mutta ei sitä "voimaa". Mä en jaksaisi millään. Oksentamisesta olen päässyt eroon, enää moneen kuukauteen en ole oksentanut. Mutta tuntuu että Bulimia korvautuu BED:illä. Ei yhtään parempi vaihtoehto täytyy sanoa. Alku meni hyvin kun lopetin oksentamisen. Mutta nyt tää on taas tätä. Jotenkin semmonen fiilis että ihan sama se olisi jos vaikka menisin oksentamaan, syömishäiriöhän tämäkin on.
Mutta mä haluaisin syödä normaalisti ja olla normaali. Mutta aina kun olen saanut sen tsempin päälle, sorrun taas. Samana päivänä tai seuraavanakin.
Silti haluaisin laihtua. En siis ole näitä 30-50 kilosia syömishäiriöisiä. Vaan sanotaan nyt näin, mä olen 60-luvun paremmalla puolella :D Mutta henkisesti olen ihan tunnistettava syömishäiriöinen.
Tunnen itseni niin possuksi että ei ole totta. Miten tästä tunteesta pääsee eroon ja voi parantua?
Aina ihmiset puhuvat parantumisesta, mutta koskaan ei kerrota miten se tapahtuu.
Mutta mä haluaisin syödä normaalisti ja olla normaali. Mutta aina kun olen saanut sen tsempin päälle, sorrun taas. Samana päivänä tai seuraavanakin.
Silti haluaisin laihtua. En siis ole näitä 30-50 kilosia syömishäiriöisiä. Vaan sanotaan nyt näin, mä olen 60-luvun paremmalla puolella :D Mutta henkisesti olen ihan tunnistettava syömishäiriöinen.
Tunnen itseni niin possuksi että ei ole totta. Miten tästä tunteesta pääsee eroon ja voi parantua?
Aina ihmiset puhuvat parantumisesta, mutta koskaan ei kerrota miten se tapahtuu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
noh syö säännöllisesti 3-4,max 5 tunnin välein niin ei kerkeä verensokeri laskemaan niin alas että ainakaan rupeaisi tekemään mieli makeaa.. auttoi ainakin mua..
se on 'normaalilla' ihmisellä. Mutta turhaan sanoa BED-syömishäiriötä sairastavalle, koska silloin nomaalia ei ole tai ei tiedä mitä se on tai ei pysty siihen. Varsinkin sinä anorektikkona olet todellakin väärä neuvomaan. Ainut mikä auttaa ahmimishäiriöön on: Yritä löytää iloa muusta kuin ruuasta, mistä liikunnasta pidät? itselläni toimii uiminen..ihana tunne sen jälkeen eikä altaaseenkaan viitsi kovin isomahaisena mennä, lenkkeily saa raitista ilmaa ja mahtava olo lenkin jälkeen...nämä halvimmat..itse en salilla tai muualla pysty käymään mutta varmasti tehokkaita. Syömisen kanssa auttaa ainoastaan se että syö toisten kanssa, Ihmisten jotka syövät normaalisti. Sen jälkeen tunne on ihana...olen pystynyt syömään terveellistä ruokaa ja kohtuudella! Itse tosin kärsin vielä kahdesta syömishäiriöstä, mutta yritän näiden aseiden avulla tasistella, käyn kyllä lisäksi psykiatrilla. Anteeksi pitkä kirjoitus.
liikunta on kyllä mukavaa, kun sen makuun pääsee. Onnellisin aika elmässä oli se kun lenkkeilin ja hoidin kuntoani. Mutta nykyään on vain niin vaikeeta saada perse ylös sohvalta (pikemminkin tästä tietokone tuolista). Ulkona on vielä niin ikävää, kylmää ja pimeää. Tekosyitä tiedän. Mutta kiitos kun muistutit mua tosta :) Eikä mitään turhia, pitkät viestit on niitä parhaimpia ;)
Ja jos on vinkkejä vielä jäljellä, niin antaa tulla! Ei niistä haittaakaan ole ;)
Kyllä kuullostaa harvinaisen tutulta tekstiltä:D se on sitten nii yleistä ehkä bulimikoilla; eli ongelma oli minullakin: en millään saanut itseäni ulos lenkille. Kaikessa muussa oli vika paitsi minussa: vaatteet, sää, pimeys, ..jopa läksyt tms!!! Ja sitten kun sain itseni kilsan päähän, alko ihan mielettömästi ahistaa! En päässy enää eteenpäin, oli käännyttävä takaisin. Hoin vaan itelle, et "mun ei oo pakko tehä mitää, mitä en haluu.." Joop, nyt on koiranpentu, ja se hieman velvoittaa olemaan ulkona. Ja sää on oikein raikas ja ihana, eli lenkille lähtö ei tod. oo enää niin kamalaa. Silti se tuntuu hieman velvollisuudelta kun ajanviettona;D
sen välin mitää olla max. 4 tuntia. 5 tuntia on aivan liian pitkä väli ihmiselle, joka ahmii. Mieluiten 3 tunnin välein. Esim. 8.00 aamupala , 11.00 lounas, 14.00 välipala, 17.00 päivällinen, 20.00 iltapala.
Nämä ovat vain esimerkkejä ja voit soveltaa kellon ajat elämääsi sopiviksi.
Tsemppiä !
pari päivää on mennyt hyvin. Toistaiseksi. Kai sitä täytyy vaan yrittää olla vahva, sen pitäisi sitten helpottaa... Mutta päivä kerrallaan niinhän se on :)
Tänään kuitenkin kävin tunnin lenkillä, ja oli koirakin mukana. Koira on aina ollut, mutta ei se silti ole mua pelastanut kun ulkoiluttajia on niin paljon :) Mutta kyllähän koira jaksaa käydä vaikka kuinka monta lenkkiä (ihme kun energia ei lopu millään) ja voi yksin mennä. Parempi olo kun on vähän purkanut oloa. Epävarma tosin vielä, mutta kuten sanoin jo "päivä kerrallaan". Tällä kertaa aijon parantua :)
Kun taustalla on vaikeasti määriteltävä 'paha olo', ei ulkopuolinen syömisien ja vessakäyntien vahtiminen varmaan auta. Bulimiset oireethan ovat tosiaan vain sairastamisen ulkoinen muoto; itse vaiva on psyykkinen.
Tietysti asiallinen ruokailu ja oksentamisen lopettaminen tervehdyttävät siinä mielessä, että elimistö saa korjatuksi oksentelun tuomat lisävaivat. Mutta se masentuneisuus, tyytymättömyys ja paha olo: siihen ei vessakäyntien kontrolli auta.
Hei! ensiksikin kamalasti voimia sinulle parantumiseen. minun neuvoni on että hanki kauheasti muuta tekemistä. ole kavereiden kanssa, harrasta. älä vietä aikaa yksin. ja mikä tärkeintä syö päivän aikanaterveellisesti kavereidesi/ muiden ihmisten seurassa. näin sinulle tulee normaali ruokarytmi ja -määrä. ja kun sinulla on paljon muuta tekemistä unohdat yksinkertaisesti miettiä ruokaa ja syömistäsi! tämäa auttoi minulle! nim. nyt jo melkeen vuoden terveenä :)