Esikoista odottelen, rv 28 lopuillaan. Olen menossa ensi viikolla pelkokeskusteluun kun pelottaa niin prkl:sti synnytys!
Te jotka olette synnyttäneet sekä alakautta että keisarinleikkauksella, kumpi tapa oli pahempi/parempi?
Mulla on todella matala kipukynnys, kamala piikkikammo ja pelkään kuolevani synnytykseen :(
Te jotka olette synnyttäneet sekä alakautta että keisarinleikkauksella, kumpi tapa oli pahempi/parempi?
Mulla on todella matala kipukynnys, kamala piikkikammo ja pelkään kuolevani synnytykseen :(
Vastaukset 21
Vanhimmat
Esikoinen syntyi alakautta ja toinen sectiolla.
Ei kumpikaan kivaa ollut, mutta tämän kolmannen haluaisin synnyttää alakautta, jos vain on mahdollista.
Olen myös menossa pelkokeskusteluun, sen verran rankkoja nuo aikaisemmat synnytyskokemukset oli.
Traumoja jäi...
En ole synnyttänyt alakautta, mutta uskon tietäväni siitä jotain, sillä alakautta synnytystä yritettiin lähes vuorokausi (ns.pitkittynyt synnytys). Lopulta tehtiin sektio, josta toivuin todella nopeasti ja hyvin. Ensi kerralla (jos sellainen tulee :))haluan taas sektion.
fiksu viesti tähän väliin...
sektion kokeneena menen vaikka pelkopolille että saan tulevaisuudessa synnyttää alateitse..hassu tilanne mutta itselläni sektio oli niin hankala.Jos olet piikkikammoinen voin kertoa että ainakin minulle laitettiin monta piikkiä,neulaa,kanyyliä ym.Joskin kyseessä raskausmyrkytys mutta veikkaisin että neuloja enemmän sektiossa yleensä kuin alatiesynnytyksessä.
Toivon että saat apua pelkopolilla fiilikseesi!
Itsellä ei ole kokemusta mutta pari tuttavaani ovat olleet positiivisesti yllättyneitä siitä avusta minkä saivat.
Itsellä on takana 3 synnytystä. Ensimmäinen oli sectio. Parannuin siitä tosi nopeasti. Pari ekaa vuorokautta sairaalassa olivat aika sekavia. (synnytys pitkittyi ja oli aika tuskainen ja pelottavakin kokemus) Synnytys ahdisti toisen kohdalla vähän mutta toivoin että saisin synnyttää alateitse. Onneksi näin kävikin. Olin synnytyksen jälkeen molemmissa tapauksissa elämäni kunnossa.
Itse olen dikannut noista alatiesynnytyksistä koska sen jälkeen ei ole tokkurassa lääkkeistä (vaikka ilokaasusta ja muista lääkkeistä sekasin olikin ennen h-hetkeä niin kun lapsensa rinnalle saa niin kaikki houru katosi) ja saa lapsen rinnalle heti. Ja pystyy hoitamaan lasta heti ensi hetkistä alkaen.
Tämä on siis oma kokemukseni.
Ainakaan itse en saanut lasta section jälkeen lähelleni juurikaan. Haahuilin vaan sängyssä tokkuraisena ja kipeänä ja pelkäsin että missä lapseni on mutta ei kukaan sitä tullut kertomaan enkä tokkuraltani osannut mitään vaatiakkaan.
Minäkin olen tätä kysymystä mietiskellyt, ja lukenut paljon aiheesta.. Ja tosiaan suurin osa suosittelee ennemmin alatiesynnytystä.
Olen ymmärtänyt että sektiosta toipuminen on hitaampaa, ja kivut kovemmat jälkeenpäin. Sellainen kysymys vaan heräsi, että kun kuitenkin alatiesynnytyksessä tehdään yleensä eppari, niin eikö se sitten ole jälkeenpäin kipeä?? Itse jotenkin ajattelen että helpompi olisi sietää se kipu vatsassa, kuin alapäässä..?!
Kiva jos joku voisi valaista asiaa :)
paranee nopeammin. Ja siis sekstiohaava tehdään vatsanpeitteiden läpi,eli huomatavasti "syvempi"haava.
minä ainakin paranin sektiosta huomattavasti nopeammin kuin kukaan tuntemani alatiesynnyttäjä, jolla on eppari/repeämiä ollut. mutta kovin yksilöllistähän tuo on.. itsellä ei tosiaan haava ollut kipeä juuri lainkaan. sairaalassa olin 5vrk, kipupumppu oli ensimmäisen päivän ja sen jälkeen särkylääkkeitä. kotona tarvitsin s.lääkettä muistaakseni parin-kolmen päivän ajan. ja viikon kuluttua sektiosta jäin kaksin kotiin vauvan kanssa päiviksi ja hyvin sujui, kevyet siivouksetkin ym.. :)
Epparia ei enää tehdä automaattisesti ja monet kätilöt ovat sitä mieltä,
että on parempi revetä pikkaisen, kuin että leikataan veitsellä.
Pienet repeämät paranevat nopeammin, kuin veitsellä leikatut.
Ehdottomasti alatiesynnytys. Vauvalle parempi, kun saa synnytyskanavasta monia hyödyllisiä bakteereita.
------
Miksi äidin bakteerit ovat tärkeitä vauvalle, professori Erika Isolauri? "Suolistobakteerit ovat olennainen osa elimistön puolustusjärjestelmää. Normaalissa synnytyksessä äidin bakteerit tarttuvat vauvaan tietyssä, täsmällisessä järjestyksessä. Niiden avulla käynnistyy lapsen oma puolustusjärjestelmä. Äidin kotoisia bakteereita tarvitaan siis lapsen bakteerikannan kypsymiseen ja sitä kautta puolustusjärjestelmän kehittymiseen."
http://www.hs.fi/henkkoht/artikkeli/Äidin bakteerit tärkeitä vauvalle/HS20031215SI1TL01mro
ei se eppari ole niin kipeä kun muut kuvittelee.istumaan en kyllä pystynyt viikkoon...
Eipä kuulosta kovin nopealta ja helpolta paranemiselta, jos sinulla on ollut kipupumppu ja olet päässyt sairaalasta vasta 5 vrk:n kuluttua.
Minä synnytin alakautta. Yhtään piikkiä en saanut, paitsi juuri ennen viimeisiä ponnistuksia (se ei tuntunut lainkaan). Epparia ei tehty. Sain pienen repeämän, joka kursittiin 3 tikillä. Kävelin itse synnytyshuoneesta ja pystyin heti istumaan ja hoitamaan vauvaa. Kotiudiumme sairaalasta 2 vrk:n päästä synnytyksestä. Olisin ollut valmis jo aikaisemminkin, mutta viikonloppuna ei tehty lääkärintarkastuksia. Niin, ja kyseessä oli esikoisen synnytys.
Minulla myös piikkikammo ja kammoan sairaaloitakin yli kaiken. Kuitenkin synnytin esikoisen tässä joulukuun alussa ja alakautta jakkaralla istuen. :)
Minulle ei tarvinut laittaa kun muutama tikki koska väliliha ei revennyt ollenkaan vain "sisäpuolelle" muutama tikki.
sanoisin näin että leikkaus on aina leikkaus ja suosittelisin ennemmin alatie synnytystä, mutta kaikkihan tekee lopulta itse sen päätöksen.
Ensimmäinen lapsi syntyi lopulta sektiolla. Sektiota edelsi pitkittynyt synnytys. Sektio oli ainoa oikea ratkaisu siinä tilanteessa.
Toinen lapsi syntyi alateitse iman mitään ongelmia. Ja se oli oikea ratkaisu siinä tilanteessa. Vaikka etukäteen pelkäsin synnytystä. Toisen lapsen saatuani ihmettelin sitä miten helppoa synnytys voi olla. Synnytyksen kesto 14 h.
Kolmatta odotan. Mikäli mitään ongelmia ei ilmene aion synnyttää alakautta, koska toipuminen on niin nopeaa.
Sektion jälkeen 5pv sairaalassa ja kotona haava arka kuukauden ja aina piti ottaa huomioon leikkaushaava. Alatiesynnytyksen jälkeen viikon kuluttua tikit (4 kpl) olivat sulaneet ja haava aristi ehkä vielä viikon verran.
Jos leikkaushaavaa vatsassa vertaisi verta tulevaan haavaan kädessä niin tikkejä vaatinut alapää vastaisi hb:n ottamista neuvolassa. Eli hb:n otto sattui, mutta seuraavana päivänä ei huomaa enää mitään. Sen sijaan haava kädessä hankaloittaa astianpesua melkein viikon. Samassa suhteessa hyvin mennyt sektio ja hyvin mennyt alatiesynnytys vastaavat toisiaan.
Minun mielestäni kannattaa valita sektio jos kipukynnys matala..supistukset voivat yllättää rajuudellaan. Ei sektiossa niin kovin paljon piikkejä pistellä, puudutus selkään (joka ei ainakaan minulla ottanut kipeää ollenkaan) ja kanyyli käteen. Sektion jälkeen pari päivää tietenkin kipeä mutta sairaalassa saa hyvän kipulääkityksen. Tosin aluksi kipulääke annetaan piikkinä.
mullakin on jonkinmoinen piikkikammo mutta aina olen selvinnyt.Itsellä eka raskaus ja rv nyt 36 2 ja vaavi perätilassa.Pe käymään sairaalassa synnytystapa arvioinnissa.En kumminkaan halua riskeerata mitään vaan taidan olla kyllä aikalailla leikkauksen kannalla jos ei ala kääntymään.Mielummin itselle vähän pidempi kipeä kuin se että lapselle käy huonosti.
niin ihan kamalan kipee ja särkylääkkeitä saa syödä kourakaupalla. Lasta tai muutakaan painavaa ei saa nostaa. Että tosi helppoa toipumista....
että vaikka olenkin kokenut molemmat synnytystavat, ja kannatan alatiesynnytystä, niin sektion jälkeen en ollut kamalan kipeä ja paranin mielestäni hyvin.
Että luultavasti on kovin yksilöllistä.
Itse synnytin sektiolla ensimmäisen lapseni. TYKS:ssä Sektio oli tosi nopea ja helppo tapa. Ensin katetri, sitten spinaalipuudutus. Noin 4min sen jälkeen syntyi tyttö. Isä meni kätilön kanssa tytön pesulle ja punnitukselle, kun haavaa ommeltiin kiinni. 20min sen jälkeen olimme koko perhe yhdessä lämpiössä, tyttö rinnalla. Eli koko homma oli ohi puolessa tunnissa.
Epiduraalipumppu jätettiin ekaksi päiväksi selkään, joten olin sängyssä. Mutta kykenin istumaan, nostelemaan ja hoitamaan tyttöä normaalisti. Toisena päivänä kipupumppu pois ja ylös sängystä. Särkylääkkeet (tabletit) pois kolmantena päivänä ja seuraavana kotiin. Koiran kanssa eka kävelylenkki 6pv leikkauksen jälkeen.
Eli oma kokemukseni sektiosta erittäin positiivinen. Ja oma toipumiseni erittäin nopea. Toki leikkaushaava oli kipeä vähän aikaa, mutta ei niin kipeä, mitä useinmiten annetaan ymmärtää. Eikä se invalisoinut elämääni. Sängystä nouseminen piti toimittaa sivuttain - muuten olin mielestäni kuten normaalistikin. Nyt rv28 ja toinenkin syntyy sektiolla.
Ja molemmat sektiot siis omasta tahdostani ilman lääketieteellistä syytä. Keskuteluja käytiin pitkään synnytyslääkärin kanssa, ennen kuin sektioaika tuli. Molemmissa tavoissa on riskinsä. Sektion kohdalla riskit kohdistuvat äitiin ja suurimpana ovat anestesiakomplikaatiot ja/tai veritulpan riski. Mutta nämä ovat olemassa myös alatiesynnytyksessä, kun käytetään esimerkiksi epiduraalia. Tilastojen valossa voi kuitenkin sanoa, että molemmat tavat ovat turvallisia tapoja synnyttää.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi äidin pitäisi käydä läpi "helvetin", kun on helpompikin tapa suoriutua lapsen maailmaan saattamisesta. Mutta tämä siis oma henkilökohtainen mielipiteeni.
elikkäs eilen varattiin sectioaika reilun kahden viikon päähän.Syynä tähän se että vaavi istuu tuolla masussa jalat edellä eikä suostunut kääntymään vaikka kuinka yrittivät.Ei ollut muuten mitään miellyttävää puuhaa se kääntämisen yrittäminen!!
En siis suostunut edes yrittämään alatiesynnytystä koska pelkään että lapselle sattuu jotain eikä asiasta tarvinnut "kinastella" lääkäreiden kanssa vaan aika varattiin.
Nyt oikeastaan toivon, että lapsi ei kääntyisi mutta siihenhän me emme voi vaikuttaa jos näin käy ja sitten vaan mennään ja synnytetään normaalisti.
ai niin ja tää on eka raskaus ja rv 35 6
Ei alateitse synnyttäminen ole välttämättä mitään helvettiä. Luulisi, että luonnolle voisi edes antaa mahdollisuuden...
Mistä tiedät, että sinulla on matala kipukynnys? Niin minäkin taisin luulla, mutta synnytys meni ihan mukavasti. Se on kuitenkin eri juttu, kun tietää, ettei kipu ole oire mistään kamalasta vaan lapsen syntymästä. Se nostaa kipukynnystä huomattavasti.
Jos kumpikin synnytystapa kammottaa, niin paras olisi kai valita se tapa, jonka luontoäiti on suunnitellut. Se on myös turvallisempi, vaikkei sitä moni meinaa uskoakaan.
Kolme lasta synnyttänyt kaverini katui, että vaati pelon takia kuopuksen kanssa sektion. Lopputulos oli, että hän pelkäsi sektiota yhtä paljon kuin alatiesynnytystä ja sai sitten vielä leikkaushaavan ja pitemmän toipumisajan. Jälkeenpäin hän totesi, että parempi olisi ollut synnyttää normaalisti.