Nyt ymmärrän

lihavia kirjoitti:

Joskus ennen ihmettelin miten ihminen voi olla tosi lihava. Miten voi päästää itsensä sellaiseen tilaan. No, kaikki muuttui kuin aloin oireilla lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Sairastuin masennukseen ja ahmimishäiriöön. Ruoka oli ainut lohtu ja turva, en kyennyt sitä hallitsemaan ja lihoin 20 kg. 3 vuotta terapiaa on nyt takana ja paino menossa pikkuhiljaa takaisinpäin. Enää en ihmettele lihavia, en syyllistä, en katso säälien. He ovat ihmisiä kuin muutkin. Joillakin on suurempi alttius lihavuuteen, jotkut ovat tunnesyöppöjä, mitä kukin ikinä lie. Syitä on monia, minun vain yksi niiden joukossa. Ihminen on kuitenkin lopulta tosi haavoittuvainen, epätäydellinen ja altis. Me vain reagoimme asioihin eri tavalla. Toiset syömällä, toiset jollain muulla tavalla. Tärkeintä on oppia rakastamaan itseä ja hyväksymään omaa haavoittuvuuttaan. Oma laihtumiseni alkoi vasta sitten, kun oivalsin että nämä kertyneet kilot eivät ole viholliseni vaan ne ovat suojelleet minua tämän mustan jakson läpi. Nyt vain on aika antaa niiden mennä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä