hei...oon joskus ennenki kirjottanu tänne palstalle kun en tiedä mikä he***tti mua vaivaa..oon 20 vuotias ja mul on ollu tää "ongelma" jo reilun vuoden.en tiiä meneekö tää ees syömishäiriön puolelle, mut mun ongelma on liikasyönti.
saatan lähespäivittäin käydä just jossain heses, mäkis, pizzal tjsp. Ja sit viel vedän karkkia ja sipsiä ja kaikkee mahdollista. Painoa vaan kertyy lisää koko ajan esim. n 6 kk sisällä sitä on tullu joku 6kg..Ei siin muuten mitään mut ruuasta tulee todella huono-olo henkisesti sekä fyysisesti..Oksentanut en virallisesti oo ikinä ruoan takia,mut mieli kyllä tekis..
Välillä tuntuu että sängystä nouseminen on todella vaikeaa, eikä kavereidenkaan seura jaksa kiinnostaa enää yhtään..Ja kaiken lisäks pitäis hoitaa koulua ja töitä samaan aikaan, mikä tuntuu välillä niin mahdottomalta..
Mulla on ollu lieviä paniikkikohtauksia, jolloin sydän rupee hakkaa, kuumottaa ja tuntuu ettei ilmakierrä..mut ne menee aina yleensä itsestään ohi..oon puhunu poikaystävälle tästä, mut tuntuu ettei se haluu puhuu mun kans tästä ku tuntuu et se luulee et jos ei puhuta ni ongelmaa ei oo..mut en tiiä pitäiskö mun puhua tästä jonkun kanssa ku en tiiä kauan kestän tätä pa**aa..Toivottavasti joku ees tajus yhtään mitä mä kirjotin, mut olis ihana jos joku kertois omista kokemuksista ja miten te niistä selvisitte..
saatan lähespäivittäin käydä just jossain heses, mäkis, pizzal tjsp. Ja sit viel vedän karkkia ja sipsiä ja kaikkee mahdollista. Painoa vaan kertyy lisää koko ajan esim. n 6 kk sisällä sitä on tullu joku 6kg..Ei siin muuten mitään mut ruuasta tulee todella huono-olo henkisesti sekä fyysisesti..Oksentanut en virallisesti oo ikinä ruoan takia,mut mieli kyllä tekis..
Välillä tuntuu että sängystä nouseminen on todella vaikeaa, eikä kavereidenkaan seura jaksa kiinnostaa enää yhtään..Ja kaiken lisäks pitäis hoitaa koulua ja töitä samaan aikaan, mikä tuntuu välillä niin mahdottomalta..
Mulla on ollu lieviä paniikkikohtauksia, jolloin sydän rupee hakkaa, kuumottaa ja tuntuu ettei ilmakierrä..mut ne menee aina yleensä itsestään ohi..oon puhunu poikaystävälle tästä, mut tuntuu ettei se haluu puhuu mun kans tästä ku tuntuu et se luulee et jos ei puhuta ni ongelmaa ei oo..mut en tiiä pitäiskö mun puhua tästä jonkun kanssa ku en tiiä kauan kestän tätä pa**aa..Toivottavasti joku ees tajus yhtään mitä mä kirjotin, mut olis ihana jos joku kertois omista kokemuksista ja miten te niistä selvisitte..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Terve!
Mulla tuli tekstistäsi mieleen että syöt ahdistukseen. Itselläni on ollut se tapa vuosia. Mutta vasta psykologikäyntien jälkeen tajusin sen itse. Eli kun jokin ahdistaa sitä oloa ei osaa purkaa muulla lailla kuin syömällä, joka taas ahdistaa ja siitä tulee noidankehä.
Käy lääkärilläsi ja kerro mikä tunnet. Hän voi verikokein tarkistaa, ettei ole mitään muuta vialla esim. jos kilpirauhaskokeet on korkealla se voi aiheuttaa masennusta , jolloin taas tuo syöminen voi kuulua kuvioon.
Jos fyysistä vaivaa ei ole niin pyydä päästä puhumaan terveyskeskuspsykologin kanssa.
Mulla ei ole ollut ikinä varsinaista syömishäiriötä vaikka ylipainoa on ollut paljon, mutta syöminen on ollut mulle lapsesta asti eräänlainen pakko-oire, jolla säädellä ahdistusta.
Hyvää vuoden jatkoa!
Sun sairastamasi taudin nimi on binge eating disorder. Eli siihen liittyy siis hurja ahmiminen, kuten esim. bulimiassa, mutta ei oksentamista. Sitä sairastava siis lihoo jatkuvan ahmimisen seurauksena. Netistä varmaan löytyy tietoa, kun googletat taudin nimellä. Hoitoa saa esim. psykiatrilta, kuten muissakin syömishäiriössä, mutta parhaiten apua saat, kun pirautat esim. lääkärikeskukseen ja selität asiasi. Itse en anoreksian vuoksi halunnut selittää, joten tilasin ajan yleislääkärille, joka ohjasi eteenpäin. Hoitoon ohjaus käy mielestäni yksityisellä helpommin, vaikka onkin kalliimpaa ilman vakuutusta. Toisaalta kyllä se jatkuva ahmiminenkin kalliiksi tulee!
ongelma onkin se etten uskalla mennä kertomaan kenellekkään..se on minulle liian iso askel..en tiedä miksi..
Mutta netissä on paljon ryhmiä, joiden tarkoituksena on parantua. Sinne vaan purkamaan pahaa oloa. Lisäksi jos löydät jostain samaa sairastavan ihmisen, niin kirjottelu sähköpostin kautta voi auttaa ahdistukseen :) Olo on huomattavasti helponpi kun on saanut kertoa jollekulle asioista :) Ja tätä kautta et tule julkisesti ulos kaapista ;)