Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että joku voisi oikeasti olla kiinnostunut sekä miehistä, että naisista. Fyysistä nautintoa nyt saa homoseksistä vaikka heteromies, mutta jos katsotaan asiaa muultakuin fyysiseltä kannalta. Väkisin tulee mieleen, että biseksuaalit eivät osaa päättää mitä haluavat olla tai, että ovat oikeasti kaappihomoja tahi heteroita jotka ovat huomanneet, että fyysistä nautintoa saa myös miestenvälisestä seksistä, mutta nyky-yhteiskunnassa eivät voi itseän heteroksi kutsua. Teksti on ehkä turhan provosoivaa, mutta ihan asialliseksi kysymykseksi tarkoitettu. Minulla ei ole mitään biseksuaaleja, homoja tai heteroitakaan vastaan. Sinällään muuten kannattaisin fyysisen ja henkisen seksuaalisuuden erottelua, koska se nyt on fakta, että kuka tahansa mies voi minkätahansa reiän kanssa harrastaa nautinnollista seksiä, mutta sitten on henkinen nautinto(ja rakkaus) joka on syvällisempää ja sitä voi kokea vain oikeanlaisen partnerin kanssa.
Onko biseksuaalisuus vain epävarmuutta?
entinen bi, nykyinen homo
91587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen kiinnostunut sekä miehistä, että naisista. Molemmista paitsi fyysisellä, niin myös henkisellä tasolla. Koen, että kykenen rakastamaan ihmisiä heidän sukupuolestaan riippumatta.
En koe, että olisin epävarma, tai en vain uskaltaisi kutsua itseäni heteroksi/lesboksi. Tuntuu, että jos valitsisin jomman kumman 'puolen', kieltäisin osan itsestäni, ja ikäänkuin pakottaisin itseni olemaan jotain, mitä en ole.
En kiellä kuitenkaan mahdollisuutta, että bi-seksuaalisuus olisi jonkinlainen siirtymävaihe heterosta homoksi/lesboksi osalle ihmisistä. Toisaalta bisseys ei kuitenkaan tarkoita, että olisi mainitussa siirtymävaiheessa.
Voihan bi-seksuaalisuuden nähdä myös rikkautena tai mahdollisuutena. Tarkoitan, että bisset rakastuvat persoonaan, ei pelkkään sukupuoleen.
Luulisin, että monilla on... tai no puhunpa vain omasta puolesta... tasaisin väliajoin vaiheita, jolloin on kiinnostunut enempi esim naisista ja välillä taas päinvastoin.
Ja sitten se voi hyvinkin olla pelkkä välivaihe matkalla lesbouteen/homouteen.
Ei ole siis olemassa yksioikoista vastausta, koska kaikki ovat yksilöitä. Ja osa varmaan myös epävarmoja. Sillä onhan se, ainakin aluksi, hämmentävää kokea vetoa samaan sukupuoleen. Kai sen "alkujärkytyksen" käy jokainen myöhäisherännyt läpi. Se on prosessi, jonka lopputuloksena on asian hyväksyminen. Ja itse ainakin näen sen puhtaasti uutena mahdollisuutena.
mitäpä mieltä olet bi-naisista? mehän emme tarvitse mitään reikää, jos nyt näin yksinkertaisesti puhutaan niin meillehän kelpaa sekä mela että reikä. minä en kannata tuollaista erottelua, koska jokaisen tarpeet ja halut ovat nin yksilöllisiä ja henk.kohtaisia, että ei niistä toinen voi mennä mitään sanomaan. Itse kiihotun seksuaalisesti sekä miehistä että naisista mutta vain miehiin olen tähän mennessä rakastunut ja miehen kanssa kuvittelisin eläväni. Mutta seksitarpeisiini kuuluu seksi naisen kanssa myös. minä en suvaitsisi jos joku sanoisi, että sun pitää nyt päättää kumman haluat. niin kauan kun en loukkaa kenenkään tunteita ja löydän samanhenkisiäihmisiä, mielestäni minulla on oikeus haluta ketä haluan.
Oon täs viime aikoina huomannu, että kun tyydytän itseäni, luen vain novelleja, joissa esiintyy lesboja. Haluaisin kokeilla Sitä naisen kanssa. Haluaisin tietää, miltä se tuntuu. Ajatus naisen kanssa seksin harrastamisesta kiehtoo minua. Minulla kuitenkin on poikaystävä ja rakastan häntä. Minulla ei kuitenkaan tee mieli rakastella hänen kanssaan. ja tässä kohtaa vika ei ole miehessä. Läheisyys riittää. Have I become bi-sexual?
Minä myös rakastun miehiin, mutta kaipaan naista lähelleni. Avomies minulla on ja eletään onnellista elämää.
Haluan kuitenkin naista.
Kirjoita tähän ketjuun, jos kiinnostaa.
Kiva huomata, että jotkut muutkin ajattelevat samoin. Itseäni tilanne hämmentää aikalailla. Enkä haluaisi vaarantaa suhdettani sinänsä millään tavoin. Mutta se kaipuu... Se on välillä sisintä riistävää.
-Eräs toinen kaipaava-
Voisin jatkaa tähän keskusteluun omalla tarinallani, joka juuri näinä päivinä pyörii päässäni niin pirusti jokatapauksessa.
MIetiskelen olenko jo toisen kerran tässä lyhyessä elämässäni tunkenut itseni kaappiin. Ja nimenomaan itseitseltäni kaappiin, koska ketään muuta ei suuntautumiseni tunnu vaivaavan tai merkittävästi edes kiinnostavan.
Kasvoin heterona niin kuin kai kokolailla kaikki tässä yhteiskunnassa, mutta niin kauan kuin muistan edes itsenäisiä ajatuksia kehittäneeni olen aina ollut kiinnostuneempi naisista, kuin miehistä. Seksuaalisessa ja kaikessa muussakin mielessä. Yksinkertaisesti olen pitänyt naisia mielenkiintoisempina ihmisinä ja ensimmäistä kertaa elämässäni näin ei enää ole, mikä tuntuu aivan loistavalta. Taisin olla ylettömän feminiini ja nyt kaikki poikien jutut tuntuvat uusilta ja hauskoilta. Toinen maailma. :) Nyt vasta pystyn samaistumaan kehenkään mieheen.
Tappelin pitkään homoseksuaalisuuttani vastaan ja olen elänyt sitä todeksi vasta viimeiset kolme vuotta (25stä siis). Koko aikana en ole juurikaan enää kyseenalaistanut suuntautumistani, mutta nyt huomaan että ehkä edelleen vaan lyön päätäni seinään. Joku kirjoitti tällä sivulla että biseksuaaliselle kumman tahansa puolen kieltäminen on kuin kieltäisi itsestään osan ja eläisi vain puolikasta elämää. Ehkä teen näin, sillä pelkään ihan julmetusti ihastuvani/rakastuvani jonain päivänä mieheen. USkomatonta, että voi saada itsensä näin solmuun, mutta sen jälkeen kun olen hyväksynyt ja iloinnut siitä että olen lesbo, biksi siirtyminen tuntuu musta kammottavalta. Pelkään, että musta tulisi yksi niistä naisita, jotka valitsee elää miesten kanssa, koska se tässä yhteiskunnassa vain on helpompaa. Tai että pahimmassa tapauksessa koko naisten rakastaminen onkin ollut vain jokin kehitysvaihe, homoseksuaalinen vaihe, joka kai monilla on teini-iässä ja mulla ehkä vain jostain syystä vähän myöhemmin.
Varmasti tämä kaikki kuulostaa vain turhalta pohtimiselta, koska ihminen rakastuu keneen rakastuu, eikä sen pitäisi sen monimutakisempaa olla, mutta mulle käytännössä tämä on sitä, että pelkään että multa viedään se ainoa rakkaus, jonka olen tuntenut (siis naisiin) ja kaikki pohja siltä, mitä tai kuka olen.
Onko kukaan muu hullu tehnyt tällaista kahden kaapin kautta kulkemista? :)
Viime vuonnahan tuli tämä "nokkela" uudissanaehdotuskin biseksuaaleille, huteroseksuaali. Törmäsin tähän uudelleen, kun Suomen Kuvalehteen oli se valittu oliko se nyt marraskuun 2006 kohdalle kuukauden uudissanaksi.
Olin sanasta raivoissani silloin ja olen edelleen. Kuinka kukaan, kukaan, todellakin kukaan (heterokaan) voi olla NIIN tietämätön ja typerä, että menee muka-nokkelasti määrittämään toisen seksuaalisuuden ja (saavutetun, pysyväksi koetun) seksuaalisen identiteetin huteraksi, häilyväksi, päättämättömyydeksi?
Olen bi-nainen ja oikeasti olen kiinnostunut sekä naisista että miehistä ja sukupuolella ei ole minulle ensisijaisesti merkitystä, kun haen itselleni sielunkumppania, elämänkumppania, rakastettua tai rakastajaa. Ei siinä ole kyse päätöksestä, vain totuuden tunnustamisesta itselleen.
Itse olen bi-henkinen nainen, siis sekä miehistä että naisista kiinnostunut ja ollutkin molempien kanssa. Suhde naiseen ja mieheen ei ole ollenkaan sama asia, joten ei niitä voi oikein kunnolla verrata keskenään eikä liioin voi asettaa joko-tai -vaihtoehdoiksi, jos kumpikin tuottaa mielihyvää. Miksi pitäisi tehdä päätös jomman kumman puoleen? Minusta on rikkautta, kun pystyy myöntämään, että itsessä on molemmat piirteet ja toteuttaa itseään sen mukaisesti, silloin kun siltä tuntuu. En voi kuvitella, että elämäni voisi olla tämän nautinnollisempaa sulkiessani pois jommankumman puolen itsestäni esim. jonkun normiasettelun takia. Nuo molemmat piirteet ovat osa minua enkä silti tunne itseäni yhtään epävarmaksi, vaan pikemminkin hyvin vahvaksi ja itsevarmaksi. Kyllähän minä tiedän, mitä tahdon, siitä tässä ei ole kyse.