Kissani on ensi kesänä 18-vuotias narttu. Sillä on selvästi näkö huonontunut (ei enää juokse ulkona vastaan, ennen kuin äänestä tunnistaa), myös hajuaisti ilmeisesti alkaa pettää, kuulossa ei kai vikaa? Silti ainakin viime kesänä vielä sai hiiriä ym. kiinni kesämökillä, jännä nähdä saako vielä ensi kesänä saalista...
Reviiri myös selvästi pienentynyt, ei enää kulje kauas kotitalosta, vaan ulkona ollessaan on lähes pelkästään pihapiirissä, tai paistattelee arvokkaasti päivää kuistin kaiteella.
Vanhus nukkuu paljon, ja syö tietenkin myös vähemmän kuin ennnen. Muuten se tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä, ja kehrää sylissä onnellisena vaikka pari tuntia.
Mietin vain, että kuinka kauan tämmöisellä vanhalla rouvalla on vielä onnellista elämää jäljellä, onko kenelläkään kokemusta että huonontuuko tilanne tälläisestä vaiheesta nopeastikin pahempaan? Vai voiko tämä kisuvanhus "köpötellä" onnellisena vielä muutaman vuoden suunnilleen samoilla vanhuuden vaivoilla kuin nyt?
Naapurilla oli maatiaiskolli joka oli pari viimeistä vuottaan selvästi laihempi kuin ennen, ja kankea jäsenistään, kunnes se koki luonnollisen kuoleman 20-vuotiaana... Tämä on ainut aikaisempi kokemukseni kissavanhuksesta, joten kertokaahan lisää!
Reviiri myös selvästi pienentynyt, ei enää kulje kauas kotitalosta, vaan ulkona ollessaan on lähes pelkästään pihapiirissä, tai paistattelee arvokkaasti päivää kuistin kaiteella.
Vanhus nukkuu paljon, ja syö tietenkin myös vähemmän kuin ennnen. Muuten se tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä, ja kehrää sylissä onnellisena vaikka pari tuntia.
Mietin vain, että kuinka kauan tämmöisellä vanhalla rouvalla on vielä onnellista elämää jäljellä, onko kenelläkään kokemusta että huonontuuko tilanne tälläisestä vaiheesta nopeastikin pahempaan? Vai voiko tämä kisuvanhus "köpötellä" onnellisena vielä muutaman vuoden suunnilleen samoilla vanhuuden vaivoilla kuin nyt?
Naapurilla oli maatiaiskolli joka oli pari viimeistä vuottaan selvästi laihempi kuin ennen, ja kankea jäsenistään, kunnes se koki luonnollisen kuoleman 20-vuotiaana... Tämä on ainut aikaisempi kokemukseni kissavanhuksesta, joten kertokaahan lisää!
Vastaukset 10
Vanhimmat
että sinun kissasi kuolee suht nopeasti kun aika on tullut. Se on terveenä noinkin pitkän elänyt ja harvoin enää mitään dramaattisempaa kuihduttavaa ja kituuttavaa sairautta vanha kissa jää pidemmäksi aikaa potemaan.
Sanoisin, että anna kissan nauttia vanhoista päivistään vielä ihan rauhassa :) Jos kissan voinnissa tapahtuu jotain dramaattista huonompaan, sitten kannattaa miettiä eutanasiaa, mutta nyt toistaiseksi annahan vanhuksen vielä nauttia elonpäivistään :)
En tietenkään vielä olekaan armahdusta antamassa! :) Halusin vain tietää, että mikä mielestänne on se vaihe, kun jo täytyy armahtaa.
Entä jos kissa sokeutuu täysin? Tai kuuroutuukin vielä? Mutta silti olisi muuten fyysisesti terve?
Eikö kissa sopeutuisi aika hyvin vähitellen tapahtuviin aistien katoamisiin, jos vakavampia vaivoja ei olisi? Vai täytyisikö kuurosokea kissa mielestänne jo armahtaa? Mutta onhan niitä syntymäsokeitakin kissoja... Ja syntymäkuuroja... joten kai vasta vakavat sisäiset vaivat ovat armahduksen aihe??? ääh... kunhan tässä pähkäilen! :)
Vanhuuttaan kissa kuolee siististi, joten antaisin kuoleman tulla ajallaan. Eri asia on, jos siisteys menee ja syöminen ei onnistu. Aistien heikentyminen on luonnollista eikä merkki sairaudesta.
ulkona en antaisi vapaana enää kulkea, koska aistit alkaa olla niin heikot. voi käydä hassusti. ei olisi arvokas loppu.
Jos kissa haluaa liikkua ihmisen kanssa ulkona, niin kaikki voi mennä oikein hyvin. Pienet kävelyretket kissan kanssa ovat mukavia. Mutta meillä on käynyt niinkin, että ulkona viihtyvä kissa on ennen kuolemaansa muuttanut kokonaan sisään.
Arvon rouva saa kyllä mennä yksin ulos, mutta ei se siellä enää nykyään kauaa viihdy. Varsinkin jos lämpötila menee nollan alapuolelle, niin ei se viihdy edes kauaa siinä kuistin kaiteella... Paitsi tietenkin jos aurinko paistaa! :)
Lähinnä se taitaa käydä puskan alla asioillaan, ja sitten istuskelee kuistilla, kesällä myös muualla pihassa. Siksi en oikeastaan huolehdi kisulle sattuvan mitään, vaikka aistit ovatkin heikenneet, ei se enää hankkiudu vaaroihin/kauas, ja eipä kotipihassa vaaroja ole. Toisinaan joku irti päässyt koira tulee pihaan haistelemaan, mutta näin ikkunasta miten kisuni ainakin vielä syksyllä kiipesi samantien kuusiaitaan kun huomasi koiran! :) Toinen vaihtoehto jos joskus ei enää jaksa kiivetä, niin on pujahtaa kuistin alle piiloon, sinnekään tuskin koira mahtuu...
Eli en sitä murehdi, kyllä kissa oman pihansa tuntee vaikka näkö onkin heikko! Vähän sama kun ihminenkin pystyy melko hyvin kulkemaan tutussa paikassa vaikka olisikin säkkipimeää, ne huoneet on "piirtyneet" aivoihin niin vahvasti.
ihana kun kissa voi elää noinkin vanhaksi ja sille annetaan mahdollisuus vanheta arvokkaasti loppuun saakka :) Onnellinen kissa!
Silmissä voi olla tulehdus/silmänpainetauti jonka saa lääkekuurilla hoidettua.
Ei näy ulospäin mutta kivut voivat olla kovat, eikä kissa sitä mitenkään ilmoita.
(Muutenkin lääkäri voisi kertoa kissan kunnosta enemmän, eikä vaan arvailuita.)
Kissasi vaikuttaa vielä kohtuullisen hyväkuntoiselta ikäänsä nähden. Vasta sitten sitten kannattaa miettiä lopettamista jos tila ratkaisevasti huononee.
Vanhuksille on tyypillistä, että reviiri kapenee ja ne viihtyvät paremmin sisällä lämpimässä. Anna kissasi olla sisällä niin paljon kuin haluaa, vaikka kokonaan. Vanhat kissat saattavat vain nukahtaa ikiuneen, vaikka ei olisi mitään vakavampaa vaivaa. Se onkin kaunis lähtö.
leikattu narttukissa. Viime viikolla kissa oksenteli ja ripuloi yhtenä päivänä. Oksennuskin oli pelkkää limaa, ei siis karvapalloja eikä ruokaa. Rölli on laihtunut viimesen vuoden aikana tosi paljon, ja pelkäsin että se kuivuu ja munuaiset pettää tms.
Kun tilanne rauhottui, ts. ei enää oksentelua ei ripulointia ja kissa oli nukkunut useamman tunnin, annoin sille ruuaksi vähän huoneenlämpöistä seitä. Ajatuksena oli että siinä on paljon nestettä ja on kissan lempiruoka. Siitä meiän mummeli taas piristy, pelkällä säikähyksellä selvittii vieläkii... Huh, huh...
Vanhuudenoireita on tietysti olemassa. Ontuu toista takajalkaa, ilmeisesti nivelessä kulumaa, kuulo on huono. "Yölaulut" on tullu mukaa kuvioihin myös:)Mutta kyllä vielä antaa kyytiä nuoremmalle kissalle ja pitää puolensa tarvittaessa. Leikkiikin ja juoksentelee ympäri asuntoa.
Kyllähän se mielessä on, että paljoa yhteistä aikaa ei enää ole ja toivon tosiaan, että Rölli nukkuisi tuskattomasti pois kotona ettei tarvisi lähteä sairasta, kivuliasta kissaa viemään lääkäriin piikille.