http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022498156
Tässä viestissä on lainattu Krsituksen kirkkolakia teemalla olenko minä veljeni vartija.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022506777
Tästä viestistä voi taas verestää muistia siitä kuinka tuo raamatun luku jatkuu.
Kuinka monta kertaa minun on annettva anteeksi...
Vertaus ankarasta palvelijasta....
Kun ajattelen niitä parannusvaatimuksia joita hoitokokouksissa esitettiin en voi olla ihmettelemättä sitä miten ne voidaan nähdä kristuksen kirkkolain mukaisina. Jos luemme tämän raamatun lain kirjaimena, minä olen veljeni vartija johtaa se helposti siihen että olemme kuin tuo ankara palvelija.
Kunigas ei jättänyt velkaansa pyytämättä vaikka varmaan tiesi ettei tästä köyhästä palvelijasta olisi maksumieheksi. Hän pyysi ja sai velan maksun sijasta lupauksen maksusta ja se riitti.
Hoitomiehille lupaus siitä että usko lunastajan päälle ei riittänyt? Ei vaan armon ehtona pitä asia nähdä ymmärtää ja taitaa sanoa niillä sanoilla kuin hoitomies halusi?
Edelleen on voimassa tämä parannusvaade. Tee parannus ja usko kaikki synnit anteeksi ja myös unohtaa se että hoitaja oli kuin tuo ankara palvelija. Ei kunigas unohtanut tai katsonut läpi sormien. Ei hän jättännyt puuttumatta siihen että tämä asia oli ei hänen ja palvelijan välinen vaan palvelijoitten välinen asia. Eikä Jumalakaan tee niin.
Kunigas ei hyväkysynyt tuota palvelijan tekoa. Ymmärrän että tässä kohtaa ne hoidetuista jotka ovat vastoin uskoaan tulleet ulos hoidetuiksi seisovat ennemmin kuninkaan puolella kuin kunigasta vastaan.
Minä olen veljeni vartija en laissa vaan rakkaudessa. Veli tulee voittaa takaisin rakkaudella. Se joka paljon pyytää pitää myös savan ylenpalttisesti. Kirkkolaki on rakkauden laki. Väärin käytetynä se tekee itse kustakin ankaran palvelijan jolta armoa ei löydy.
En voi kun toivoa että ymmärrys aukeasisi siinä että kun parannusta edelleen vaaditaan siitä mistä Jumala on opin virheelliseksi osoittanut sen sijaan annettaisiin armo ehdoitta.
Ilmeisesti vain on niin ettei ole nöyryyttä myöntää sitä että on on oltu ankaran palvelijan paikalla. Ei totuudessa vaan vääryydessä. Ei kunigas tätä velkaa luvannut maksattaa kuin vain siihen saakka kuin velka kokonaisuudessaan tulee maksetuksi. Ja tämän velan maksuksi ei ole muuta maksua antaa kuin tuolla ensimmäiselläkään palvellijalla.
Tässä viestissä on lainattu Krsituksen kirkkolakia teemalla olenko minä veljeni vartija.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022506777
Tästä viestistä voi taas verestää muistia siitä kuinka tuo raamatun luku jatkuu.
Kuinka monta kertaa minun on annettva anteeksi...
Vertaus ankarasta palvelijasta....
Kun ajattelen niitä parannusvaatimuksia joita hoitokokouksissa esitettiin en voi olla ihmettelemättä sitä miten ne voidaan nähdä kristuksen kirkkolain mukaisina. Jos luemme tämän raamatun lain kirjaimena, minä olen veljeni vartija johtaa se helposti siihen että olemme kuin tuo ankara palvelija.
Kunigas ei jättänyt velkaansa pyytämättä vaikka varmaan tiesi ettei tästä köyhästä palvelijasta olisi maksumieheksi. Hän pyysi ja sai velan maksun sijasta lupauksen maksusta ja se riitti.
Hoitomiehille lupaus siitä että usko lunastajan päälle ei riittänyt? Ei vaan armon ehtona pitä asia nähdä ymmärtää ja taitaa sanoa niillä sanoilla kuin hoitomies halusi?
Edelleen on voimassa tämä parannusvaade. Tee parannus ja usko kaikki synnit anteeksi ja myös unohtaa se että hoitaja oli kuin tuo ankara palvelija. Ei kunigas unohtanut tai katsonut läpi sormien. Ei hän jättännyt puuttumatta siihen että tämä asia oli ei hänen ja palvelijan välinen vaan palvelijoitten välinen asia. Eikä Jumalakaan tee niin.
Kunigas ei hyväkysynyt tuota palvelijan tekoa. Ymmärrän että tässä kohtaa ne hoidetuista jotka ovat vastoin uskoaan tulleet ulos hoidetuiksi seisovat ennemmin kuninkaan puolella kuin kunigasta vastaan.
Minä olen veljeni vartija en laissa vaan rakkaudessa. Veli tulee voittaa takaisin rakkaudella. Se joka paljon pyytää pitää myös savan ylenpalttisesti. Kirkkolaki on rakkauden laki. Väärin käytetynä se tekee itse kustakin ankaran palvelijan jolta armoa ei löydy.
En voi kun toivoa että ymmärrys aukeasisi siinä että kun parannusta edelleen vaaditaan siitä mistä Jumala on opin virheelliseksi osoittanut sen sijaan annettaisiin armo ehdoitta.
Ilmeisesti vain on niin ettei ole nöyryyttä myöntää sitä että on on oltu ankaran palvelijan paikalla. Ei totuudessa vaan vääryydessä. Ei kunigas tätä velkaa luvannut maksattaa kuin vain siihen saakka kuin velka kokonaisuudessaan tulee maksetuksi. Ja tämän velan maksuksi ei ole muuta maksua antaa kuin tuolla ensimmäiselläkään palvellijalla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihmettelen, miten Sinä vl-yhteisön sisäpuolella talostelevana voit ymmärtää noin selvästi. Jumalalle ei näytä mikään olevan mahdotonta.
Pari kommenttia uusi lukeminen kirvoitti. Entisaikaan puhuttiin armottomasta palvelijasta. Nytkö vain ankarasta? Niillähän lienee vissi ero. Ankara palvelija voi olla vielä armon piirissä, armoton ei enää ole.
Ja miten kohtelikaan Kuningas eli Jumala tuota armotonta palvelijaa? Heitti hänet vankeuteen kunnes tämä maksaisi viimeisenkin rovon velastaan, ITSE. Ymmärrän sen niin, että armottomalle palvelijalle ei enää armo kuulunut, vaan hän jäi pysyvästi lain alle.
Kiitos hyshys! En ole ennen tullut ollenkaan ajatelleeksi hoitokokousasioita tuolta kannalta.
Entisaikaan opetettiin anteeksipyytämisestä ja -antamisesta näin: Kun on pyytänyt anteeksi, on myös saanut. Se joka kieltää pyytävältä anteeksiannon, saa omien syntiensä lisäksi kannettavakseen nuo toisenkin synnit joita hän ei anteeksiantanut. Näin opetettiin ainakin vielä 60-luvulla.
En minä tuota kirjoittaessani niinkään ajatellut sitä mitä muut opettavat tai ajattelevat vaan sitä mitä tuo kohta tuo minulle mieleen....
Onko armoton palvelija tehnyt jumalan pilkaa? Ja näin olle tuomittu kuolemaan? Ei minusta. Mutta hänet on ainakin minusta tuomittu väärään vanhurskauteen eli lain alle. Kunnes hän olisi maksanut viimeisenkin rovon eli minun mielestäni tehnyt parannusta omista tekemisistään.
Voi olla että ymmärrän asian väärin :-(
että armottomalle Jumalakin on armoton.
että Siionissa oltiin armollisia armottomille palvelijoille, mutta ei armottomien palvelijoiden kovistelemille tavallisille uskovaisille.
Onkohan sellainen ollenkaan todellisen Siionin toimintaa?
olet ymmärtänyt hyshys! Ei armoton palvelija tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa, mutta sai saman tuomion josta Leenakin muistelee: "Entisaikaan opetettiin anteeksipyytämisestä ja -antamisesta näin: Kun on pyytänyt anteeksi, on myös saanut. Se joka kieltää pyytävältä anteeksiannon, saa omien syntiensä lisäksi kannettavakseen nuo toisenkin synnit joita hän ei anteeksiantanut. Näin opetettiin ainakin vielä 60-luvulla."
Tästä on Jeesus meitä varoittanut: Matt. 7:2 "Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan."
Minusta on kummallista, että ihmiset eivät tajua, että ei syntien anteeksi saaminen riipu siitä, antaako joku ihminen meille synninpäästön, vai päättääkö jotkut ihmiset, että tälle synntiselle/velalliselle ei armoa anneta! Syntien anteeksi saaminen ei ole kiinni kenestäkään ihmisestä, se on täysin Jumalan lahja joka saadaan uskolla omistaa: A.T. 10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." t. Heino
myös Leenalle....
Kun tuon sanot se on varmasti niin että
Matt. 7:2 "Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan."
Kuitenkin haluan sen tuoda vielä kerran esille ettei armottomalle palvelijalle luettu kuolemantuomiota. Eli olisimme valmiita antamaan anteeksi sille joka on meitä vastaan rikkonut. Muistaisimme rukouksissa tälläistä armotonta palvelijaa että hän saisi ymmärryksen ja kävisi armoistuimen eteen ja maksaisi velkansa joka hänen päällensä luetaan. Ettemme omassa ylpeydessä lankeaisi samaan.
Ottaisimme opiksemme ei ylpeydessä vaan nöyryydellä.
Sana on vapaa!
ennen kun ei ollut tätä
...kertoa saman verran kuin sinäkin.