Te oikiksessa opiskelevat! :)

Itse jouduin yrittämään kolme kertaa ennenkuin tärppäsi. Oikikseen kannattaa hakea jos ala oikeasti kiinnostaa. Yksi tärkeä tekijä sisäänpääsyssä on itseluottamus. Kahdella ekalla hakukerralla en juuri uskonut mahdollisuuksiini ja tulos oli sen mukainen.Kun pääsin niin ajattelin että nyt teen niin paljon työtä etten voi epäonnistua. Itse en olisi ainakaan jaksanut lukea pääsykokeisiin ilman todella kovaa motivaatiota. Myös itse opiskelu koostuu paljon puhtaasti lukemisesta; ei kuitenkaan samalla tavalla kuin pääsykokeessa sentään =) Suosittelen myös valmennuskurssia. Sieltä saa rutkasti itseluottamusta kun huomaa, että kyllähän sitä osaakin jotain. Kannattaa myös aloittaa kokeeseen valmistautuminen ajoissa. Itse luin jopa yli 4kk. Tämä mahdollisti sen että pystyin aloittamaan kevyesti eikä tarvinnut lukea missään vaiheessa liikaa. Kannattaa siis miettiä että panostaako kirjotuksiin vai pääsykokeeseen. Onnea pääsykokeeseen ja etenkin lukemiseen.

Kuukausi oli aikaa. Kerran luin läpi kirjat, tein referaatit ja sitten lueskelin niitä.

Se on ihan riittävästi.

Valmennuskursseihin kannattaa suhtautua varsin kriittisesti. Itse kävin v. 2003 valmennuskurssin, eikä laatu ollut hääppöinen. Enemmänkin kuiva opetus lannisti opiskelumotivaatiota. En päässyt ekalla yrittämällä, kun kävin valmennuskurssin. Pääsin toisella, ilman kursseja. Osa pääsykoealueesta oli kumminkin jo tuttua, koska pääsykoealue ei aivan kokonaan muuttunut seuraavaan vuoteen.

Hyödylliseksi koin "välivuoden" aikana suoritetut oikeustieteen sivuaineopinnot toisessa yliopistossa, johon pääsin papereilla. Joten suosittelen, että jos vaan suinkin on mahdollisuus, niin käy avoimessa yliopistossa oikiksen kursseja nyt keväällä. Parhaassa tapauksessa voit lukea nyt käymäsi kurssit tutkintoosi suoraan, kun olet päässyt sisään. Kannattaa luonnollisesti valita sellaisia kursseja, joiden aiheita on pääsykokeessakin. Opit myös lukemaan juridisia tekstejä ja vastaustekniikkaa, kun käyt avoimen tenteissä. Totut myös suureen pääsykokeen sivumäärään.

Sinun kannattaa vähäsen kuunnella itseäsi ja miettiä, mikä olisi paras opiskelutaktiikka. Itselleni kaikista tehokkain tapa oppia oli tehdä muistiinpanoja ja referaatteja tenttialueesta. Samoin pidin pääsykoekirjojen sisällöstä pieniä "tietoiskuja" työkavereilleni ja ystävilleni! Toiset taas oppivat muulla tavalla.

Niin kuin tässä viestiketjussa on aikaisemmin todettukin, niin kannattaa satsata ennemmin pääsykokeisiin kuin yo-kirjoituksiin. Itse tein sen virheen, että tein juuri päinvastoin, ja kirjoitukset imivät minusta kaikki mehut irti, ja pääsykokeisiin lukeminen oli aika tahmeaa. Mutta mikäli jonkin aineen läpipääsy yo-kokeissa on tiukilla, niin siihen toki kannattaa sitten satsata kunnolla.

Oikeustieteen opiskelu on pitkälti juuri 1000-1500-sivuisiin kirjatentteihin valmistautumista. Pakollisia luentosarjoja ei juurikaan ole. Monet hirvittelevät näitä sivumääriä, mutta kun opetuksen osuus on pieni, niin luentojen ja harjoitusten puuttuminen kompensoituu kirjan sivuina. Lukiossa olin hyvä oppilas, ja hyvä arvosana oli aina tavoitteena. Oikeustieteellisessä tämä tavoite on muuttunut pelkkään tentin/kurssin läpäisyyn. Joillakin on kyllä varsin ihmeellinen lahja läpäistä tenttejä rimaa hipoen hataralla ulkoluvulla, mutta ainakin omalla kohdallani tentin läpäiseminen vaatii ainakin tietyssä määrin kokonaisuuksien hahmottamista ja asian ymmärtämistä. Loppujen lopuksi, pykälien ulkoa osaamisella ei ole oikeassa elämässä niinkään väliä. Ennemminkin on tiedettävä, mistä tieto löytyy, mitkä asiat on lisäksi otettava huomioon ja mitä mahdollisia (oikeudellisia)riskejä jossakin tilanteessa on. Tentteihin kyllä voidaan vaatia keskeisimmän lainsäädännön osaamista (ei kylläkään sanasta sanaan). Muista kumminkin, että sinulla on oikeustieteen opiskelijana vastuu opiskelustasi: ei riitä, että noppia tulee tarpeeksi, vaan sinulta edellytetään valmistuessasi tietyn tasoista osaamista lainsäädännöstä, muuten voit joutua juristina hankaluuksiin työssäsi. Tätä "oikeaa" osaamista ei mitata millään arvosanoilla. Väitän, että erittäin hyvän keskiarvon omaava oik. yo voi siis olla heikommilla kuin kakkosen (asteikko 1-5) keskiarvon oik. yo, jos tämä malliopiskelija on pärjännyt tenteissä ulkoluvulla.

Kerron vielä omista intresseistäni hakea oikikseen. Itselläni oikis ja kauppatieteet olivat samalla lähtöviivalla. Valitsin kumminkin oikiksen, koska uraskaala on huomattavasti laajempi kuin kauppatieteilijöillä. Oikiksessa ei valita mitään "pääainetta", vaan tutkintoon kuuluu laajat opinnot jokaiselta eri oikeudenalalta. Tutkinnon suorittanut pystyy (muodollisesti) toimimaan missä tahansa juristin tehtävässä, gradun aiheesta riippumatta. Opiskelen tässä sivussa myös kauppatiedettä, ja näitä kursseja voin sisällyttää OTM-tutkintooni eräänlaisena "sivuaineena", nämä kurssit ovatkin mukavaa vaihtelua oikeustieteelle. Kauppatieteen opinnot ovat oikiksessa aika suosittuja, koska juristit ovat työssään lähes poikkeuksetta jotenkin tekemisissä ainakin joskus rahan ja varallisuusoikeuksien kanssa (esim. asianajajat, pankkilakimiehet, yritysjuristit...).

Millaisia ominaisuuksia juristina oleminen vaatii? Muun muassa diplomaattisuutta, esiintymistaitoa, vakuuttavuutta, hyvää kirjallista ja suullista esitystaitoa. Nämä ominaisuudet kertovat Sinusta juristina paljon enemmän kuin esimerkiksi esineoikeuden aineopintojakson arvosana. Näitä ominaisuuksia asianajajankin asiakkaat arvostavat. Mutta muista: varmista, että valmistuttuasi Sinulla on myös riittävä juridinen osaaminen juristin tehtävään.

Jos päätät hakea oikikseen, niin onnea pääsykokeille ja sitten kun olet päässyt sisään, niin onnea ja motivaatiota opiskeluun! Oikis on opiskelupaikka siinä missä muutkin, joten kyllä siitä elävänä selviää!