Kuulin nykyään entisen poikaystäväni kautta, että yhteinen tuttumme, ja minun 10 v tuntemani opiskelukavernini raskaudelle "oli käynyt jotain". Olemme miehen kanssa eronneet, mutta tiedän, että hän oli saanut ystäväni mieheltä joukkoviestin, että vauvalle oli käynyt hullusti. Vauvan olisi pitänyt syntyä maaliskuussa, joten raskaus oli jo pitkällä.
En tiedä mitä tehdä, koska ystäväni ei ole ilmoittanut minulle tai muille yhteisille ystäville mitään. Minä tavallaan tiedän vahingossa, mutten tiedä mitään tarkempaa. En tiedä onko asia ystävälleni niin tiukka paikka, ettei hän ole vielä valmis osanottopommituksisiin. Vai kuuluisiko minun esittää suruvalittelut? Hän ei ole asiasta ilmoittanut, mutta olettaako, että asia olisi tullut ex:n kautta esiin? Tietää kyllä, ettemme ns. vakipari.
Surettaa niin kauheasti. Hän olisi ollut mahtva äiti, ja elin niin hänen onnensa mukana. Miten 2-2.5 kk ennen aikojaan voi tapahtua? Onkohan kyseessä ollut ennenaikainen synnytys ja vauvan kuolema vai keskenmeno. Olen NIIN, NIIN pahoillani hänen puolestaan, mutten uskalla ottaa yhteyttä.
En tiedä mitä tehdä, koska ystäväni ei ole ilmoittanut minulle tai muille yhteisille ystäville mitään. Minä tavallaan tiedän vahingossa, mutten tiedä mitään tarkempaa. En tiedä onko asia ystävälleni niin tiukka paikka, ettei hän ole vielä valmis osanottopommituksisiin. Vai kuuluisiko minun esittää suruvalittelut? Hän ei ole asiasta ilmoittanut, mutta olettaako, että asia olisi tullut ex:n kautta esiin? Tietää kyllä, ettemme ns. vakipari.
Surettaa niin kauheasti. Hän olisi ollut mahtva äiti, ja elin niin hänen onnensa mukana. Miten 2-2.5 kk ennen aikojaan voi tapahtua? Onkohan kyseessä ollut ennenaikainen synnytys ja vauvan kuolema vai keskenmeno. Olen NIIN, NIIN pahoillani hänen puolestaan, mutten uskalla ottaa yhteyttä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt vain lyhyesti, koska on hieman kiire.=) Eli siis kyse ei ole keskenmenosta, km voi tapahtua vain ennen 22. raskausviikkoa. Kyseessä saattoi olla kohtukuolema, johon voi olla monia syitä tai ehkä vauva syntyi ennenaikaisesti eikä selvinnyt? Vaikea sanoa, kun ei tiedä.
Olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että sinun kannattaisi ottaa ystävääsi yhteyttä. Hän ei ehkä jaksa nyt puhua, mutta voisitko esim. lähettää hänelle kortin? Itse koin hiljattain keskenmenon ja tuntui pahalta, kun jotkut eivät sanoneet minulle siitä mitään, vaikka tiesin, että he olivat siitä kuulleet. Itselläni ei ollut voimia aina ottaa asiaa esille.
Esim. meillä töissä miesvaltaisessa yrityksessä kukaan ei mun keskenmenon ja sairaslomalta paluun jälkeen puhua pukahtanut asiasta mitään enkä ollut varma oliko juttu edes heidän korviinsa levinnyt. Pomo kyllä soitti ja otti osaa kun kuuli mitä oli tapahtunut. Mutta oli tosi raskasta mennä töihin kun ei tiennyt miten pitäisi olla eikä itse jaksanut ottaa asiaa esille eikä selitellä kenellekään mitään ja sitten mietin vain koko ajan että tietääköhän nuo jo vai pitääkö niille selittää jotain. Se on ylimääräistä stressiä lapsensa menettäneelle ja on aina parempi jos ihmiset älyäisivät sanoa edes jotain. Pienet pahoittelut tai osanotot tai edes rohkaiseva taputus olkapäälle. Mitä tahansa. Tai edes pieni kysymys että kuinka jakselet.
Ota yhteyttä vanhaan tuttavaasi ja kerro että kuulit että jotain on tapahtunut. Ota osaa keskenmenoon tai jos et ole varma onko keskenmeno tapahtunut vai onko jotain muuta sattunut, niin kysy mitä kuuluu ja mitä on tapahtunut. Itse myöhäisen keskenmenon kokeneena voin sanoa, että oli todella helpottavaa jos ihmiset ja vanhat tutut lähestyivät minua tuossa keskenmenoasiassa, koska jos he eivät asiasta puhuneet mitenkään niin oli hyvin vaikea kohdata sellaisia ihmisiä kun pelkäsin että "mitä jos tuo ei tiedä mitä mulle on käynyt, joudunko taas selittämään tuolle mitä on tapahtunut". Se ihmisille selittely on ollut kaikista kauheinta, se kun toiset kysyvät että "miten vauva jaksaa tai mihin sun maha on kadonnut" ja sit joutuu sanomaan että kesken meni. On paljon helpompaa jos tuttavat lähestyvät asiassa itse niin sitten keskenmenon saanut tietää että hyvä että kaikki tietävät asiasta eikä tarvitse selitellä kenellekään mitään...
että tiedossa on ystävälläsi hautajaiset. Minun vauvani kuoli viikolla 27. Hän eli puolitoista päivää. Harva otti osaa, kuitattiin hiljaisuudella. Koin että puhuakaan ei saa varsinkaan nuoremmille että heille ei tulisi paha olo.
Ihan hyvä että otat yhteyttä jonkun ajan kuluttua ja kuuntelet. Puhua ei paljoa tarvitse, riittää kun on läsnä ja annat ymmärtää että otat osaa.