Jos joku valittaa siitä, että naapurin koira haukkuu, on se ihan aiheellista ja oikeutettua. Sitä ei mitenkään tuomita tai sanota, että kyllä sitä tulisi kestää. Voi ihan hyvin tehdä vaikka isännöitsijälle valituksen.
Sitten kun naapurin vauva/lapsi itkee/riehuu, sitä tulisi kestää. Jos valitat asiasta, olet mitä kauheampi lasten vihaaja sun muuta. Siitä ei ihan heti tehdä isännöitsijällekään valitusta. Sanotaan vaan, että se on ohi menevää.
Tarkoitan tässä nyt sellaista jatkuvaa metelöintiä, eikä kerran päivässä tapahtuvaa hetkellistä vauvan itkua. Vaan ihan kunnon pultteja ottavaa lasta, joka herättää naapuritkin.
Mikä siis ero näillä häiriön tekijöillä on niin, että toista pitää sietää ja toista ei?
Hermoheikot lapset jatkavat tätä riehumista jopa helposti kouluikään asti ja koira elää sen kymmenisen vuotta, joten vuosissa ei kauheasti eroa. Kummankin voi opettaa olemaan hiljaa, ainakin yleensä. Lapsetkin huutavat kiukutellessaan eniten, joten senkin saa oikealla kasvatuksella ja kurilla pois.
Olen enemmän koiraihminen kuin lapsi ihminen, mutta eihän niissä lapsissakaan nyt niinkään mitään huonoa ole, jos osaavat "käyttäytyä", eikä tietenkään ole kiva jos ihmiset kuolevat sukupuuttoon :)
Sitten kun naapurin vauva/lapsi itkee/riehuu, sitä tulisi kestää. Jos valitat asiasta, olet mitä kauheampi lasten vihaaja sun muuta. Siitä ei ihan heti tehdä isännöitsijällekään valitusta. Sanotaan vaan, että se on ohi menevää.
Tarkoitan tässä nyt sellaista jatkuvaa metelöintiä, eikä kerran päivässä tapahtuvaa hetkellistä vauvan itkua. Vaan ihan kunnon pultteja ottavaa lasta, joka herättää naapuritkin.
Mikä siis ero näillä häiriön tekijöillä on niin, että toista pitää sietää ja toista ei?
Hermoheikot lapset jatkavat tätä riehumista jopa helposti kouluikään asti ja koira elää sen kymmenisen vuotta, joten vuosissa ei kauheasti eroa. Kummankin voi opettaa olemaan hiljaa, ainakin yleensä. Lapsetkin huutavat kiukutellessaan eniten, joten senkin saa oikealla kasvatuksella ja kurilla pois.
Olen enemmän koiraihminen kuin lapsi ihminen, mutta eihän niissä lapsissakaan nyt niinkään mitään huonoa ole, jos osaavat "käyttäytyä", eikä tietenkään ole kiva jos ihmiset kuolevat sukupuuttoon :)
Vastaukset 21
Vanhimmat
henkisesti sairas kuten oma poikani ja hänen "pulttejaan"ei tuosta noin vaan vaienneta.
voidaan hiljentää, mutta ymmärrän hyvin että poikkeuksia on. Näitä poikkeuksia kun ei vaan koirissa oikein suvaita, vaan häätö siitä tulee, jos koiraa ei saada hiljaseksi.
Ja monestihan nämä lapset jotka riehuvat ovat näitä vapaamman kasvatuksen tuoteita, joita tuntuu olevan vähän turhankin paljon nykyään.
Olen ollut itsekin vähän hankala lapsi joskus pienempänä, mutta äitini hoiti nämä känkkäränkkäkohtaukseni ihan muita ihmisiäkin ajatellen. Jos aloin huutamaan julkisessa välineessä, jäimme pois. Jos aloin huutamaan kaupassa, lähdimme pois. Jos aloin huutamaan ruokapöydässä, jouduin yksin huoneeseen hetkeksi... Ja sitä rataa, eikä huutaminen jatkunut ja opin aika pian kun tuo kausi alkoi, ettei huutaminen kannata ja se sitten myös loppui.
itsekseni. Eihän vanhemmat esimerkiksi koliikki vauvalle juuri muuta voi tehdä kuin ottaa syliin ja yrittää helpoittaa tilannetta parhaansa mukaan ja vauva itkee ja itkee kovaa ja yleensä öisin.
Mutta sitten nuo isommat sankarit jotka saavat niitä raivareita ja voivat heitellä tavaroita ja kiljua kurkku suorana. Siinäkin vanhemmilla on niksit vähissä kun voivat vain yrittää rauhoittaa lasta.
Mutta sitten nuo vielä vanhemmat jotka jo pystyvät leikkimään ulkona keskenään, ja kiljuvat ja kolistelevat porukalla rappukäytävissä, pihoilla ja kodeissaan. Silloin sanotaan lapsi on terve kun leikkii. Mutta auta armias jos kyseessä on koira joka esimerkiksi haukkuu aina päästessään ulos jo rapussa. Metelihän siitä tulee ja ilmoja menee isännöitsijälle. Samoin kun nuo tulevaisuuden toivot soittelevat ihmisten ovikelloja ja rämpyttävät postiluukkua saaden koiran haukahtamaan tai haukkumaan, niin silloinkin vika on koirassa ja koulutuksen puutteessa, ei näissä tulevaisuuden toivoissa jotka aiheuttavat haukunnan.
Meidän talossa riiviölapset huutaa ja kiljuu rappukäytävässä jatkuvasti. Ja koira haukkuu. Sitten meidän koiran nähdessään rupeavat huutamaan sen nimeä, kiljumaan, juoksemaan ja haukkumaan koirallemme. Siis sellaista tekohaukkumista. Ja tottakai koira haukkuu ja on levoton. Olen yrittänyt näille kauhukakaroille sanoa, että koiramme pelästyy heidän käytöstään, mutta ei mene jakeluun. Kohta täytyy varmaan käydä juttelemassa heidän vanhemmilleen. Ja tietysti meidän koirasta valitetaan eikä lapsista. Tekis joskus mieli sanoo suorat sanat niille ylimielisille vanhemmille, jotka eivät näe lapsissaan mitään pahaa. Ärsyttää suunnattomasti.
täälläkin. Pihamme kauhukakarat ärsyttämällä ärsyttävät koiraamme saaden sen haukkumaan ja sitten lapset juoksevat karkuun. Vanhemmat sitten puhuvat talossa keskenään kuinka emme hallitse koiriamme ja lapsetkin pelkäävät niitä ja joutuvat juoksemaan karkuun. Että sellasta täällä...koirien vika kaikki.
Lapset kasvaa, eikä niitä aina hankita uusia, mutta koiria otetaan vielä vanhallakin iällä, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja se haukkuminen vaan jatkuu.
Itse en ole sen enempää "lapsi"- tai "koira"-ihminen, pidän vain hyvin käyttäytyvistä naapureista ja enemmän näistä koirista on meteliä ja häiriötä ollut kuin lapsista, koirat kun tuppaa haukkumaan kaiken aikaa, kun ovat siihen "kasvatettu" ja "karkailevat" paskomaan toisten pihoille.
ja muuttavat pois kotoa, mutta uusia tulee kerrostaloon tilalle. Tämä keskustelu ei ole lapsi eikä koira vastainen mutta metelillä mitattuna saavat molemmat sitä aikaan kiitettävästi. Pointti on siinä että koirista valitetaan mutta lapsista ei, lasten melua vaikka öiseen aikaan pidetään luonnollisena, mutta koiran aiheuttamaa meteliä vaikka päivisin ei kestetä.
periaatteessa saman koulutuksen kuin koiratkin; eli kaikki ylimääräinen riehuminen sisällä oli ehdottomasti kielletty. Jos haluttiin leikkiä, leikittiin pääsääntöisesti ulkona. Sisällä olessa syötiin, tehtiin läksyt, katsottiin telkkaria, pelattiin joitain pelejä ja nukuttiin.
Myöskin koirat on opetettu olemaan haukkumatta. Niiden kanssa ei ole riehuttu sisällä, ulkona sitäkin enemmän, jolloin energia on päässyt purkautumaan. Samoin lapsilla.
Minusta tämä riittää.
Kuri on ehdoton niin lapsilla kuin koirillakin. Nykyaika vain on jotenkin muuttanut elämän arvoja ja piittamattomuus on lisääntynyt.
usein piiskaa ja tukkapöllyä!
ajattelet että "KURI" on ainoastaan piiskaa ja tukistelua.
ei päiväs aikaaan pitäisi häiritä ketään, ymmärrän tietty kun tulee yövuorosta, niin ois kiva nukkua, mutta ei muu talo voi elää yhden yövuorolaisen mukaan. Samoinhan pienten lasten vanhemmat toivoisivat, että naapurit olisi hiljaa kun lapset on päiväunilla tai emnevät illalla ajoissa nukkumaan...
Mutta vauvan itkulle ei kukaan mitään voi keskellä yötäkään, jos vauva on kipeä tai koliikkinen.
Tiedän perheen jossa leikki-ikäiset lapset mekastivat joka yö kahteen- kolmeen asti, pallloa pompotellen ja hyppynarua hyppien. Siitä tuli valituksia sen verran, että perhe sai häädön ja se on mielestäni ymmärrettävää, ei kenenkään leikki-ikäisten kuulu siihen aikaan valvoa ja riehua.
järjestyssäännöissä yleensä ole jotain jatkuvasta häirinnästä, vaikka se siis tapahtuisi päiväs aikaan? En muista ihan nyt tarkalleen, kun on aikaa, kun viimeksi niitä on tullut luettua.
Minä en itse kauheasti kiinnosta mitä yläkerran lapset tekevät päivisin, kun olen töissä, mutta aamusin he aloittavat huutamisen kuuden aikaan jolloin me vielä nukumme (ainakin yritämme) ja lopettavat sen kymmeneltä illalla. Luulisi lasten tarvitsevan enemmän unta kuin 22-6, ainakin minä tarvitsen. Tänäänkin herätys tapahtui joskus ennen kahdeksaa.
Vapaa päivinä on kyllä aika rasittavaa kuunnella koko päivän aamusta iltaan jatkuvaa juoksemista, huutamista ja kiljumista, mutta sehän on ohimenevää vai mitä?
on jotain jatkuvasta häirinnästä, mutta onko lasten leikkiminen jatkuvaa häirintää vai normaalia elämisen ääntä? Siis päiväs aikaan.
Kyllä meidän lapset ainakin todellakin tarvitsevat unta enemmän kuin kymmenestä kuuteen, menevät yleensä kahdeksan aikaan nukkumaan ja heräilevät seitsemän maissa.
Ja pitäisi lasten päivittäin uloskin päästä leikkimään, ei meillä ainakaan jakseta sisällä riehua (eikä saakkaan) kun ulkona riehutaan. Mutta asumme omakotitalossa, jossa emme häiritse muita ja muut eivät häiritse meitä:D
Kyllä ymmärrän sen täysin että ärsyttää jos koira jatkuvasti räkyttää kotona. Itseänikin ärsyttäisi jos omani tekisi niin.Onneksi olemme kouluttaneet koiramme.
Lapsista, nimenomaan vauvoista sitten...
Vauvat itkevät. Se on niiden ainoa keino kertoa että nyt on jokin vialla, olen nälkäinen, vaippani on märkä, on liian kuuma, sattuu yms...
Sitten on näitä vauvoja joita esim. koliikki vaivaa. Vanhemmillakin on toivoton olo kun lasta satuu ja se huutaa, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Se ero koirassa ja vauvassa on että koira voi ihan pienenä pentunakin oppia ( jos vain opetetaan ) olemaan haukkumatta, koska koira kehittyy nopeammin, mutta kipeää lasta et voi estää itkemästä.
En siltikään epäile etteikö se olisi naapureille kiusallista.
Lapsien ja koirien mammana, voisin sanoa, että paljon herkemmin puututaan koirien haukkumiseen.
Joskus aikoinaan asuimme kerrostalossa, muutama naapuruston lapsi kiersi ovelta ovelle pimpotellen ovikelloa.
Muutaman kerran yövuorosta tultuani ja ollessani nukkumassa tämän tapahtuessa, paloi minulta lopulta käämi.
Sitten lopulta taas yhden kierroksen aikana, olin valmiina kyttäämässä, ja yksi jäi haaviin, ilman mitään väkivaltaa!
Ilmoitin lapselle hyvin selvästi haluavani tavata hänen äitinsä ja hän vei minut kotiinsa.
Vieläkään en riitaa haastanut, vaan kerroin äidille, että hänen lapsensa muiden lasten kanssa juoksee soittelemassa ovikelloja tuon tuostakin ja etten yövuoron jälkeen ole kovinkaan halukas heräilemään turhaan ovikellon soittoon.
Tämä äiti oli viisas äiti, eikä koskaan tämän kerran jälkeen lapset rimputelleet ovikelloa turhan takia.
Toinen tapaus on aikoinaan, kun lapset heittelivät papaatteja, ja aivan suoraan koiraani kohti! Ja yksi niistä osuikin, se teki erittäin hyvää muutoinkin paukkuherkälle koiralle!
Silloin ilmoitin lapsille päästäväni koirani irti, sen jälkeen lapset saivat vipinää kinttuihinsa. Koirani ei olisi mitään tehnyt, edes vapaaksi päästyään, mutta se oli helpoin ja nopein keino karkoittaa lapset. Lapset, joilla ei minun mielestäni olisi edes pitänyt olla mitään tulitteita hallussaan!
Ja valitettavasti nykyisin koiran haukunta on asia josta saa valittaa, lasten kiljumisesta ei.
Molemmat kun ovat yhtä häiritseviä ympäristölleen.
Jos koira haukkuu satunnaisesti, eis siitä pitäisi olla kellään mitään valittamista, mutta valittajillahan aina on...
"Parhaat" valitukset:
- koira juo vettä liian äänekkäästi parvekkeella
- koira syö luuta liian äänekkäästi sisätiloissa
- hissillä kulkeminen häiritsee yöunta
- lapsi astui taloyhtiön nurmikolle
- sängyn narskuminen häiritsee yöunta
tässä vain osa, listaa voisin jatkaa loputtomiin, mm. siitä, että märkä koira haisee...
on kans hyvä valituskirje, tuli meille ku vielä asuttiin kerrostalossa... me käytetään yöllä vessaa ja minun poikakaveri ei osaa pissata pöntön laidalle vaan lorottaa keskelle pönttöä niin kuuluu kauhee lorina...! kyllä se on elämä vaikeaa joillaki ihmisillä...
harjasin koiraa sen kerrostalon parkkipaikalla... niin uskotteko meille tuli valitus siitä ku parkkipaikalla oli koirankarvaa... tuli kyllä mieleen että voiko tää olla enää totta
että pitkäkarvaisen koiran karva tupoittain missätahansa on ruma näky.
Toki jos koira oli lyhytkarvainen, niin luulisi ettei sitten olisi mitään ongelmaa. Itselläni myös rottis ( kuten ilmeisesti sinullakin? ) nuori uros. Tätä jos harjaa niin lähteehän sitä, mutta on lyhyttä ja ulkona lähes huomaamatonta jos esim. nurmikolla sattuu harjaamaan.
Mutta se pitkä koiran karva on kyllä epämiellyttävää esimerkiksi koirapuistossa jos joku ei ole sitä roskiin viitsinyt laittaa.
Monet koirat syövät sitä.
Hyvä keino on harjata sanomalehtien päällä. Siitä on karvat helppo heitttää roskiin. : )
Ja tuohon voisi lisätä että ihmiset roskaavat melko lailla... Ei karvatupot maassa ole hieno näky mutta ne ovat sentään melko luonnollisia ja hajoavia ja värittömiä verrattuna karkkipusseihin.
..että koira on KOIRA ja lapsi on IHMINEN?!?! Jos ei kestä elämisen ääniä (lapsien meuhkaamista), niin ei kannata asua kerrostalossa. Siellä kun joutuu mukautumaan myös muiden ihmisten aiheuttamiin ääniin. Useissa asunnoissa on lemmikkien pito kielletty, ja se on ymmärrettävää. Harvemmin lasten asuminen on kiellettyä. Ihmetyttää miten ne elämäntapa valittajat aina asettuvat kerrostaloon asumaan (en tarkoita nyt sinua :)) ja odottavat muiden asuvan heidän tapansa mukaan.
odottavat, että naapurit elävät samassa unirytmissä kuin heidän 0-7 -vuotiaat lapsensa? Minusta ei lapset eivätkä sen enempää koiratkaan saisi häiritä naapureiden elämää jatkuvalla häirinnällä. Varsinkaan hiljasuusaikoina.
Minulle se on aivan sama onko se koira tai lapsi, joka meteilöi, jos sitä tapahtuu toistuvasti, niin valitan asiasta. Turha sanoa, että lapsella on vaikka joku sairaus miksi se huutaa kaiket yöt läpeensä.
Hiljasuus pitää olla ja siinä tilanteessa se jolta meteli tulee, kuuluisi etsiä asunto jostain omakotitalosta, eikä se jota jatkuva metelöinti haittaa. Ei kerrostaloasuminen ole sitä, että siellä saavat asua vain ne jotka metelöivät ja ne jotka haluaisivat nukkua öisin, joutuvat muuttamaan omakotitaloon.
Minua ei siis häiritse päivisin tapahtuvat huudot tai koirien haukkumiset, vaan ne mitkä tapahtuvat (useammin kuin muutaman kerran) öisin.