Aion hakea lääketieteelliseen, ja olen pohtinut seuraavaa:
Mikä on lääketieteen suhde vaihtoehtohoitoihin?
Itse nimittäin lujasti uskon myös vaihtoehtoiseen lääketieteeseen; esim vyöhyke- ja aromaterapia, regressioterapia, reiki jne.
Olen ymmärtänyt että perinteisen lääketieteen parissa ei aina katsota näitä suopeasti.
Saisinko sitten lääkärinä harjoittaa myös vaihtoehtohoitoja työajan ulkopuolella?
Saako lääkäri neuvoa/ kehoittaa asiakkaitaan kääntymään kyseisten hoitomuotojen pariin?
Kiitos asiallisista vastauksista ja kommenteista
Mikä on lääketieteen suhde vaihtoehtohoitoihin?
Itse nimittäin lujasti uskon myös vaihtoehtoiseen lääketieteeseen; esim vyöhyke- ja aromaterapia, regressioterapia, reiki jne.
Olen ymmärtänyt että perinteisen lääketieteen parissa ei aina katsota näitä suopeasti.
Saisinko sitten lääkärinä harjoittaa myös vaihtoehtohoitoja työajan ulkopuolella?
Saako lääkäri neuvoa/ kehoittaa asiakkaitaan kääntymään kyseisten hoitomuotojen pariin?
Kiitos asiallisista vastauksista ja kommenteista
Vastaukset 9
Vanhimmat
"vaihtoehtoiseen lääketieteeseen; esim vyöhyke- ja aromaterapia, regressioterapia, reiki jne."
Unohda. Nuo mainitsemasi eivät ole lääke- eivätkä muutakaan tiedettä. Se sinulle opetetaan ihan ensiksi.
TEO valvoo terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnan oikeellisuutta. Jos annettu hoito ei ole yleisesti hyväksyttyä lääketieteellistä toimintaa niin hoidon antamisesta seuraa huomautus, varoitus tai kielto toimia terveydenhuollon ammattihenkilönä. Esimerkiksi akupunktiota saa käsittääkseni harrastaa mutta käsillä parantamista ei. Jos lääkäri ohjaa potilaan kyseenalaisiin vaihtoehtohoitoihin ja potilas kuolee tämän vuoksi niin aivan varmasti TEO puuttuu asiaan.
Virka-ajalla ei ole vaikutusta annettun hoidon oikeaoppisuuteen vaan lääkäri on lääkäri ympäri vuorokauden. Esimerkiksi onnettomuustilanteessa lääkärillä ja muilla terveydenhuoltohenkilökunnalla on lain mukaan suurempi velvollisuus antaa apua työajan ulkopuolella kuin rivikansalaisella.
Sääntö on ehdoton: lääkärillä on lupa käyttää potilastyössään vain näyttöön perustuvia, tieteellisiä tutkimus- ja hoitomenetelmiä. Jotkin vaihtoehtohoidot ovat tutkimusnäytön kertyessä muuttuneet osaksi lääketiedettä ja ovat yleisesti hyväksyttyjä; esim. akupunktio jota monet lääkärit käyttävät. Mainitsemasi menetelmät eivät ole tutkittuja ja tehokkaiksi/turvallisiksi havaittuja, siksi et voi niitä lääkärin ominaisuudessa käyttää ilman, että TEO puuttuu asiaan.
Onhan näitä homeopaattilääkäreitä, mutta he hoitavat homeopaattisilla valmisteilla ainoastaan lieviä, vaarattomia sairauksia joihin ei varsinaista lääketieteellistä hoitoa löydy. Kyseenalaistahan heidänkin toimintansa TEO:n kriteerien mukaan tietysti on.
Kehottaakaan et voi, voit ainoastaan tuoda vaihtoehdon esille samalla selittäen, että kyseessä ei ole tutkittu tai tehokkaaksi/turvalliseksi havaittu hoito.
On totta että monien lääkäreiden suhtautuminen vaihtoehtohoitoihin on irrationaalista ja ylinegatiivista. Olisi hyvä, jos kaikkia vaihtoehtohoitoja ja luontaistuotteita tutkittaisiin, jotta humpuuki saataisiin karsittua ja turvalliset menetelmät koulutettujen käsien käyttöön. Se karsisi puoskarit ja toisivat laajemman avun niille jotka kyseisistä menetelmistä voisivat hyötyä. Nykyinen vaihtoehtohoitokenttä vain on niin villi ettei kukaan uskottavuuttaan vaaliva lääkäri sinne ymmärrettävästi halua leimautua.
"Esimerkiksi onnettomuustilanteessa lääkärillä ja muilla terveydenhuoltohenkilökunnalla on lain mukaan suurempi velvollisuus antaa apua työajan ulkopuolella kuin rivikansalaisella."
Laitatko tuon lain ihan sanatarkasti vaikkapa Finlexistä kopioituna tänne? Kiinnostaisi tietää mikä moinen laki on, asiassa kun tulee ongelmia helposti: onko potilasvakuutus voimassa, jos kuuluu Lääkäriliittoon niin saattaa jopa olla, mutta silloinkin jos lääkäriä ei ole vielä laillistettu harjoittamaan itsenäisesti ammattiaan, niin saattaa tulla juridisia ongelmia, ja jos ei kuulu Lääkäriliittoon (mikä on toki ääriharvinaista, mutta mahdollista), niin ainakaan mikään vakuutus ei kata sitä jos tapahtuu henkilö- tai materiaalivahinkoja. Yleinen auttamisvelvollisuus koskee kaikkia valtakunnan alueella olevia yhtälailla, niin Suomen kansalaisia kuin ulkomaalaisiakin Suomen lain mukaan, auttamisvelvollisuuden rikkomisesta ei käsittääkseni laissa määrätä lääkärille suurempaa rangaistusta kuin putkimiehelle. Lääkärinkin mahdollisuudet auttaa ovat usein melko rajalliset ilman mitään työvälineitä tai kalustoa, perus ensiapu, joka kuuluu kansalaisen yleisesti osattaviin taitoihin: puhdistaa ilmatiet ja jos loukkaantuneen veri ei kierrä (eli ei sydän syki) niin puhallus-painelu-elvytys, jos sydän sykkii niin ei tietenkään pidä mennä painelemaan ja sitten tietytsi tyrehdyttää suuret verenvuodot esim. kiristyssitein. Jos loukkaantuneella on ilmatiet auki ja hengittää ja sydän sykkii, eikä vuoda suuresti verta, niin se on ihan sama onnettomuuspaikalla onko siinä putkimies vai sydänkirurgi, ilman kalustoa ja työvälineitä ei kannata muuta tehdä kuin valvoa loukkaantunutta ja odotella ambulanssin saapumista.
"Esimerkiksi onnettomuustilanteessa lääkärillä ja muilla terveydenhuoltohenkilökunnalla on lain mukaan suurempi velvollisuus antaa apua työajan ulkopuolella kuin rivikansalaisella."
Entäpä, jos on jo eläkkeellä? Tiedän monia lääkäreitä, jotka ovat olleet siinä vaiheessa hiljaa omasta ammatistaan ja antaneet muiden hoitaa hommat (henkilökunta, hoitajat) esim. lennoilla sattuneissa sairastapauksissa.
Koskeekohan tämä sama myös psykologeja?
Psykologi on myös TEO:n valvoma ammattinimike ja heidänkin toimintaansa valvotaan.
Sitten vaan lukemaan lääkiksen pääsykokeisiin. Aikasi luettuasi alat hahmottaa missä vaihtoehtohoidoista saattaa olla päätä/häntää ja missä ei.
Jotkut lääkärit pitävät kaikkia vaihtoehtohoitoja täysin huuhaana, monien mielestä osassa on jotain älliä. Ongelmahan on siinä että vaihtoehtohoidoilla ei ole mitään näyttöä eikä niiden antajia tai antajien koulutuksen tasoa ole mitenkään standardoitu; näin ollen alalla on melko lailla ihan vaan hulluja.
Virallisesti koululääketiede ei usko yliluonnollisiin tai tieteellisten teorioiden vastaisiin hoitoihin. Empiirisesti tehokkaisiin hoitokeinoihin joilla on todettu kokemusperäisesti olevan tehoa mutta joiden mekanismia ei tunneta (eikä koiteta selittää millään huuhaalla) suhtaudutaan neutraalisti.
Mikäli joskus valmistut lääkäriksi on opintosi mennyt täysin hukkaan jos edelleen vailla kritiikkiä suosit hoitoja joiden tukena on vain "luja uskosi". Lääkäri vaatii aina uskottavaa näyttöä menetelmiensä tueksi. Näytöksi ei muuten kelpaa että "tosi moni käy sillä ja kuulemma heti loppu nuha/päänsärky/tms".
Toki saisit käyttää vaihtoehtohoitoja ja uskomuslääkintää myös lääkärinä. Edellytyksenä on että olet lääkärinä todennut tällaisen hoidon potilaalle sopivaksi. Olet siis asianmukaisesti tutkinut potilaan ja todennut ettei tämä ole koululääketieteen keinoin autettavissa paremmin. Vaihtoehtohoidot voivat säästää paljon terkkarilääkäreiden vaivoja jos luulotautiset saadaan parantelemaan vaivojaan homeopatialla (joka, by the way, on yksi surkeimmista huijauksista).
toisiaan poissulkevia asioita. Kuitenkin itse karsastan puhua vaihtoehtohoidoista, sillä se on osittain aika vaarallista. Jos umpisuoleni puhkeaa, on se leikattava ... ei se poppakonsteilla mihinkään parane. Koulutetut homeopaatit (muistaakseni ainakin 3-4 vuoden koulutus), kiropraktikot ja vastaavat, muistavat aina teroittaa jokaiselle sen, ettei lääketieteen tuomista ja sillä saatavista eduista pidä luopua ja se on myös tyhmää tehdä niin. Kuitenkin ne saattavat olla tukihoitoina lääketieteen ohella aivan verrattomia.
Eli tahtoo sanoa, että jos on niistä kiinnostunut kannattaa aina hakeutua kunnon koulutuksen niistä hoidoista saaneiden ihmisten pariin. Sieltä löytyy aika moneen junaan menijää, joten järki kannattaa pitää päässä, kun sinne lähtee.