Hei,
olen seurustellut rapumiehen kanssa yli puoli vuotta. On ollut kivaa ja tehty kaikkea mahdollista. Viime viikolla tiiviisti yhdessä, jopa matkalla. Nyt hän yhtäkkiä vain ilmoitti lähtevänsä landelle. Poikansa ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Kysymättä, haluanko tulla mukaan. Emme jatkuvasti soittele enkä minä varsinkaan hänen peräänsä. Nyt vain tuntuu tylsältä olla yksin kotona. Itsekäskö? Mitäs ajatuksia herättää? Pidän ihmisestä paljon!
olen seurustellut rapumiehen kanssa yli puoli vuotta. On ollut kivaa ja tehty kaikkea mahdollista. Viime viikolla tiiviisti yhdessä, jopa matkalla. Nyt hän yhtäkkiä vain ilmoitti lähtevänsä landelle. Poikansa ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Kysymättä, haluanko tulla mukaan. Emme jatkuvasti soittele enkä minä varsinkaan hänen peräänsä. Nyt vain tuntuu tylsältä olla yksin kotona. Itsekäskö? Mitäs ajatuksia herättää? Pidän ihmisestä paljon!
Vastaukset 4
Vanhimmat
omaan napaansa tuijottajia ja vielä äitinsä helmoissa kiinni aikamiehenäkin. Ovat helposti johdateltavia ja hairahtuvat myös helposti uskottomuuteen. Mutta toisaalta kun he löytävät sen oikean, ovat mitä esimerkillisimpiä aviopuolisoita ja isiä. Itse en enää toista kertaa rapumieheen hairahdu, oli sen verran raskas koettelemus.
Itsekkäältä tuntuu, tuo sooloilu. Olen ottanut päivän kerrallaan ja minulla on oma elämäni. Mutta silti meni loppiainen piloille. Edellinen suhde oinaan kanssa oli katastrofi enkä uutta haluaisi. Kyyninen toteamus: olenpa sitten itsekin itsekäs! Suhde kuitenkin jo niin pitkällä, etten kivutta selviä. Rauhoitun...
mies vielä paljon minua vanhempi ja rapu, minä vesimies. Ole onnellinen, että hän sentään ilmoittaa lähtevänsä matkalle, minun soittaa periltä iloisena "arvaa missä olen..." siis uskomatonta mutta totta, mutta minä sulatan tuon käytöksen suhteen tässä vaiheessa. Minusta hän ei vaan yksinkertaisesti tajua, miten se sattuu. Tämä mies on myös sellainen ettei halua loukata sanomalla että ei ota mukaan tai haluaa lähteä yksin, se on vaikeaa hänelle, eikä sitten tajua miten se loukkaa kun sen saa selville....tai tosiaan soittaa periltä. Todella arvoituksellista ja mielenkiintoista ja periksi en anna, haluan tutkia tämän persoonan loppuun asti, onko vain minun koettelemista, mitä minä kestän, olenko tosissani tässä suhteessa. Hän kun kuitenkin on sitten todella ihana ja hellä ja herkkä, mitä eivät muut miehet ole olleet. Ja voimakkain luonteenpiirre on tuo herkkyys ja se ettei halua sanoa pahasti tai loukata ketään. Itse asianomainen saa sen sitten kuulla muuta kautta ja sekös se siten vasta koskeekin (esim. suhteen loppuminen). Tämä mies on muutenkin erilainen kuin mitä niistä kerrotaan. Kotiihmistä hänestä ei kyllä saa ja minä olen enemmän kotiihminen. Eli tämäkin asia on meillä päinvastoin. Ja se minun on myös hyväksyttävä että häntä ei todellakaan "kahlita" hän siis sooloilee ja tekee omia juttujaan ja minä en niihin mahdu, mutta sehän on sitä omaa tilaa, jonka hän ottaa mitään kyselemättä. Ikää on jo sen verran ja tossun alta päässyt pois(eronnut) eikä sinne enää halua. Ymmärrettävää.
Hei samassa tilanteessa oleva! Tuntuu ah niin tutulta. Minusta myös tuntuu, ettei mies tule ajatelleeksi oman tilan ottamista kannaltani. Hänen on pakko ilmeisesti saada kulkea matseissa, joskus oluella kaverien kanssa,matkustaa. Kun olen luovuttamaisillani, hän ehdottaakin, että mennäänkös elokuviin, illalliselle. Tai on vuorossa normaali rauhallinen ilta kotonaan; sytyttelee kynttilöitä ja hemmottelee minua tekemillään illallisilla. Olen päättänyt katsoa tämän loppuun - ikää jo on molemmilla. Ja ehkä malttamattomuuden takia pieleen menneitä ihmissuhteita, ainakin minulla.
Elän omaa elämääni enkä soittele perään. Silti tapaamme pari kertaa viikossa, vietämme viikonloppuja yhdessä. Ei tosin nyt... Ja meillä on kivaa. En nosta meteliä noista menoista - haluanhan itsekin tilaa itselleni. Teen sen ehkä vain toisin. Seksuaalisesti kaikki hyvin. Olen ajatellut, etten hätäile ja yritä saada kaikkea kerralla,tässä,heti nyt. Katsotaan kuinka käy! Puhumme toki asioista, mutta näihin juttuihin olisi ehkä vaivihkaa syytä joskus puuttua. Aivan kuin hän lukisi ajatukseni... Tsemppiä meille!