Oletteko ajatelleet asiaa siltä kantilta, että mitä jos hoidoilla saatu lapsi onkin sairas? Esim. syvästi kehitysvammainen?
Jos tällainen asia selviäisi odotusaikana, päätyisittekö aborttiin? Tai selviäisi, että odotatte Down- lasta, tekisitkö abortin?
Itse olen ajatellut jotenkin niin, että eihän minulla voi niin huonoa tuuria olla.. mutta onhan se mahdollista toki.
Jos tällainen asia selviäisi odotusaikana, päätyisittekö aborttiin? Tai selviäisi, että odotatte Down- lasta, tekisitkö abortin?
Itse olen ajatellut jotenkin niin, että eihän minulla voi niin huonoa tuuria olla.. mutta onhan se mahdollista toki.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moikka. Tilastollisesti ei ole raportoitu sellaista, että hoidoilla aikaansaadut lapset olisivat sairaampia tms (lukee klinikoiden sivuilla) kuin normaalilla tavalla alkuun saatetut lapset. Luonto hoitaa sairaat yksilöt pois myös hoitojen kohdalla. Sen sijaan se, että lähteekö raskaus alulle, saattaa olla heikompaa. Mutta jos lähtee, niin on melkein yhtä todennäköistä että lapsi on terve kuin mitä olisi normaalilla tavalla aikaansaadulla lapsella.
Mutta jos tarkoitat sitä, että olisiko "pokkaa" (anteeksi huono sana, en keksinyt parempaa) tehdä abortti, jos hoitojen jälkeen tulisi raskaaksi ja se olisi sitten kuitenkin sairas mutta elinkelpoinen, niin enpä tiedä. Tässä on jokaisella varmaan omat miettimisen paikkansa. Minä en suoraan sanottuna tietäisi, mitä tekisin. Luulen, että jos sellainen valintatilanne tulisi eteen, niin ratkaisulla ei välttämättä olisi tekemistä sen kanssa, miten se lapsi olisi saatu alulle; kalliilla ja henkisesti raskailla hoidoilla vai luonnollisesti.
Älä mieti tuollaisia =)
...vaikka ei tässä voi olla oikeen miettimättäkään, kun aihe on joka hetki mielessä...
Olen ajatellut asiaa ja toimisin samalla tavalla kuin normaalistikin alkaneen raskauden kohdalla.
Keskeyttäisin alkaneen raskauden,mikäli odottaisin vakavasti sairasta lasta.
Olemme tästä puolisoni kanssa yksimielisiä.
Ajatuksena lapsen paras ja oma jaksaminen.
Mielestäni tämäkin asia hyvä miettiä etukäteen,ainakin jos on ikää enemmän.
Minäkin olen ajatellut asiaa. Mikäli tulisin hoidoista raskaaksi niin kieltäydyn lapsivesi- ym. vastaavista tutkimuksista, joiden ainoa tarkoitus on maalata piruja seinälle tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, niin että ehtii tehdä abortin. En aio tehdä aborttia, siksi ko. tutkimuksetkin ovat tarpeettomia.
Ajattelen, että en missään nimessä tekisi aborttia. Oikeasti kysymys on sellainen, ettei siihen ole vastausta, ennen kun on todella sen päätöksen edessä. Voi vaan kuvitella, miten toimisi, mutta tositilanteessa päätös voisi olla ihan toinen.
olla se lapsi sairas syntyessään ja sairastua myöhemminkin, mutta tutkimusten mukaanhan nämä lapset eivät ole sairaampia kuin muutkaan. Itselläni seulat hälyyttivät ja kävin lapsivesipunktiossa, ei ollut kuitenkaan kromosomipoikkeavuuksia. Ei ole olemassa mitään takeita ikinä raskaudessa. Nuori parikymppinen spontaanisti raskaaksi tullut voi saada sairaan lapsen ihan yhtä hyvin! Uskon että en olisi tehnyt aborttia koska olin jo nähnyt lapsen ultrassa ja kiintynyt häneen muutenkin. Voimia kaikille jotka jaksavat yrittää ja onnea!
on se että mihinkään seuloihin tai riskiraskaus testeihin emme osallistu.Jotenkin tuntuu väärältä ensin haluta ja kaivata lasta ja sitten kun lapsi on aluillaan alkaisi ns valikoimaan haluamaansa.Minusta meille sopiva aate on se ,että otamme avosylin vastaa ,mitä meille annetaan.
Kolme raskautta olemme 15 vuoden aikana alulle saaneet.Kaksi mennyt kesken enen 12 vkoa.Olen jo sen ikäinen että tämän viimeisimmän keskeytyneen raskauden alussa neuvolassa jo painostettiin osallistumista seulontoihin.Kun oman kantani ja tarinani toin esille terveyden hoitajalle,niin ymmärsi hyvin kieltäytymistäni.
Näissä asioissa kannattaa miettiä asiaa aika kokonaisvaltaisesti.Omia periaatteita ja voimavarojaan .Ihan vaikka sitäkin,että kun rutiinin omaisesti osallistut seulaan ja tulos onkin huolestuttava.Miltä jatkotutkimukset tuntuvat ja ennenkaikkea ,onko sinusta keskeyttämään toivoton raskaus ,jos siihen on aihetta.
En ole millään muotoa uskovainen ,mutta tämän elämää suuremman asian haluan antaa ns Herran haltuun.
Ja minä en ole abortin vastustaja .Jossain elämäntilanteessa ja jollekin ihmiselle se voi olla se ainut ja oikea ratkaisu.
Minä sain sairaan lapsen clomifem hoidoilla.Se oli hirveä kriisi saada tietää että odottaa downin syndrooma lasta. Päädyimme raskauden keskeytykseen lääketieteellisin syin joka oli hirveä päätös aivan järkyttävä.Mutta sitten Luoja armahti; saimme tietää että sikiö olikin jo kuollut ajat sitten pian istukkanäytteen jälkeen.Luoja armahti siinä mielessä ettei tarvinnut ottaa tuon kauhean päätöksen syyllisyys taakkaa niskoilleen. Sitä ei tajua ennen kuin itse kokee.En ole koskaan itkenyt niin paljon kuin silloin , enkä kokenut niin hirveää tuskaa kuin silloin. Toiste täytyisi olla todella painavat lääketieteelliset syyt ennenkuin ryhtyisin asiaan.