Kuinka voikaan ns. aikuinen ihminen tehdä jotain niin itseään alentavaa. Yritin saada lasteni isää takaisin ,menemällä asioissa liian pitkälle,eikä se kuulu tyyliini ollenkaan. Takkiin tuli ja nyt on olo kuin uitetulla kissalla. Voi taivas mikä häpeä. Kuinka saan koskaan enää itsetuntoni takaisin. Luulin olevani hänelle kaikesta menneestä huolimatta tärkeä,mutta luulo oli väärä. Miten nousta suosta ja jatkaa pystypäin huomiseen. Sekava lyhyt vuodatus,mutta sanokaa viisaammat,edes yksi keino,miten jaksan jatkaa matkaa. Onko teistä kukaan sortunut kerjäämään rakkautta .....??? *itkee*
Nöyryytin itseäni.
Maissa ja pahasti.
9978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pörhistelet tipat höyhenistä ja taaplaat eteenpäin.
Mitään häpeämistä sinulla ei ole, mutta huomaat itsekin että on aika laittaa piste yhdelle luvulle elämästäsi. Elämää se vaan on! Uudet seikkailut odottavat!
Unohda koko ukkeli ja siirry elämässä eteenpäin, aika nämä haavat yleensä parantaa.
Et sinä ole tehnyt mitään nöyryyttävää päinvastoin sinähän tarjosit tuolle toiselle sielulle rakkauttasi,rakkautta jota enenpää ihminen ei toiselle voi antaa.
Kauniinpaa tekoa ei ihminen toiselle pysty tekemään joten turhaa tunnet itsesi nöyryytetyksi vaan sinun täytyisi olla itsestäsi ylpeä koska pystyt antamaan rakkautta.
Ei rakkautta pysty kerjäämään rakkaus annetaan silloin kuin on siihen kykenevä.
Jatka vain rakkautta jakavana ihmisenä,ihmisenä jota tarvitsemme vierellämme kulkemaan.
Onneksi kirjoitin tänne . Jokaiselle kiitos ihanista ja kannustavista vastauksista. Koitan ajatella,kuten neuvoitte. Nyt täällä niiskutan sen takia,kun on niin ihana huomata,että maailmassa on noin empaattisia ihmisiä.
voit ajatella asian myös niin, että nytpähän tuo tietää mitä menetti..
Pahinta mitä nyt voisit tehdä on tehdä se uudelleen..ja vieläpä hänen aloitteestaan.
Nokka pystyyn ja tyytyväinen ilme päälle..olet jo yhtä askelta lähempänä itsenäisyyttäsi *hymyilee*
Olet varmaan ihana ihminen, olisit ollut valmis antamaan toiselle osapuolelle rakkauttasi ja kiintymystäsi, mutta hänelle se ei kelvannut. Kuinka kukaan voi kieltäytyä toisen ihmisen tarjoamasta tunteesta. Eikö sitä muutenkin saada tässä maailmassa turhan vähän. Itse olen myös pääpainuksissa poistunut paikalta kun tunteeseeni ei vastattu - ei, vaikka yhteiset lapset ovatkin. Nyt olen tajunnut, että ei se ollut sen arvoista.
kaikki joskus erehdyksiä tekee. Mä itsekkin olen tehnyt kerran saman vaikka vannoin mielessäni että en mene kerjäämään hänen rakkautta. Tunnustan että hävetti jälkeen päin mutta vain hetken.
Pää niin pystyssä kuljin sen jälkeen että jos olisi satanut olisin hukkunut:))
jos et olisi yrittänyt.
Ja siinä ei ole mitään hävettävää että on yrittänyt. Nyt tiedät vastuksen jota et muutoin olisi saanut tietää.
Ja elämässä on helpompi siirtyä eteenpäin kun ei enään tarvitse jossitella...
Sä oot vaan inhimillinen.Jokainen meistä haluaa rakkautta ja haluaa tulla rakastetuksi.Nyt sun vaan pitää katsoa elämää eteenpäin,eikä jäädä menneitä murehtimaan.
Kyllä sä sieltä nousset! Ulos vaan tonne liveen ja jotakin uutta mukavaa kehiin.Uusi harrastus tai muuta vastaavaa.
... mitä sanoa teille. Jokaiselle ainakin suuri kiitos. Olen silmät selällään lukenut näitä vastauksia , en osannut odottaa tällaista tukea. Annoitte hienoja ajatuksia. Alan teidän ansiostanne nostaa jo päätäni.
Teille jokaiselle halaus.