Näinhän se kuulkaas, nuoriso, on. Nimittäin ostimme vaimoni kanssa 4h k asunnon Helsingistä vuonna 1985. Lainaa maksoimme 10 vuotta, sillä siihen aikaan laina-ajat olivat lyhyitä eikä kansaa pakotettu lopunikäisiin velkoihin.
Viimeiset 12 vuotta olemme maksaneet pelkkää vastiketta, mikä onkin ollut hyvä, olemmehan pienituloisia emmekä vanhempina ole jaksaneet enää rehkiä ylitöitä.
Eläkettä ei paljoa ole kertynyt, vaimolla aika on kulunut lastenhoidossa, mistä ei juuri kansaneläkettä kummempaa ole jäänyt. Itse bussikuskina olen tienannut aika vähän ja viime aikoina tilipussi on vain kutistunut. Eläkeasiat huolestuttivat, emme nimittäin halunneet huonontaa elintasoamme eläkkeelle siirryttyämme.
Noh, valitsimme eräästä keski-suomen kaupungista itsellemme kivan rantatontin ja rakennutimme siihen valmispakettitalon. Kerrostaloasuntomme oli lainalle vakuutena.
Myimme vanhan asuntomme pois ja saimme siitä käsittämättömät 398 000 euroa! Keski-Suomen järvenrantatonttitalomme tuli maksamaan kaikkineen noin 200 000 euroa, ja on sentään oma sauna, autotalli, luontoa ja oma uimaranta ihan vieressä! Näppiin jäi asuntokaupoista siis sellaset parisataa tuhatta euroa riihikuivaa käteistä. Nyt meillä enemmän on kuin vanha miljoona käytettävissämme matkailuun, shoppailuun, autoon ja mihin kaikkeen nyt eläkeläiset rahaa tarvitsevatkaan.
Hassua, että meidän eläkkeemme maksaa yksinään nuori pariskunta, jotka käyvät pätkätöissä ja suunnittelevat lapsia. Meillä on helppoa, mutta pahoin pelkään, että heillä on toivottoman tiukkaa.
Mutta käy se näinkin. Miettikää nyt kuitenkin, hyvät lapset, milloin sen asuntonne ostatte. Oma eläkkeenne saattaa olla yllättävän pieni, jos ajoitatte ostoksenne väärin!
Viimeiset 12 vuotta olemme maksaneet pelkkää vastiketta, mikä onkin ollut hyvä, olemmehan pienituloisia emmekä vanhempina ole jaksaneet enää rehkiä ylitöitä.
Eläkettä ei paljoa ole kertynyt, vaimolla aika on kulunut lastenhoidossa, mistä ei juuri kansaneläkettä kummempaa ole jäänyt. Itse bussikuskina olen tienannut aika vähän ja viime aikoina tilipussi on vain kutistunut. Eläkeasiat huolestuttivat, emme nimittäin halunneet huonontaa elintasoamme eläkkeelle siirryttyämme.
Noh, valitsimme eräästä keski-suomen kaupungista itsellemme kivan rantatontin ja rakennutimme siihen valmispakettitalon. Kerrostaloasuntomme oli lainalle vakuutena.
Myimme vanhan asuntomme pois ja saimme siitä käsittämättömät 398 000 euroa! Keski-Suomen järvenrantatonttitalomme tuli maksamaan kaikkineen noin 200 000 euroa, ja on sentään oma sauna, autotalli, luontoa ja oma uimaranta ihan vieressä! Näppiin jäi asuntokaupoista siis sellaset parisataa tuhatta euroa riihikuivaa käteistä. Nyt meillä enemmän on kuin vanha miljoona käytettävissämme matkailuun, shoppailuun, autoon ja mihin kaikkeen nyt eläkeläiset rahaa tarvitsevatkaan.
Hassua, että meidän eläkkeemme maksaa yksinään nuori pariskunta, jotka käyvät pätkätöissä ja suunnittelevat lapsia. Meillä on helppoa, mutta pahoin pelkään, että heillä on toivottoman tiukkaa.
Mutta käy se näinkin. Miettikää nyt kuitenkin, hyvät lapset, milloin sen asuntonne ostatte. Oma eläkkeenne saattaa olla yllättävän pieni, jos ajoitatte ostoksenne väärin!
Vastaukset 10
Vanhimmat
ostettiin -80 luvulla ja maksettiin pois 10 vuodessa, asuntomme oli kantakaupungissa ja neliöitä hieman yli 100. nyt jäätiin varhaiseläkkeelle ja tilillä huikeat 450 teur!! Teimme kesämökille remontin, jolla saimme sen talviasuttavaksi, jonne sitten muutimme (budjetti oli 30teur). Nyt ollaan markka-miljonäärejä!
Sääliksi tosin kävi sitä lapsiperhettä, joka osti asunnon lähes kokonaan velkarahalla.
Hävetkää!
Ajattele, parikunta on koko elämänsä tehnyt töitä ja saanut kasattua vain tuon verran. Ja miksi, ryöstöverotus, pienet palkat ja kaikki välilliset verot aiheuttavat sen että kuulumme Länsi-Euroopassa varallisuustilastoissa keppikerjäläisten luokkaan.
Ja tuon teidän vanhan asuntonne ostanut nuoripari on nelikymppisenä samassa tilanteessa kuin te nyt 70-vuotiaina. Sillä erotuksella tietenkin, että he ovat vielä työelämässä ja elämä edessä. Ajoissa kannattaa ostaa.
Vanhemmiten tajuaa paremmin riskejä ja kuinka vittumaista on maksella lainaa, mutta jos nuorena kelata noita asioita liikaa, ei saa mitään aikaiseksi.
Nuorille tiedoksi, että edellä olevat esimerkit eivät ole mitenkään edustavia, jos tottakaan. Ei kannata masentua niistä. Uskomatomalta tuntuu, että 1985 ostettu nyt 400 000 e:n asunto olisi maksettu yhden ihmisen pienellä palkalla edes pääkaupunkiseudulla.
Itse ostin myös vuonna 1985 4 h k 82 neliön rivitaloasunnon asunnon suuresta kaupungista hyvältä alueelta edullisesti noin 50 t euron hintaan. Remonttiin ja laajennukseen 100 neliöön meni 10 myöhemmin lisäksi ehkä 20 t e. Nyt asunnosta saa noin 180-190 t.
Arvonnousua on ollut, mutta korko oli myöskin korkea vuosikaudet. 8 Prosenttia oli 80-luvulla tavanomainen lainakorko ja lamavuosina markkinakorko saattoi nousta 16 prosenttiin ja ylikin.
Palkkataso on tietysti noussut 20 vuodessa ja inflaatio on keventänyt lainanmaksua jonkin verran, mutta korkoja on tullut myöskin maksetttua ihan eri summia nykytilanteeseen verrattuna. Neljän prosentin korko on HALPA, eikä sitä kannata pelästyä lainkaan. Normaalina 12-20 vuoden laina-aikana ehtii kyllä tulla nousua ja laskuja siihen, mutta 2000-luvun glibaalissa taloudessa vaihtelut tuskin ovat samaa luokkaa kuin takavuosina.
Joka vuosi tulee perheen perustamis- ja asunnostoikään uusi vuosiluokka, joka on tottunut parempaan asumistasoon. Edes yksin asuvat opiskelijat eivät viihdy enää yksiöissä saati sitten alivuokralaisasunnoissa. Niin se vaan menee.
Asuntojen hinnat ovat kovat, mutta siltä se on aina tuntunut. Järjettömiä riskejä ei tietenkään kannata ottaa, mutta kannattaa uskaltaa ostaa, eikä jäädä odottamaan. Eivät asunnot mihinkään halpene.
Jos kerrostalo asunto oli vakuutena tontille, niin miten pystyitte edes myymään sen?
Sopii pankissa asiat niin että maksaa uudet lainat pois kun saa vanhan asunnon myytyä
Eläkevakuutuksen kun nykyiseltään ottaa jo nuorena niin sillä turvaa omaa eläkettään ihan mukavasti eikä se tässä vaiheessa rasita kuukausittaisia menoja kovinkaan paljon.. Mutta ite en olis kyllä noin kallista uskaltanut ostaa tässä vaiheessa. :)
Mut jos sä satut delaamaan ennen eläkkeelle jäämistäsi, kuka saa sun vuosikymmenten aikana kerätyt fyffet?
Perillisesikö? No jotain hippuja, mutta käytännössä jäävät nuolemaan näppejään.
Meillä on jo eläkevakuutukseen perustuva järjestelmä, miksi ottaisit vielä toisen vakuutuksen, vaikka voit yhtä hyvin säästää perillisillekin?
Jos satun kuolemaan ennen kuin jään eläkkeelle niin sitten asialle ei voi mitään. Itse haluan kuitenkin suunnitella tulevaisuuteni ajatellen, että elän vielä eläkeiässä; toki voin jäädä vaikka huomena auton alle ja kuolla.
Kun itse olen eläkeiässä joskus tulevaisuudessa, ei eläkejärjestelmästä oikein varmaksi tiedä. Eläkkeitä pienennnetään jatkuvasti ja eläkeläisten määrä kasvaa. Haluan varmistaa lähinnä sen, että saan varmasti tarpeeksi eläkettä voidakseni nauttia elämästä myös eläkeläisenä jos siihen asti saan elää.
Että semmosta. :)