Perintökaari..

Kun kysyjä kertoi, että puolisoilla on avioehto, olisi ollut syytä lainata PK 3 luvusta myös 2 §, joka koskee mainittua tilannetta.

Viimeksi kuolleen puolison jäämistö (johon sisältyy ensiksi kuolleelta tullut perintö) ei tässä tapauksessa jakaudu puoliksi, vaan lähtökohtaisesti samassa suhteessa, mikä puolisoiden omaisuuksien suhde oli ensiksi kuolleen puolison kuoleman ajankohtana.

PK 3 luku 2 §

"Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa puolisoilla tai toisella heistä oli sellaista omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, tai ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta, on jäämistön eloonjääneen puolisen kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä.

Jos ensiksi kuollut puoliso on testamentilla määrännyt jäämistöstään jotakin annettavaksi muulle kuin eloonjääneelle puolisolle, on sen arvo vähennettävä määrättäessä sitä osaa, mikä eloonjääneen puolison pesästä kuuluu ensiksi kuolleen puolison perillisille."

Kumpikin puoliso on ollut aiemmin naimisissa ja kummastakin avioliitosta on lapsia. Yhteisiä lapsia ei ole eikä ole tulossa. Miehen perintörahoilla ostettiin asunto. Jos nyt mies kuolee ennen vaimoa, voivatko (miehen biologiset) lapset vaatia koko perintöä jaettavaksi ja "savustaa" näin lesken ulos kodistaan? Mikä on lesken oikeus? Avioehtoa tai testamentteja ei ole.

Ei lakimies kirjoitti:

Kumpikin puoliso on ollut aiemmin naimisissa ja kummastakin avioliitosta on lapsia. Yhteisiä lapsia ei ole eikä ole tulossa. Miehen perintörahoilla ostettiin asunto. Jos nyt mies kuolee ennen vaimoa, voivatko (miehen biologiset) lapset vaatia koko perintöä jaettavaksi ja "savustaa" näin lesken ulos kodistaan? Mikä on lesken oikeus? Avioehtoa tai testamentteja ei ole.

Lue lisää

...tämmöinen kysymys liittyy tähän ketjuun???

>>Jos nyt mies kuolee ennen vaimoa, voivatko (miehen biologiset) lapset vaatia koko perintöä jaettavaksi ja "savustaa" näin lesken ulos kodistaan?

//Yksi vaihtoehto on tehdä testamentti eloonjäävälle puolisolle, jos omaa rintaperillistä ei ole. Silloin voi esimerkiksi toissijausmääräyksellä määrätä perityn omaisuuden siirtymisestä omalle suvulle, jos eloonjäänyt vaikkapa avioituu.//

Tällainen testamentti on täysin turha "vaihtoehto", sillä se ei tuo mitään muutosta tilanteeseen, missä testamenttia ei ole. Merkitystä sillä on ainoastaan silloin, jos toissijaismääräyksen oman suvun edunsaajat ovat muut kuin testaattoripuolison lähimmät lakimääräiset perilliset.

PK 12 LUKU
Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta
1 §

"Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäännöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu."

PK 3 luvussa on säädetty puolison perintöoikeudesta.

yx tavallinen kirjoitti:

//Yksi vaihtoehto on tehdä testamentti eloonjäävälle puolisolle, jos omaa rintaperillistä ei ole. Silloin voi esimerkiksi toissijausmääräyksellä määrätä perityn omaisuuden siirtymisestä omalle suvulle, jos eloonjäänyt vaikkapa avioituu.//

Tällainen testamentti on täysin turha "vaihtoehto", sillä se ei tuo mitään muutosta tilanteeseen, missä testamenttia ei ole. Merkitystä sillä on ainoastaan silloin, jos toissijaismääräyksen oman suvun edunsaajat ovat muut kuin testaattoripuolison lähimmät lakimääräiset perilliset.

PK 12 LUKU
Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta
1 §

"Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäännöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu."

PK 3 luvussa on säädetty puolison perintöoikeudesta.

Lue lisää

Testamenttivaihtoehto muistuttaa lakimääräistä perimystä, mutta ei tarkoita oikeudellisesti välttämättä aivan samaa.

Kun toissijaismääräys on ehdollinen, niin sen jäädessä toteutumatta omisuus siirtyy testamentilla kokonaan eloonjääneen puolison määräysvallan alle, ja hän voi testamentata sen edelleen halutessaan. Lakimääräinen perimys sen sijaan estää lesken testamenttausvallan.

Toinen seikka mikä puoltaa testamentin käyttöä, on lesken avioituminen. Jos uusioparilla ei ole avioehtoa, mutta kuitenkin rintaperillisiä - niin hieman epäilyttää, että heidän aikanaan kuollessaan, ehkä siinä vaiheessa jo eronneenakin, sen aiemman puolison suvun oikeus tulisi huomioitua. Jos siis testamenttia ei ole muistuttamassa.

merkityksetön kirjoitti:

Testamenttivaihtoehto muistuttaa lakimääräistä perimystä, mutta ei tarkoita oikeudellisesti välttämättä aivan samaa.

Kun toissijaismääräys on ehdollinen, niin sen jäädessä toteutumatta omisuus siirtyy testamentilla kokonaan eloonjääneen puolison määräysvallan alle, ja hän voi testamentata sen edelleen halutessaan. Lakimääräinen perimys sen sijaan estää lesken testamenttausvallan.

Toinen seikka mikä puoltaa testamentin käyttöä, on lesken avioituminen. Jos uusioparilla ei ole avioehtoa, mutta kuitenkin rintaperillisiä - niin hieman epäilyttää, että heidän aikanaan kuollessaan, ehkä siinä vaiheessa jo eronneenakin, sen aiemman puolison suvun oikeus tulisi huomioitua. Jos siis testamenttia ei ole muistuttamassa.

Lue lisää

Kiitos hyvinkin yksityiskohtaisista vastauksista. Esiin on noussut muistinvirkistystä lakimiehemme puheista asiapapereitamme tehdessä sekä myös hyviä uusiakin näkökulmia.

Lait ja pykälät eivät ole aina helppoja tulkittavia maallikolle ja valitettavan moni taitaa elää hyvien uskomuksien tai epätietoisuuden ohjaamana. Ja onhan jokaisella tietysti oikeus omaan tahtoon ;). Itse haluan olla perillä ja varmistaa myös nämä puolet tulevaisuuden suhteen haluamallani tavalla, jotta voin hyvillä mielin keskittyä tähän päivään!

merkityksetön kirjoitti:

Testamenttivaihtoehto muistuttaa lakimääräistä perimystä, mutta ei tarkoita oikeudellisesti välttämättä aivan samaa.

Kun toissijaismääräys on ehdollinen, niin sen jäädessä toteutumatta omisuus siirtyy testamentilla kokonaan eloonjääneen puolison määräysvallan alle, ja hän voi testamentata sen edelleen halutessaan. Lakimääräinen perimys sen sijaan estää lesken testamenttausvallan.

Toinen seikka mikä puoltaa testamentin käyttöä, on lesken avioituminen. Jos uusioparilla ei ole avioehtoa, mutta kuitenkin rintaperillisiä - niin hieman epäilyttää, että heidän aikanaan kuollessaan, ehkä siinä vaiheessa jo eronneenakin, sen aiemman puolison suvun oikeus tulisi huomioitua. Jos siis testamenttia ei ole muistuttamassa.

Lue lisää

//Testamenttivaihtoehto muistuttaa lakimääräistä perimystä, mutta ei tarkoita oikeudellisesti välttämättä aivan samaa.//

Erehdyt, kyllä se tarkoittaa oikeudellisesti TÄSMÄLLEEN samaa. Tämä ilmenee referoimastani lainkohdasta (PK 12:1). Nyt kysymys siis on esitetystä "vaihtoehdosta", jossa testamentin ensisaajana on puoliso ja toissijaissaajana testaattorin sukulaiset ("Silloin voi esimerkiksi toissijausmääräyksellä määrätä perityn omaisuuden siirtymisestä omalle suvulle, jos eloonjäänyt vaikkapa avioituu.") - Jos sen sijaan testamentissa on muitakin määräyksiä, testamentti ei ole turha vaihtoehto.

//... hieman epäilyttää, että heidän aikanaan kuollessaan, ehkä siinä vaiheessa jo eronneenakin, sen aiemman puolison suvun oikeus tulisi huomioitua. Jos siis testamenttia ei ole muistuttamassa.//

Jos testamentti laaditaan "muistuttamaan" siitä, mikä on lain mukainen menettely viimeksi eläneen puolison perintöä jaettaessa, niin onhan sillä silloin tämä funktio. Mutta oikeudellista funktiota sillä ei ole, koska jako tapahtuisi samalla tavoin lain mukaan ilman testamenttiakin.

yx tavallinen kirjoitti:

//Testamenttivaihtoehto muistuttaa lakimääräistä perimystä, mutta ei tarkoita oikeudellisesti välttämättä aivan samaa.//

Erehdyt, kyllä se tarkoittaa oikeudellisesti TÄSMÄLLEEN samaa. Tämä ilmenee referoimastani lainkohdasta (PK 12:1). Nyt kysymys siis on esitetystä "vaihtoehdosta", jossa testamentin ensisaajana on puoliso ja toissijaissaajana testaattorin sukulaiset ("Silloin voi esimerkiksi toissijausmääräyksellä määrätä perityn omaisuuden siirtymisestä omalle suvulle, jos eloonjäänyt vaikkapa avioituu.") - Jos sen sijaan testamentissa on muitakin määräyksiä, testamentti ei ole turha vaihtoehto.

//... hieman epäilyttää, että heidän aikanaan kuollessaan, ehkä siinä vaiheessa jo eronneenakin, sen aiemman puolison suvun oikeus tulisi huomioitua. Jos siis testamenttia ei ole muistuttamassa.//

Jos testamentti laaditaan "muistuttamaan" siitä, mikä on lain mukainen menettely viimeksi eläneen puolison perintöä jaettaessa, niin onhan sillä silloin tämä funktio. Mutta oikeudellista funktiota sillä ei ole, koska jako tapahtuisi samalla tavoin lain mukaan ilman testamenttiakin.

Lue lisää

Perintökaaren 12-luku käsittelee käyttöoikeutta. Toki voi testamenta pelkän käyttöoikeudenkin, mutta se ei tietenkään ole sama kuin täysi omistusoikeus.

merkityksetön kirjoitti:

Perintökaaren 12-luku käsittelee käyttöoikeutta. Toki voi testamenta pelkän käyttöoikeudenkin, mutta se ei tietenkään ole sama kuin täysi omistusoikeus.

Oletko sokea? Vai sanasokea? Vai muuten vain lukemaansa ymmärtämätön?

Luepa uudelleen PK 12:1. Missä siinä muka puhutaan käyttöoikeudesta?

"1 §

Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäännöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu."

Vaikka 12 luvun otsikko on "Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta", sen 1 § koskee KAIKKIA (ei vain käyttöoikeus-) testamentteja, joissa eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäädöksen (finlexissä on tässä kirjoitusvirhe) saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua (eli puolison kuoltua) menevä muulle henkilölle.

Leskihän saa "vaihtoehtona" esitetyssä testamentissa omistusoikeuden, joka on siten rajattu kuin PK 12:1:ssä tarkoitetaan.

Vai oletko sitä mieltä, ettei PK 12:1 koskisikaan tällaista "vaihtoehdoksi" tarjottua testamenttia, vaan ainoastaan käyttöoikeustestamentteja? Jos olet, niin kerropa perustelusi. Jos et muuta keksi kuin luvun otsikon, perustelusi on heppoinen.

Luvun 2 §:stä alkaen muut 8 pykälää koskettelevat testamentilla saatua käyttöoikeutta. Jokaisessa niistä puhutaan nimenomaisesti testamentilla saadusta käyttöoikeudesta.

""12 LUKU
Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta
1 §

Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäännöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu.
2 §

Jos testamentissa on jollekin määrätty käyttöoikeus testamentin tekijän jäämistöön tai siihen kuuluvaan omaisuuteen muun henkilön saadessa siihen omistusoikeuden testamentin tekijän kuollessa tai myöhemmin, on noudatettava, mikäli testamentista ei muuta johdu, mitä jäljempänä tässä luvussa säädetään.
3 §

Sillä, joka on testamentilla saanut käyttöoikeuden omaisuuteen, on oikeus hallita sitä ja saada sen tuotto. Omaisuutta hallitessaan hänen on otettava varteen myös omistajan oikeus ja etu. Muuhun omaisuuteen älköön sitä sekoitettako, ellei sen tarkoituksenmukainen käyttö anna siihen aihetta.

Käyttöoikeuden haltijan on vastattava omaisuudesta johtuvista tarpeellisista kustannuksista, jotka ovat sen laatuisia, että ne on suoritettava hänen hallinta-aikanaan saatavalla tuotolla.
4 §

Testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa toiselle luovuttaa.

Käyttöoikeuden alaista omaisuutta sen haltija saa luovuttaa tai pantata vain omistajan luvalla. Sellaisetta luvattakin on haltijalla oikeus luovuttaa irtainta tavaraa, milloin luovutus johtuu käyttöoikeuden alaisen omaisuuden tarpeellisesta uudistamisesta tahi kun omaisuus kuuluu teolliseen, kaupalliseen tai muunlaiseen yritykseen ja luovutus sisältyy yrityksen säännölliseen tavaranvaihtoon taikka kun luovutus muutoin on järkiperäisen taloudenhoidon vaatimusten mukainen. Muissa tapauksissa voi oikeus hakemuksesta erityisten syiden nojalla antaa luvan irtaimen omaisuuden luovuttamiseen tai panttaamiseen, ei kuitenkaan milloin esineellä on omistajalle erityistä arvoa.

Käyttöoikeuden haltijalla on oikeus sanoa irti saaminen ja periä omistajan puolesta maksu.

Jos eloonjäänyt puoliso, joka ei ole kuolinpesän osakas, nostaa kanteen tai vastaa käyttöoikeuttaan koskevassa asiassa on vastaavasti sovellettava mitä 18 luvun 2 §:n 2 momentissa on säädetty. (25.2.1983/209)
5 §

Rahavarat on käyttöoikeuden haltijan sijoitettava omistajan nimiin varmalla tavalla ja tuottavasti, jollei omistaja tai, milloin hänen suostumustaan ei saada, oikeus ole antanut lupaa toisin menetellä. Tällaisetta luvatta saadaan kuitenkin maanviljelykseen tai muuhun elinkeinoon sijoitettuina olleet varat uudelleen käyttää samaan tarkoitukseen ja pienehköjä irtaimen tavaran myynnistä muutoin saatuja rahaeriä samanlaisen omaisuuden ostamiseen.
6 §

Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä. Kiinteän omaisuuden sekä sellaisen toisen maalla olevan laitoksen osalta, joka voidaan hallintaoikeuksineen maahan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle, on suostumus annettava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa. Jollei suostumusta saada, on oikeudella valta hakemuksesta sallia aiottu toimi, milloin siihen on syytä.

Jos omistaja on suostumuksetta tai luvatta määrännyt omaisuudesta, on toimenpide pätemätön käyttöoikeuden haltijaa kohtaan.
7 §

Käyttöoikeuden kohteena olevaa omaisuutta älköön ulosmitattako omistajan velasta, paitsi milloin se kiinnityksen perusteella tai muutoin on velan vakuutena tahi kysymys on velasta, mistä omistaja vastaa sen mukaan kuin 21 luvussa säädetään.
8 §

Mitä tässä luvussa on säädetty käyttöoikeuden alaisesta omaisuudesta, on voimassa myös sen sijaan tulleesta omaisuudesta.
9 §

Jos käyttöoikeuden haltija hoitamalla huonosti omaisuutta tai muulla epäoikeutetulla menettelyllä ilmeisesti vaarantaa omistajan etua, voi oikeus hakemuksesta velvoittaa hänet asettamaan omaisuudesta vakuuden tai päättää, että se on annettava oikeuden määräämän uskotun miehen hallittavaksi.

Vahingosta, jonka käyttöoikeuden haltija on tahallansa tai huolimattomuudesta aiheuttanut omistajalle, on suoritettava korvaus, kun käyttöoikeus lakkaa tai omaisuus annetaan uskotun miehen hallittavaksi. Jos huolimattomuus kuitenkin on ollut lievä, älköön korvausta määrättäkö suoritettavaksi.""

Lähde: www.finlex.fi

yx tavallinen kirjoitti:

Oletko sokea? Vai sanasokea? Vai muuten vain lukemaansa ymmärtämätön?

Luepa uudelleen PK 12:1. Missä siinä muka puhutaan käyttöoikeudesta?

"1 §

Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäännöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu."

Vaikka 12 luvun otsikko on "Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta", sen 1 § koskee KAIKKIA (ei vain käyttöoikeus-) testamentteja, joissa eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäädöksen (finlexissä on tässä kirjoitusvirhe) saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua (eli puolison kuoltua) menevä muulle henkilölle.

Leskihän saa "vaihtoehtona" esitetyssä testamentissa omistusoikeuden, joka on siten rajattu kuin PK 12:1:ssä tarkoitetaan.

Vai oletko sitä mieltä, ettei PK 12:1 koskisikaan tällaista "vaihtoehdoksi" tarjottua testamenttia, vaan ainoastaan käyttöoikeustestamentteja? Jos olet, niin kerropa perustelusi. Jos et muuta keksi kuin luvun otsikon, perustelusi on heppoinen.

Luvun 2 §:stä alkaen muut 8 pykälää koskettelevat testamentilla saatua käyttöoikeutta. Jokaisessa niistä puhutaan nimenomaisesti testamentilla saadusta käyttöoikeudesta.

""12 LUKU
Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta
1 §

Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäännöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu.
2 §

Jos testamentissa on jollekin määrätty käyttöoikeus testamentin tekijän jäämistöön tai siihen kuuluvaan omaisuuteen muun henkilön saadessa siihen omistusoikeuden testamentin tekijän kuollessa tai myöhemmin, on noudatettava, mikäli testamentista ei muuta johdu, mitä jäljempänä tässä luvussa säädetään.
3 §

Sillä, joka on testamentilla saanut käyttöoikeuden omaisuuteen, on oikeus hallita sitä ja saada sen tuotto. Omaisuutta hallitessaan hänen on otettava varteen myös omistajan oikeus ja etu. Muuhun omaisuuteen älköön sitä sekoitettako, ellei sen tarkoituksenmukainen käyttö anna siihen aihetta.

Käyttöoikeuden haltijan on vastattava omaisuudesta johtuvista tarpeellisista kustannuksista, jotka ovat sen laatuisia, että ne on suoritettava hänen hallinta-aikanaan saatavalla tuotolla.
4 §

Testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa toiselle luovuttaa.

Käyttöoikeuden alaista omaisuutta sen haltija saa luovuttaa tai pantata vain omistajan luvalla. Sellaisetta luvattakin on haltijalla oikeus luovuttaa irtainta tavaraa, milloin luovutus johtuu käyttöoikeuden alaisen omaisuuden tarpeellisesta uudistamisesta tahi kun omaisuus kuuluu teolliseen, kaupalliseen tai muunlaiseen yritykseen ja luovutus sisältyy yrityksen säännölliseen tavaranvaihtoon taikka kun luovutus muutoin on järkiperäisen taloudenhoidon vaatimusten mukainen. Muissa tapauksissa voi oikeus hakemuksesta erityisten syiden nojalla antaa luvan irtaimen omaisuuden luovuttamiseen tai panttaamiseen, ei kuitenkaan milloin esineellä on omistajalle erityistä arvoa.

Käyttöoikeuden haltijalla on oikeus sanoa irti saaminen ja periä omistajan puolesta maksu.

Jos eloonjäänyt puoliso, joka ei ole kuolinpesän osakas, nostaa kanteen tai vastaa käyttöoikeuttaan koskevassa asiassa on vastaavasti sovellettava mitä 18 luvun 2 §:n 2 momentissa on säädetty. (25.2.1983/209)
5 §

Rahavarat on käyttöoikeuden haltijan sijoitettava omistajan nimiin varmalla tavalla ja tuottavasti, jollei omistaja tai, milloin hänen suostumustaan ei saada, oikeus ole antanut lupaa toisin menetellä. Tällaisetta luvatta saadaan kuitenkin maanviljelykseen tai muuhun elinkeinoon sijoitettuina olleet varat uudelleen käyttää samaan tarkoitukseen ja pienehköjä irtaimen tavaran myynnistä muutoin saatuja rahaeriä samanlaisen omaisuuden ostamiseen.
6 §

Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä. Kiinteän omaisuuden sekä sellaisen toisen maalla olevan laitoksen osalta, joka voidaan hallintaoikeuksineen maahan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle, on suostumus annettava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa. Jollei suostumusta saada, on oikeudella valta hakemuksesta sallia aiottu toimi, milloin siihen on syytä.

Jos omistaja on suostumuksetta tai luvatta määrännyt omaisuudesta, on toimenpide pätemätön käyttöoikeuden haltijaa kohtaan.
7 §

Käyttöoikeuden kohteena olevaa omaisuutta älköön ulosmitattako omistajan velasta, paitsi milloin se kiinnityksen perusteella tai muutoin on velan vakuutena tahi kysymys on velasta, mistä omistaja vastaa sen mukaan kuin 21 luvussa säädetään.
8 §

Mitä tässä luvussa on säädetty käyttöoikeuden alaisesta omaisuudesta, on voimassa myös sen sijaan tulleesta omaisuudesta.
9 §

Jos käyttöoikeuden haltija hoitamalla huonosti omaisuutta tai muulla epäoikeutetulla menettelyllä ilmeisesti vaarantaa omistajan etua, voi oikeus hakemuksesta velvoittaa hänet asettamaan omaisuudesta vakuuden tai päättää, että se on annettava oikeuden määräämän uskotun miehen hallittavaksi.

Vahingosta, jonka käyttöoikeuden haltija on tahallansa tai huolimattomuudesta aiheuttanut omistajalle, on suoritettava korvaus, kun käyttöoikeus lakkaa tai omaisuus annetaan uskotun miehen hallittavaksi. Jos huolimattomuus kuitenkin on ollut lievä, älköön korvausta määrättäkö suoritettavaksi.""

Lähde: www.finlex.fi

Lue lisää

Sinä 1 §:ssä on nimenomaan sanottu ... ellei testamentista muuta johdu.

on vaikeaa kirjoitti:

Sinä 1 §:ssä on nimenomaan sanottu ... ellei testamentista muuta johdu.

Vaikeus on kokonaan sinun tahollasi; luetun ymmärtämättömyys on ikävä vaiva.

//... ellei testamentista muuta johdu.//

Niin, ellei testamentista muuta johdu. Tämän olin tuonut esiin jo kommentissani, johon vastasit. Luepa tarkemmin - löytyy seuraavan lainauksen lopusta:

"""Erehdyt, kyllä se tarkoittaa oikeudellisesti TÄSMÄLLEEN samaa. Tämä ilmenee referoimastani lainkohdasta (PK 12:1). Nyt kysymys siis on esitetystä "vaihtoehdosta", jossa testamentin ensisaajana on puoliso ja toissijaissaajana testaattorin sukulaiset ("Silloin voi esimerkiksi toissijausmääräyksellä määrätä perityn omaisuuden siirtymisestä omalle suvulle, jos eloonjäänyt vaikkapa avioituu.") - Jos sen sijaan testamentissa on muitakin määräyksiä, testamentti ei ole turha vaihtoehto."""

Sinun mielestäsi puolison lakimääräisen perimyksen "vaihtoehdoksi" esitetystä testamentista siis "muuta johtuu", niinkö? No, jos siitä muuta johtuu (siis ettei PK 3 luvun säännöksiä sovellettaisi), niin voisitko kertoa, millä perusteella mielestäsi ko. testamentista muuta johtuisi?

Minäpä kerron sinulle, miksi testamentista EI muuta johdu.

Puolison lakimääräisen perimyksen "vaihtoehdoksi" esitetyssä testamentissa ei ollut sellaisia määräyksiä, jotka olisivat muuttaneet puolison lakimääräistä perimystä. Testamentti on sisällöltään juuri sellainen, jota PK 12:1 säännös tarkoittaa. Testamentista siis ei johdu, ettei mainittu PK 12:1 säännös siihen soveltuisi, joten siihen siis sovelletaan myös PK 3 luvun puolison perimystä koskevia säännöksiä.

Täten ehdotettu - mitenkään puolison lakimääräistä perimystä muuttamaton - testamentti on tarpeeton.