää' omistaa, mutta esim. luonnontieteissä kehitys kulkee sellaista tahtia ettei ole mitenkään tavatonta, että joku tenttikirja on 13ed. Yliopistossa opit vielä muitakin parempia menetelmiä hankkimaan ja käsittelemään tietoa, kuin katsoa jostakin alkeiskurssin luentomuistiinpanoista.
Jos peruskurssien kirjoissa on jotain sellaisia, joissa mielestäsi asiat on esitetty selkeästi, niin sellaisia kannattaa jättää itselle. Vaikka luonnontieteet edistyvät nopeasti, niin perusasiat pysyvät samoina.
Se riippuu erittäin paljon kirjasta: sen laatu, käsikirjaksi kelpaavuus ja "idioottillekirjotettuisuus". Itsellä parin ekan peruskurssin kirjat oli aivan hirveitä, amerikkalaista lukiotasoa. Nyt niistä ei ole helppo päästä enää eroon. Toisaalta myin vahingossa erään kirjan, joka olikin myöhemmän kurssin kurssikirja, ja hyvin käsikirjamainen.
Kannattaa siis katsoa kirjan laatua, lainata sitä kirjastosta ja lueskella sitä pari viikkoa (sieltä täältä, mutta koko kirjaa kannesta kanteen). Siinä ajassa alkaa selviämään, tarvitseeko kirjaa käsikirjaksi vai ei.