Molemmat vanhempani ovat kuolleet. Isäni myöhemmin, jonka jälkeen kävi ilmi että vanhempani olivat taanneet lainan veljelleni.(huomattavan ison summan)
Nyt saan elää pelossa jos veljeni ei maksa velan kuukausieriä, ne tulevat minun maksettavaksi.
Eli ei kyllä kannata veljeä suututtaa, koska hän voi jättää koko velan maksamatta ja se lankeaa minulle.
Eikä edes perintö jonka sain kata summaa. Että tämmönen on joidenkin perintö vanhemmilta.
Nyt saan elää pelossa jos veljeni ei maksa velan kuukausieriä, ne tulevat minun maksettavaksi.
Eli ei kyllä kannata veljeä suututtaa, koska hän voi jättää koko velan maksamatta ja se lankeaa minulle.
Eikä edes perintö jonka sain kata summaa. Että tämmönen on joidenkin perintö vanhemmilta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
- onneksi.
No ei ole herkullinen perintö todellakaan. Voit tietysti periä sitten veljeltäsi maksamattomia eriä, jos maksut tulevat perintään.
Tuossa takausasiaa koskeva lainkohta:
21 luku.
Kuolleen henkilön ja pesän velasta.
1 §.
Jollei pesän omaisuutta hakemuksesta, joka tehdään kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta, luovuteta pesänselvittäjän hallintoon tai konkurssiin, vastaa osakas perunkirjoitusta toimitettaessa tietämistään vainajan veloista.
Jos perunkirjoituksen jälkeen ilmaantuu uutta velkaa eikä pesän omaisuutta 1 momentissa mainituin tavoin luovuteta kuukauden kuluessa siitä, vastaa osakas tästäkin velasta.
2 §.
Milloin pesän luovuttaminen tapahtuu hakemuksesta, joka on tehty sen jälkeen, kun kuukausi on kulunut perunkirjoituksesta, on osakas velvollinen pesälle suorittaman sen määrän, millä hänen tiedossaan kuukautta ennen hakemuspäivää olleet velat ylittävät luovutetun omaisuuden ja muutoin käytettävissä olevien varojen arvon, eikä hän enää ole yksityiselle velkojalle vastuussa 1 §:n mukaan.
Velkojan vaatimuksesta osakkaan on valallaan vahvistettava, ettei hän kuukautta ennen hakemuspäivää ole tietänyt siitä velasta, jota vaatimus tarkoittaa. Jollei hän voi valaa tehdä, katsotaan hänen aikaisemmin tietäneen velan.
3 §.
Kun osakas on tehnyt hakemuksen pesän luovuttamisesta konkurssiin, ja viimeistään siinä velkojainkuulustelussa, mikä konkurssissa toimitetaan, tehdään esitys pesän luovuttamisesta pesänseivittäjän hallintoon, voi oikeus, milloin tämä harkitaan asianmukaiseksi, suostua esitykseen.
4 §.
Milloin osakkaalla on pätevä syy olettaa, ettei hän joudu vainajan vastattavana olleen takauksen tai muun tietyn sitoumuksen perusteella maksuvelvolliseksi, ei velkaa ole pidettävä tiedettynä velkana.
5 §.
Jos osakkaan hakemus pesän luovuttamisesta konkurssiin raukeaa sen johdosta, että pesä luovutetaan pesänselvittäjän hallintoon, katsotaan luovuttamista sellaiseen hallintoon haetun sinä päivänä, jona konkurssihakemus tehtiin.
6 §.
Jos pesän luovuttaminen tapahtuu sen jälkeen, kun ositus tai perinnönjako on toimitettu, peruutukoon ositus tai jako.
Mikäli velka voidaan maksaa vainajalle kuuluneesta omaisuudesta ja siitä, mitä hänen osalleen olisi tullut toisen puolison omaisuudesta, jos velka olisi osituksessa otettu lukuun, on pesänselvittäjän hallintoon kuitenkin luovutettava vain se, mitä hänen harkintansa mukaan on tarpeen velkojen maksamiseen ja hallintokustannuksiin. Tähän tarvittava määrä osakasten on suoritettava suhteellisesti sen mukaan kuin he ovat osituksessa tai perinnönjaossa saaneet liikaa.
Muilta osin jää ositus tai jako pysyväksi.
Jos joku osakas ei kykene suorittamaan osuuttaan, on muiden täytettävä vajaus osituksessa tai jaossa saamallaan omaisuudella tai sen arvolla.
Velka ei periydy. Jos velka on suurempi kuin perinnön osuus, niin jäljelle jäävä summa ei periydy.
Et näköjään lukenut noita säännöksiä:
jos selvitysmiehelle jättämisen sijasta otat pesän haltuusi, niin otat myös pesän tiedossa olevat vastuut.
Jotta asia tulisi täysin selväksi, niin vastaat niistä koko omaisuudellasi.
Velan periytyminen katkeaa vain sillä, että
maksetaan velat pois pesän varoista, ja jos varat eivät riitä, jättämällä pesä kuukauden sisällä perunkirjoituksesta pesän selvittäjälle tai konkurssiin.
Tuossa on kuitenkin oleellista "tiedossa olevat". Jos perunkirjassa ei ole merkitty velkoja, jotka tulevat myöhemmin ilmi, on tehtävä perunkirjaan täydennys. Kuukauden määräaika alkaa juosta tuosta päivämäärästä. Silloin kyllä saattaa tulla ongelmia palauttaa pesästä jo otettu - mahdollisesti myös jo käytetty - varallisuus takaisin.
Perusasia on, että velka ei periydy!
asiaa, ennen kuin menee tuollaisia perättömyyksiä väittämään.
Ennen kuin kenellekään aiheutuu peruuttamaton menetys, niin täsmennetään:
Velka ei "periydy", mutta pesän haltuunsa ottanut ottaa vastattavakseen myös sen velat KOKO MÄÄRÄLTÄÄN!
Korostan: myös siltä osin, kuin pesän varat ylittää pesän arvon!
Siltä välttyy vain
a) maksamalla pesän velat; tai
b) jättämällä pesän selvitysmiehelle tai konkurssiin.
Tuo b-vaihtoehto on tehtävä kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta!
Nythän on niin, että kukaan ei voi ottaa pankkilainaa ja sitoa perinnönsaajia sen maksajiksi. Velka ei periydy, vaan pesä asetetaan konkurssiin, jos velat > varat. Muuttuvaa velkaosuutta EI kuitenkaan sälytetä perinnönsaajan maksettavaksi.
Missä perättömyys?
Velka nimenomaan periytyy, johan se lukee tuossa 1 §:ssä, siinä se perättömyys. Siitä vapaudutaan vain hakemalla pesänselvittäjää tai konkurssia 1kk kuluessa perukirjoituksesta. Ellei haeta, osakkaat vastaavat.
Ko tapauksessa perintö on alkuperäisen kysyjän mukaan jo jaettu, siis pesään on ryhdytty, joten pesän osakkaat vastaavat vainajan veloista.
Perintökaari 21 luku.
Kuolleen henkilön ja pesän velasta.
1 §.
Jollei pesän omaisuutta hakemuksesta, joka tehdään kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta, luovuteta pesänselvittäjän hallintoon tai konkurssiin, vastaa osakas perunkirjoitusta toimitettaessa tietämistään vainajan veloista.
Jos perunkirjoituksen jälkeen ilmaantuu uutta velkaa eikä pesän omaisuutta 1 momentissa mainituin tavoin luovuteta kuukauden kuluessa siitä, vastaa osakas tästäkin velasta.
vvv on täysin oikeassa ettei velka periydy.
Jos joku "perii" jotain se tapahtuu perintökaaren säännösten mukaisesti. Silloin joku saa automaattisesti jotain pesästä.
Mainitut henkilökohtaista vastuuta koskevat säännökset ovat tehty sen takia, ettei perillinen jää ihmettelemään.
Kun osakas luovuttaa pesän konkurssiin tai pesänselvittäjälle niin osakas on täysin vapaa vastuusta. Toisin sanoen osakas ei saa automaattisesti velkoja vastatakseen.
Kyse on ilmeisesti miten käsitteitä käytetään, mutta kysymys ei ole perimisestä. Velkavastuu laiminlyönnistä on toinen asia.
Perittävä vastaa veloistaan ennen kuolemaansa. Kun hän kuolee, pesän osakas vastaa velasta perintökaaren 24 luvun 1§:n mukaan. (,ellei ...ks ylläolevat perintökaaren kohdat)
Jos tuosta tapahtumaketjusta halutaan käyttää muuta ilmaisua kuin periytyminen, on se harhaanjohtamista.
Velkavastuu siis siirtyy automaattisesti, vain aktiivisin toimenpitein siitä voi välttyä.
Perintö on verotetuksenalaista. Jos velkaa voi kerran saada perintönä, niin kuinka suuri on perintövero, jos henkilö perii vanhemmilta ainoastaan velkaa, summa on esim. 20.000 euroa.
Kysymys: Kuinka suuri perintövero tästä 20.000 euron velkaperinnöstä perinnönsaajan pitää maksaa? Vai onko kyseessä ehkä negatiivinen perintövero, jolloin perinnönsaaja olisikin saamapuolella?
Mikäli lainaa ei makseta, takaajat vastaavat siitä tekemänsä takaussitoumuksen perusteella.
Oletko ottanut vastattavaksesi veljesi lainan vanhempiesi kuoltua? Entä onko em takausvelka ilmoitettu perukirjassa?
Pääsääntöhän on, että mikäli takaaja kuolee, velasta vastaa takaajien kuolinpesät/ takauksella rasitettu omaisuus (esim. kiinteistökiinnitys). Esim kiinnitykset jäävät rasittamaan kiinnitettyä omaisuutta vaikka omistaja-takaaja kuolisikin. Näin ollen jos veli ei maksa, velkojat voivat vaatia omaisuuden pakkorealisointia, jotta saavat omansa pois. Takaussopimuksen sisällöstä riippuu ja roikkuu paljolti jatko. Joissain tapauksissa pankkien ja rahoituslaitosten kanssa pystyy neuvottelemaan asioista.
Kuten tuossa jo aiemmin on esitetty, mikäli pesä on velkainen, se tulee antaa "pois käsistä", jottei velkavastuu vainajan veloista siirry. Onko näin käynyt sinun tapauksessasi?
Veljeni oli myös saanut ennakkoperintöä 100 000 mk, josta minä jouduin maksamaan verot,koska se summa lisättiin perintöön varallisuudeksi. Veljeni ei ole maksanut penniäkään perintöveroa.
(minun tietääkseni)
Äidilläni ja isälläni oli testamentti, jossa veli
määrättiin saamaan vain lakiosuus.
Tämäkin on omituista, enhän minä näitä rahoja ole edes nähnyt.
Tällaisiin asioihin ei kannata puuttua, jos tietoa ei ole. Takaus on eri asia kuin kiinnitys. Takaaja voi mennä takuuseen toisen veloista joko koko omalla omaisuudellaan kaikista toisen (KKO:ennustettavista!) veloista tai rajoittaa vastuunsa tiettyyn summaan. Mutta mitään tiettyyn esineeseen rajoittuvaa takausta ei ole, kyseessä on pantti toisen velasta (vierasvelkapanttaus).
Takaus on myös eri asia kuin velka. Kun perintökaaressa puhutaan velasta, tarkoitetaan sillä normaalia velkaa, ei mahdollista takauksesta tulevaisuudessa aiheutuvaa velkaa.
Takaus ei periydy, toisin kuin esim. kiinteistökiinnitys, joka jää rasittamaan perittyä kiinteistöä. Takaus käsittääkseni raukeaa, jos kuolinhetkellä takaus ei ole vielä tullut täytettäväksi. Vai miten on? Onko kuolinpesä vastuussa perinnönjakoon asti?
Lisäksi vainajan velasta voi vapautua vaikkei tekisikään mitään. Toisin kuin palstalla on väitetty.
Laitoin heti jo alkuunsa tuon oleellisen osan Perintökaaren 21 luvusta, jossa on sekä velka- että takausvastuun peritytyminen. Takausvastuun osalta asia on siis 4 §:ssä. Ei tainnut tulla luetuksi.
Tämä on siis lakia ja tietoa :-)
------
"Takaus on myös eri asia kuin velka. Kun perintökaaressa puhutaan velasta, tarkoitetaan sillä normaalia velkaa, ei mahdollista takauksesta tulevaisuudessa aiheutuvaa velkaa."
Tavaappas nyt tuo 4 § uudelleen.
-------
PS. Mitenkäs siitä velasta vapautuu, vaikka ei tekisikään mitään? Sitenkö, että joku toinen tekee?
______________________________________________
Perintökaari 21 luku.
Kuolleen henkilön ja pesän velasta.
1 §.
Jollei pesän omaisuutta hakemuksesta, joka tehdään kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta, luovuteta pesänselvittäjän hallintoon tai konkurssiin, vastaa osakas perunkirjoitusta toimitettaessa tietämistään vainajan veloista.
Jos perunkirjoituksen jälkeen ilmaantuu uutta velkaa eikä pesän omaisuutta 1 momentissa mainituin tavoin luovuteta kuukauden kuluessa siitä, vastaa osakas tästäkin velasta.
2 §.
Milloin pesän luovuttaminen tapahtuu hakemuksesta, joka on tehty sen jälkeen, kun kuukausi on kulunut perunkirjoituksesta, on osakas velvollinen pesälle suorittaman sen määrän, millä hänen tiedossaan kuukautta ennen hakemuspäivää olleet velat ylittävät luovutetun omaisuuden ja muutoin käytettävissä olevien varojen arvon, eikä hän enää ole yksityiselle velkojalle vastuussa 1 §:n mukaan.
Velkojan vaatimuksesta osakkaan on valallaan vahvistettava, ettei hän kuukautta ennen hakemuspäivää ole tietänyt siitä velasta, jota vaatimus tarkoittaa. Jollei hän voi valaa tehdä, katsotaan hänen aikaisemmin tietäneen velan.
3 §.
Kun osakas on tehnyt hakemuksen pesän luovuttamisesta konkurssiin, ja viimeistään siinä velkojainkuulustelussa, mikä konkurssissa toimitetaan, tehdään esitys pesän luovuttamisesta pesänseivittäjän hallintoon, voi oikeus, milloin tämä harkitaan asianmukaiseksi, suostua esitykseen.
4 §.
Milloin osakkaalla on pätevä syy olettaa, ettei hän joudu vainajan vastattavana olleen takauksen tai muun tietyn sitoumuksen perusteella maksuvelvolliseksi, ei velkaa ole pidettävä tiedettynä velkana.
5 §
Juuri tätä varten on lakimiehet. Lakimiehet saavat palkkansa siitä, että osaavat sekä lukea lakia että ymmärtävät lukemansa.
Viittaamasi perintökaaren 21:4 on sinänsä oikea lainkohta, mutta tulkintasi siitä väärä. Kyseessä on jo ennen esim. perinnönjakoa erääntynyt takaus. "Vainajan velaksi luetaan perittävän maksettavaksi erääntynyt takaus" (Aarnio-Kangas, Avioliitto, Perintö ja Testamentti 1994, s. 147) Tällä pyritään suojelemaan huolellista perijää, joka ei ole takauksesta ja siitä aiheutuneesta velasta tietoinen.
Lue huuliltani: ERÄÄNTYMÄTÖN TAKAUS EI "PERIYDY". Ainoastaan mainittu jo realisoitunut velkavastuu, joka johtuu takauksesta, voi "periytyä".
Jos perittävän kuollessa velkojat eivät ole mitenkään reagoineet, niin takaus on lakannut. Tästähän alkuperäisessä ongelmassa on kysymys. Eri asia on se, mikä oikeus velkojilla on kuoleman johdosta vaatia kuolinpesältä uutta takausta.
Lakia ei voi tulkita pykälä kerrallaan. Tulee tuntea koko oikeusjärjestys, jotta voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen.
Kehottaisinkin sinua nyt puolestaan tavaamaan Suomen oikeusjärjestyksen perusteita ja sen jälkeen perintöoikeutta. Näin vältytään ikävyyksiltä.
Tämä on siis lakia ja tietoa :-)
"Ne sutor supra crepidam" -
"Suutari pysyköön lestissään"
Teksti oli suoraa lakitekstiä, mitäs tulkitsemista se kaipaa.
Omituinen väite, ettei 4 §:n takausvastuu periydy, kun se on kuitenkin lakiin kirjattu.
Mielelläni kuulisin lainkohdan, joka kumoaa tuon 4 §:n tai vahvistaisi, että se koskee vain ennen perinnönjakoa erääntynyttä takausta, enkä sitaatteja, jotka vain sivuavat aihetta, sillä eihän tuo sitaatti koske erääntymätöntä takausta ollenkaan. Toisaalta, miksi lainsäätäjä olisi laittanut pykälän tiedetystä velasta, ellei siihen olsi ollut tarvetta.
Keskustelu siis kommenttiisi asti koski velan periytymistä, ei takauksen.
Ensimmäiset kommentit tässä viestiketjussa olivat sitkeä inttäminen, ettei velka periydy, jopa kahden eri nimimerkin voimin ja kun lisäksi nimimerkki Juu tulee puhumaan erilaisista panteista itse asian vierestä ja jatkamaan samaa linjaa väittämällä perustelematta, että velasta voi vapautua vaikkei tekisi mitään, pidän sitä edelleen harhaanjohtamisena.
Moikka,
laitoin tuohon ylös oman sekaannusta (mahdollisesti) aiheuttaneen kommenttini, jossa puhuin kiinnityksistä ja panteista.
Eikö alkuperäisen kysyjän ongelman ydin ole se, mitä tapahtuu takaukselle, jos takaaja kuolee. Jääkö takaus rasittamaan kuolinpesää? Vuoden -99 laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta jättää tämän kysymyksen auki (siis takaajan kuoleman). Onko teillä tästä tietoa?
Kiinnityksiin repsahdin siksi, että ne ovat mielestäni käyttökelpoinen vakuus lainanantajalle. Oletin, että lainanantajan intressissä on hankkia sellainen takaaja, jolla on omaisuutta, johon voidaan asettaa kiinnitys.
Pankkina tai muuna luotonantajana en olisi kiinnostunut mahdollisista tyhjätasku-takaajista, vaan maksuvalmiutta omaavista.
Komments?
Moikka,
laitoin tuohon ylös oman sekaannusta (mahdollisesti) aiheuttaneen kommenttini, jossa puhuin kiinnityksistä ja panteista.
Eikö alkuperäisen kysyjän ongelman ydin ole se, mitä tapahtuu takaukselle, jos takaaja kuolee. Jääkö takaus rasittamaan kuolinpesää? Vuoden -99 laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta jättää tämän kysymyksen auki (siis takaajan kuoleman). Onko teillä tästä tietoa?
Kiinnityksiin repsahdin siksi, että ne ovat mielestäni käyttökelpoinen vakuus lainanantajalle. Oletin, että lainanantajan intressissä on hankkia sellainen takaaja, jolla on omaisuutta, johon voidaan asettaa kiinnitys.
Pankkina tai muuna luotonantajana en olisi kiinnostunut mahdollisista tyhjätasku-takaajista, vaan maksuvalmiutta omaavista.
Any further comments?
1) "Teksti oli suoraa lakitekstiä, mitäs tulkitsemista se kaipaa."
No juuri sen tulkitsemisen, että pykälä ei sovellu perinnönjaon jälkeen ilmaantuvaan/erääntyvään takausvastuuseen. Jo itse pykäläkin vastaa tähän (in fine) = "--ei velkaa ole pidettävä tiedettynä velkana". Jos takaus ei ole erääntynyt, ei siis voi olla vielä mitään velkaakaan, joka olisi tunnettua. Näin ollen takauksen tulee olla erääntynyt. Eli mitään kumoamista ei tarvita, kun jo § itse näin säätää.
vrt. KKO:1971-II-12:
Velasta lailliseen takaukseen mennyt henkilö oli kuollut, mistä velkojat olivat saaneet heti tiedon. Kun velkojat eivät olleet vaatineet velalliselta uutta takausta po. takauksen sijaan, he olivat KK 10 luvun 10 §:n nojalla menettäneet oikeutensa vaatia saatavaansa takaajan perilliseltä. Ään
Koska sitaattini ei koske erääntymätöntä takausta, niin siitä voit ex analogia päätellä, että erääntymätön takaus EI OLE tunnettua velkaa. Tämä Aarnio-Helinin tapa on yleinen juridiikassa.
2) Itse keskustelussa todella puhuttiin paljon velan periytymisestä, mutta alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti juuri takausvelkaa. Eikö?
3) "Juu tulee puhumaan erilaisista panteista itse asian vierestä." Vastasin vain erääseen palstalla esitettyyn mielipiteeseen.
4) "jatkamaan samaa linjaa väittämällä perustelematta, että velasta voi vapautua vaikkei tekisi mitään, pidän sitä edelleen harhaanjohtamisena."
Kts. PK 21:18. Eli osakas voi vapautua vainajan velasta vielä osallistuttuaan perunkirjoitukseenkin, vaikka laiminlyö pesän luovuttamisen konkurssiin.
5) Katson nyt selvitetyksi, että jos velkoja ei takaajan kuollessa ota mitään yhteyttä kuolinpesään/perillisiin. niin takaus raukeaa. Viimeinen ongelma on se, että voiko velkoja vielä nykyisen lainsäädännön valossa vaatia kuolinpesältä/perillisiltä sitoutumista kuolleen takaukseen.
6) Toivottavasti kukaan ei enää jankuta, että "takaus sellaisenaan voi periytyä".
Taidan kommentoida itselleni, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin seuraavanlaisia löytöjä olisi tarjolla:
Löysin nimittäin Suomen jäämistöoikeus I:stä (Aarnio-Kangas 1991 s. 91) vastauksen takaajan kuolemaan: "Jos perittävä oli mennyt lailliseen takaukseen on velkojan KK 10:10:n mukaan heti vaadittava takaajan kuoltua päävelalliselta uutta takausta. Mikäli päävelallinen hankkii uuden takauksen, vapautuu entisen takaajan kuolinpesä vastuusta. Jollei takausta saada, on velkojan heti perittävä saatavansa päävelalliselta ja takaajan pesästä. Kuolinpesän laajuus voi riippua siten ulkopuolisen henkilön kyvystä vastata omista sitoumuksistaan."
Eli tällasta. No, ilo oli lyhytaikainen, kun hoksasin, että vuoden -99 laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta on kumonnut tämän kauppakaaren (ja muitakin) lainkohdan. Em. uuden lain alussa tosin sanotaan, että kumottujakin kohtia sovelletaan edelleen osaan ennen lain voimaantuloa annetuista takauksista.
Että lopullisen totuuden metsästys on edelleen käynnissä... ;)
1) "--ei velkaa ole pidettävä tiedettynä velkana" selvästi viittaa siihen, että perinnönjako voidaan suorittaa ilman takauksen huomioonottamista ja jos takaus kuitenkin tulee maksettavaksi voidaan 6 §:n mukaan jako peruuttaa ja pesä tarvittaessa luovuttaa konkurssiin.
Noinhan siinä juuri sanotaan, että oletettavasti hoidetun velan (eli erääntymättömän) takaus ei ole tunnettua velkaa, ilman mitään tulkintoja.
2) Oikein, mutta nimim. vvv intti velasta.
4) Ryhtyminen pesään ja pesän haltuunotto on ollut koko ajan esillä.
5) Millähän perusteella nyt on katsottu selvitetyksi? Esimerkiksi perunkirja 3kk:ssa ja jako 1 kk:ssa antaisi velkojalle 4 kk aikaa. Eihän velkoja edes välttämättä tiedä takaajan kuolemasta.
KKO:1971-II-12- esimerkkisi on taas aivan eri asia. Siinähän velkojat heti tiesivät kuolemasta.
"Takaus käsittääkseni raukeaa, jos kuolinhetkellä takaus ei ole vielä tullut täytettäväksi. Vai miten on? Onko kuolinpesä vastuussa perinnönjakoon asti?"
Käänsitkö siis takkisi?
Toisaalta ajatus kuolinpesän vastuusta perinnöjakoon asti tuntuu erikoiselta vastuuun päättymiseltä ja varmasti johtaisi pikaisiin perunkirjoitus ja perinnönjakoprosesseihin, joten taitaa olla uudempaa vielä vahvistamatonta lainsäädäntöä.
Kehotan tutustumaan nimimerkki Jakomäen viimeisimpään kommenttiin (12:13, 23.2.).
Kaikki aikaisemmat kommenttini siis ovat sopu soinnussa vanhan lain kanssa. Jos velkoja ei ennen perinnönjakoa ole turvannut asemaansa, on takaus menetetty. Velkojan tietoisuudella kuolemasta ei valitettavasti(?) ole merkitystä.
Aikaisemmin olen väittänyt/ollut mieltä:
1) erääntymätön takaus ei periydy
2) velkojalla on kuitenkin ennen perinnönjakoa mahdollisuus turvata asemansa (tässä epäröin)
3) perinnönjaon jälkeen takaus on rauennut, jos velkoja ei ole ollut aktiivinen
4) velalla PK 21:4 :ssä tarkoitetaan jo erääntynyttä, takauksesta johtuvaa, velkaa
"Toisaalta ajatus kuolinpesän vastuusta perinnöjakoon asti tuntuu erikoiselta vastuuun päättymiseltä ja varmasti johtaisi pikaisiin perunkirjoitus ja perinnönjakoprosesseihin, joten taitaa olla uudempaa vielä vahvistamatonta lainsäädäntöä." Näinhän se juuri vanhan lain mukaan siis menee.
"Käänsitkö siis takkisi?" Missä kohdin?
Jakomäen kommentin myötä voimme varmaan lopettaa keskustelun PK 21:4 :n tulkinnasta. Ongelma on yhä se, miten nykyinen lainsäädäntö on tilanteen arviointia muuttanut.
Jakomäen tekstistä todella käy ilm, että pesä on vastuussa, mutta perintä on tehtävä heti.
Miten siis käy, jos velkoja ei saa tietoa ja mistä on lähtöisin aikaraja perinnönjako? Ei tunnu oikein uskottavalta, että se olisi mikään aikaraja ja juuri sen vuoksi edelleen oletan 4§:n sisältävän tiedetyn velan tekstin.
Velkojan tietoisuudella kuolemasta on sikäli merkitystä, että jos takaus on merkitty perukirjaan, pitänee se kaiketi antaa velkojalle tiedoksi, jolloin pätee, mitä Jakomäen tekstissä on todettu.
Mutta ok, jätetään lakimiehille ...:-)