eikä mitään millä täyttää sitä... :I Pelottaa tuleva kamalasti eikä kellekään "avautua" asiasta... En edes halua tulevaisuutta tällä hetkellä, en ainakaan yksin enää. :(
Tyhjä olo,
Maria....
191208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joskus nuorempana olen muistaakseni pelännyt tulevaa, kun olen ollut hieman tyhjän päällä. Aina olen kuitenkin mieleni rohkaissut ja jonkin sortin keinon kehittänyt millä eteenpäin olen pyristellyt. Nyt täytyy sanoa, että kyllä on kannattanut. Hiukan enemmän elämää nähneenä sitä luottaa itseensä ja tulevaan valtavasti, vaikka yksin olen edelleen, aina ollut.
Luotat vaan itseesi ja teet niin kuin sydän sanoo, niin hyvä tulee. Ei siihen tasapainoiseen elämään tarvita paljoa, huomaat sen kyllä vielä.
Sydän sanoo toista ja järki toista tapauksessani. Mutta eteenpäin mennään kyllä. :)
Rohkeutta Maria,
Meitä on todella paljon, yksinäisiä. Mutta elämä kantaa kyllä. Minun suurin lohtuni on ollut pikkuinen kissatyttö. Niin valtava määrä pyyteetöntä kiintymystä on hänessä. Ja samalla mitalla läheisyyden vaatimuksia. Se on lämmittävää.
Kaunis viesti. :)
Kissamaiset tytöt on silti kyl kans kivoi :)
joo. :)
Mulla on suht samanlainen olo ollu tässä pitkään.
Kato tää video ni piristyt ehkä ees vähän :)
http://youtube.com/watch?v=vr3x_RRJdd4
Mukava piristys.... Onneksi poliisit saivat "köniinsä" tolla videolla! :D
Kiitos jälleen kerran...
saat tukea ja vinkkiä tuolla alempana olevasta ketjusta "KUN KUKAAN EI KAIPAA". Siinä on Sinullekin soveltuvia voimansaanti-niksejä! Sillai laajemmin yrität nyt alkaa pyrkiä ihmisten yhteyteen, aikanaan erilaisten kohtaamisten kautta saat itseluottamusta ja kaikki selkiintyy... Älä hätäile, siis.
- Kyllä, tämä aika on pelottava, varsinkin herkille ja AJATTELEVAISILLE ihmisille, sen kyllä tajuun. Miten hallita ajassa oikeastikin olevaa pelottavuutta? Mä itse olen saanut avun uskosta, muuten en kestäisi päivääkään. Se on valtava turvakallio. Mutta nyt en tässä tälle palstalle enempää asiasta pistele.
- Yritä hakeutua eri tavoin puheisiin ja kuulemaan, mitä muiden päässä liikkuu... No siis tämä palstalle kirjoittaminen ja näiden ihmisten kokemusten lukeminen täältä auttaa jo, minusta täällä on tosi ymmärtävä, lämmin ja laajuutta antava ilmasto. Ei oo mitään turhaa tarinaa, täällä saa pohtia sellaisena kuin on, eikä moitita ja huomautella. Näin itse koen.
- Tsemppiä Sinulle. Jos olet nuori niin, huom, elämänkokemus eli vanhentuminen auttaa kovasti paljon. Sanon tosi kokemuksesta. En haluaisi nuori edes olla, tää keski-ikä on just hyvä!
Olen 22 ja kovin on yksinäinen olo... Ei niinkään sen vuoksi ettei olisi läheisiä ympärillä vaan siksi, että olen henkisesti todella yksin. Oman ikäisiä, samalla "aaltopituudella" olevia ystäviä tasan nolla.
Mutta viisaita neuvoja annoit. Kiitos siitä. :)
Odotan innolla keski-ikää siis! :D :)
Juu, oota vain keski-ikää, älä ainakaan pelkää sitä! Hmmm, olet 22 v. Mä kyllä muistan, miten kamalaa mulla oli tuolloin, sisäisesti. Autiota, yksinäistä. Kun täytin 25, kukaan ei muistanut syntäripäivääni. Ei kukaan. Meinasin seota pahasta mielestä. Minulla kyllä muilla paikkakunnilla oli vanhemmat ja sisaruksia... Silti!
Mutta elämäni lähti sitten niin, että jotenkin kuitenkin pääsin kohtaamaan samalla aaltopituudella pohdiskelevia ja psyykkisesti herkkä ihmisiä, joista sitten tuli ystäviä. Heidän, yksi kerrallaan, kanssa sitten kun keskusteltiin, meni kahdeksankin tuntia niin, ettei sitä huomannutkaan. Samalla tuolilla istuen, niin oltiin syvällisiin mietteisiin upottu! Se oli tärkeää. Näitä samalla mitalla puhelevia ihmisiä me todella tarvitaan!
On kamalan antoisaa käyttää KESKUSTELUUN aikaa, eikä niinkään mihinkään hömpötykseen, tekemiseen, edes matkustamiseen toisen kanssa. Mulla on aina noi tekemiset ja menemiset kyllä hoituneet yksinkin, ei tarvii olla käsi-kädessä. Mutta KESKUSTELUT erittäin tärkeitä.
Lähdepä kulkemaan paikkoihin, joissa oletat olevan samanhenkisiä. - Muuten, muistan kun olin just ikäisesi ja pojan kanssa treffeillä. Istuttiin kahvilassa ja hän kyseli, että minkähän ikäinen olen. Sanoin, että yritä arvata. Hän mietti kovin ja paukautti, että 30 v. (Silloinhan semmoinen on vanha!) Ihmettelin ja kysyin, että miten niin ajattelit (siis tyyppinä EN OLE vanhan näköinen). Hän sanoi, että sun puheesi sisällöt ovat semmoisia, että sun tarvii olla ainakin 30 v jo. Vaikutat niin kovin (elämää) kokeneelta. - Se siitä.
Juupa juu, 'henkissti yksin'. Sitä on tosi monella. Niin minunkin elämä on mennyt, sorry kun sanon, mutta... Näennäisystävyys, kaverit, työtoverit, tekemiset, tanssimiset, menemiset, vapaaehtoistyöt ja sun muu sähläys on upottanut ihan mukavasti tuota pahaa oloa. Ei kai se sekään paha ole, jos koettaa vaikka sitten "kuorruttaa" tilannetta jotenkin. Joskus voikin sitten hyvin napata jotenkin, että löytyy tosi antoisaa kaveria keskusteluun...
Maria se vaan jatkaa matkaa siitä. Elä makkaa kotona. Katos, sulla on hyvin fyysisiä voimia vielä ennen keski-ikää. Käytä niitä hyväksesi ja kulje ja kierrä. Hymyile, ole ystävällinen ja kuunteleva. Ja hokkus-pokkus, Sinuakin kuunnellaan, arvostetaan. Maailmaasi tullaan.
Omaa sisäistä maailmaansa ei oikein uskallakaan avata paitsi ns. vieraille, uusille ihmisille, ei sukulaisille. Mulla kammo suvusta tai muista, jotka keskenään tuntee tosiaan, että eihän sitä voi luottaa yhtään !! Sitten kun jos aaltopituus ei ole sama, niin väärinymmärretään ja lentoon lähtee jos mitä arviota minun persoonastani ja vioistani. - Ihan oikeasti rakkauden puutteesta olen aina kärsinyt ja kärsin, tiedostan sen. Olisin jokseenkin ehjä, jos tietäisin 1-3 ihmistä, jotka ihan rakastavat minua. Noh, miehen rakkauskin olisi kiva jutu, mutta sen lisäksi ja tilalla yleistäkin rakkautta. - Sinulla tämä kohta okay, kun sanot läheisiä ympärilläsi olevan kyllä, wau!
Kaikkea onnea ja johdatusta Sinulle "oman ikäisten, samalla aaltopituudella olevien ystävien etsintään" ja löytymiseen!
Kyllä NIITÄ ON ! Sano: Täti Keski-ikäinen@
Mikä se sun "ssltopituus" sitten on? Mistä sä olet kiinnostunut, mitä tykkäät tehdä, millainen olet luonteeltasi..jne?
Jaa-a miten sen nyt yksinkertaisesti laittais..? :D
Luonteeltani olen herkkä, mutta temperamenttinen, nauravainen, mutta helposti depressiivisyyteen taipuvainen typerys... Vaikea nyt ylipäätään selittää tässä. Aika monimutkainen ihminen olen, en sieltä helpoimmasta päästä todellakaan. :/ Kiinnostuksen kohteita on nyt vaikka mitä; suurin on varmaan rockmusa tällä hetkellä, joka auttaa henkisesti aika paljon...
Eipä mulla ole kyllä muitakaan ystäviä... :(
Säälittävä ja sekava tapaus olen, hitto vie... :/
Onhan sulla meidät. Meille voit avautua ja me yritetään tsempata :)
Yksin ja masentunut onkin aika kamala olla... :(
Kiinnostaisi kuulla ikäsi...
Itse olen 20-vuotias.
....
päätät vaan että EVVK ja alat elämään siinä yksinäisyydessä. helpotus 105,3%.
Olo on muutenkin helpottunut... :)