masennus

Samaa asiaa tässä mietitään mutta se ottaa aikansa näköjään.Vuosien kertymät mielessä,epätyydyttävissä työ olissa liian kauan ja sitten romahdus.Sitä miettii vieläkö joskus olen oma itseni ja jaksan kiinnostu jostain.Nyt vaan mörötän vielä ja odotan sen päivän nousua jolloin huomaan päiväni valjenneen.Ammatti auttaja on vakuutellut että sekin päivä vielä tulee ja siinä toivossa eteen päin.Koti konsteiksi olen saanut neuvoja mennä ihmisten pariin,löytää jonkin uuden harrastuksen,nukkua hyvin,ajatella positiivisesti yms.Kyllä tästä varmasti vielä selvitään.Lääkkeetkin on siinä hyvänä apuna.Voimia sinullekkin.

Kyllä kaikkea voi käyttää, ja kannattaakin. Ensin terapiaa ja lääkkeitä jos tarvii. Oma-apu tässäkin on etu sijalla myöhemmin. Jotain valoisaa tulevaisuudelta, ihmissuhteita, liikuntaa, työtä ja toimeentuloa ja positiivisia kokemuksia. Ei ole mitään vippaskonstia, jotkut vaan masentuu, eikä siitä tahdo päästä pois. Voi olla että se on osittain opittuakin käyttäymistä ,tai jonkun asian vajaata käsittelemistä, en tiedä. Minä en ainakaan luule koskaan pääseväni tästä. Toivon sulle parempaa oot varmaan nuorempikin, ittelläni on ikää jo 50v.