Nuoret, opiskelkaa kovasti. Tulette huomaamaan, että siitä on paljon hyötyä tulevaisuudessa. Tyttäreni on aina ollut ahkera ja hoitanut koulun hyvin. Tällä hetkellä hän opiskelee siellä, missä haluaa. Poikaani en ole saanut motivaatiota taottua. On nyt yläasteella eikä koulu tunnu kiinostavan. Siinä tulee sitten vain nelosta toisen perään. Suurin osa todistuksessa on vitosia, eikä ole toivoa, että ammattikouluun pääsisi sinne aikakaan minne haluaisi, saati sitten lukioon.
Mutta kun sitä motivaatiota ei saa päähän taottua väkisin. Tiedän, että hän on nuori ja minun vastuullani, mutta olen alkanut jo ajatella, että jos tämä motivointi ei riitä, niin ei sitten mikään. En ole koskaan tietenkään hänelle ääneen valittanut hänen opiskelustaan tähän tapaan, mutta häneltä puuttuu vain halu nähdä vaivaa.
Poika on 9. luokalla, ja ette uskokaan, kuinka jännitän jokaisen kokeen kohdalla, meneekö läpi. Hän ei vain opi mitään. Olen yrittänyt kaikkea: luen kirjoja hänelle ääneen, yritän olla kannustava enkä valita huonoista tuloksista. Olen jopa lukenut kirjoja naualle, jotta hän oppisi. Häntä vain kiinnostaa kaikki muu. Mies tosin ei tykkää pojan meiningistä yhtään, ja huutaa, jos tulee nelonen. Mutta tajuan tietysti edelleen sen, että ei lähes aikuista poikaa voi pakottaa tekemään töitä. Sitä vain on aina toivonut, että kun on siivonnut kouluja ja päiväkoteja vuodesta toiseen että lapsien tulevaisuus olisi ihan toisenlainen.
Mutta kun sitä motivaatiota ei saa päähän taottua väkisin. Tiedän, että hän on nuori ja minun vastuullani, mutta olen alkanut jo ajatella, että jos tämä motivointi ei riitä, niin ei sitten mikään. En ole koskaan tietenkään hänelle ääneen valittanut hänen opiskelustaan tähän tapaan, mutta häneltä puuttuu vain halu nähdä vaivaa.
Poika on 9. luokalla, ja ette uskokaan, kuinka jännitän jokaisen kokeen kohdalla, meneekö läpi. Hän ei vain opi mitään. Olen yrittänyt kaikkea: luen kirjoja hänelle ääneen, yritän olla kannustava enkä valita huonoista tuloksista. Olen jopa lukenut kirjoja naualle, jotta hän oppisi. Häntä vain kiinnostaa kaikki muu. Mies tosin ei tykkää pojan meiningistä yhtään, ja huutaa, jos tulee nelonen. Mutta tajuan tietysti edelleen sen, että ei lähes aikuista poikaa voi pakottaa tekemään töitä. Sitä vain on aina toivonut, että kun on siivonnut kouluja ja päiväkoteja vuodesta toiseen että lapsien tulevaisuus olisi ihan toisenlainen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Opiskelumotivaatio löytyy helpommin, jos on päämäärä tiedossa. Eikö poikaasi kiinnosta mikään ammatti? Olisi hienoa, jos hänellä olisi jokin sellainen kiinnostuksen kohde, josta saisi myös opiskeluun motivaatiota. Ei mieleiselle alalle oikein pääse, jos ei koulunkäynti yhtään kiinnosta.
Toisaalta motivaatio voi tulla myöhemminkin. Ihmiset lähtevät aikuisina opiskelemaan, kun se kiinnostus löytyy. Minäkin kirjoitin ylioppilaaksi vasta yli kaksikymppisenä ja siitä se ura lähti urkenemaan. Toivoa ei siis kannata heittää...
Ei hätää! Olin itse ihan samanlainen peruskoulussa. Just hipoen pääsin yläasteen läpi.
Peruskoulusta kun lähdin niin päätin että minua ei enää kukaan pakota koulun penkille. Lähdin heti kesän jälkeen työelämään. Vanhempani yrittivät minulle puhua järkeä moneen otteeseen että lähde lukee itsellesi ammmatti. En kuunnellu
heitä. Minusta se oli vaan tuputtamista.. tylsää.. No, peruskoulun jälkeen tein erilaisia ja eripituisia työhommia. En löytäny mukavaa/motivoivaa hommaa. Olin välillä useamman
vuoden työttömänäkin ja nautin siitä ajasta suunnattomasti. Mut sit kun aloin tulla jo lähemäs 30v. niin huomasin että monilla ystävillä
on ammattit ja joillakin vakipaikat, ja he ostavat itselleen asuntoja tai autoja tai käyvät
matkoilla jne.. Ja se viellä kun jotkut viellä nauttii työnteosta. Menin oma-aloitteisesti juttelee ammattinvalinnanpsykologille. Se psykologi oli todella mahtava persoona! Meillä kemiat pelas loistavasti! Sain olla oma itseni ja kerroin että en välitä työnteosta jne. Hän ymmärsi minua loistavasti. Kävin siellä useamman kerran ja ainaisten testien jälkeen loppu tulos oli sama. Sosiaali- ja terveysala. Ja kun se sanottii ääneen niin en kyllä ees ollu yllättäny.
Ihmettelin vain miten en moista itse ollu tajunu
jo 10v. sitten. Siitä innoittaman lähdin työharjotteluun(ennen en oisi voinnu kuvitellakaan että menesin ilmasiksi töihin..) hoitokotiin. Tykkäsin olla ihan valtavasti ja innostuin niin paljon että aion lähteä alaa opiskelemaan 30V:nä.. Jännittää pirusti miten pärjään mut kutkuttuvan kiva fiilis! Elämästä ei ikinä tiedä! :)