Aimo Hautamäen luotettavuus

Tähän ei vastausta varmasti saada.

Uusikatu 28:ssa sensorit ovat valppaana.

Ethän tosissasi odota heiltä rehellisyyttä?

..nuo hoitajat, mutta en tiedä viitsinkö nimeltä mainita. Tyydyn vain sanomaan, että SRK:n "ykkösketjun" miehiä he olivat.

"Hoitokokoukset kulkivat laajoina aaltoina läpi koko vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden"(lainaus Erkki Reinikaisen alustuksesta Oulussa 28.4.1987).

Valitettavasti tuota alustusta ei ole saatettu yleiseen tietoisuuteen, vaikka sitä on yritetty.Luulen että se antaisi selvyyttä asioihin, sillä 70-80-luku vanhoillislestadiolaisuudessa on yhä tutkimuksellisesti avoin, kuten Tuomas Lohi on gradussaan maininnut. Lisäksi ko.gradussa mainitaan että kuohunta tapahtui KESKUSJOHTOISESTI.

Lisäksi T.Lohen gradussa mainitaan että, "vanhoillislestadiolainen herätysliike osoitti vahvuutensa selviämällä"henkien taistelusta"lähes yhtenäisenä rintamana. Vaikka monet "kaatuivatkin" tässä taistelussa ja yhtä monet jäivät kantamaan "sotavammojaan..."

Juuri noiden "kaatuneiden ja sotavammojaan" kantavien ihmisten vuoksi Vl:den lähihistoria tulisi tuolta osin selvittää. Salailu ja "maton alle lakaisu" ei ole mielestäni oikea ratkaisu.

Pääsihteeri Aimo Hautamäki ei ymmärrä edes uskonvanhurskauden perusteita

Siionin Lähetyslehden numerossa 11/2003 astuu pääsihteeri Aimo Hautamäki puolustamaan toisten synneissä piehtaroivia artikkelissaan "Usko ja elämä". Kirjoitan kritiikkiäni sovittaen sisareni sinulle jo lähettämää nuhdekirjettä omaan tilanteeseeni.

Aimo kirjoittaa: "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella autuaaksi. Sydämen usko ilmenee myös tekojemme kautta. Uskoa seuraa uskonmukainen elämä. Usko ja elämä kuuluvat yhteen. Niitä ei voi erottaa toisistaan."

Aimo Hautamäki. 24.6.1996 lähtien olen kirjallisesti lähestynyt alle kuukauden välein SRK:ta jo 102 kertaa avunpyynnöilläni ja kertonut täällä riehuvien omavanhurskaiden toimintatavoista. Tänä aikana SRK on lähettänyt tänne lisää toinen toistaan ymmärtämättömämpiä. Siinä ovat arvoisan Pääsihteerin sydämen usko, suun tunnustus ja teot. Niillä ei ole mitään tekemistä sen vanhurskauden kanssa, josta Jumala sanassaan puhuu.

(Gal. 5:14) Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Ovatko Lappeenrannan Rauhanyhdistys ja SRK:n johtokunta täyttäneet tämän käskyn? Eivät ole.

Aimo kirjoittaa: "Usko ja elämä kuuluvat yhteen. Niitä ei voi erottaa toisistaan."

Aimo. Kuinka julkeat kirjoittaa jotain näin pöyristyttävää? Oppisi on hukassa. Riippumatta siitä, ketä tai keitä ajatellen aihetta tarkastelet, se ei kestä uskon peruskysymyksen mukaista tarkastelua. Jos tarkoitat elämällä aikaan sidottua, lihallista elämää, on se synnin alle myyty, perisynnin pilaama. Tällöin oppisi tähtää lihanpyhitysoppiin. Jos taas tarkoitat elämällä tekoja, joita ihmiset tekevät, puhut lakivanhurskauden puolesta. Molemmat ovat uskonvanhurskauden kannalta harhaa ja myrkkyä. Johdatat siionia artikkelillasi omavanhurskauteen. Mistä lähtien ihmisestä tulee parannuksen tehtyään pyhimys? Sitä oppisi merkitsee. Se on lihanpyhitysoppia ja tai lakivanhurskautta. Toisaalta opillasi paljastat, miksi olen saanut huutaa, kerjätä ja anoa apua - turhaan. Teiltä en saa ikinä apua, eikä kukaan muukaan. Teillä ei ole tietoa, mitä usko on, ei myöskään Pyhää Henkeä.

Aimo kirjoittaa: "Sydämen usko ilmenee myös tekojemme kautta."

Aimo. Näkemyksesi on ristiriidassa uskonvanhurskauttamisopin kanssa.

(Room. 8:13) Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää.

Ihmisen elämä on synnin alle myyty, perisynnin pilaama. Sen mukaan elämällä ihminen kuolee ja joutuu kadotukseen. Mutta jos ihminen Hengen avulla taistelee lihassaan olevaa pahaa vastaan, pyytää syntejään anteeksi sitä mukaa, kun niitä tarttuu, usko elää. Ilman elävää uskoa ei ihminen pysy uskossaan. Usko ja elämä ovat ainaisessa sodassa keskenään. Kuinka sinä voit liittää uskon ja elämän yhteen, jos ne ovat alituisessa sodassa keskenään? Jos ne liitetään yhteen, loppuu niiden välinen sota, usko sammuu ja ihminen palaa lain alle ja synnin orjuuteen. Oppisi on omavanhurskauden oppia.

(Room. 7:14-25) Onko nyt hyvä tuottanut minulle kuoleman? Ei toki, vaan synti. Jotta synti paljastuisi synniksi, se tuotti minulle hyvän avulla kuoleman. Näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi. 14. Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. 15. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. 16. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. 17. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. 18. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. 19. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. 20. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.

(Gal. 5:16) Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.

Martti Luther kirjoittaa Galatalaiskirjeen selityksessään:

"Mutta armon, rauhan, iankaikkisen elämän antaminen, synneistä päästäminen, vanhurskauttaminen, eläväksi tekeminen, kuolemasta ja perkeleestä vapahtaminen eivät ole millekään luodulle olennolle ominaisia tekoja, vaan yksinomaisesti ja ainoastaan jumalalliselle majesteetille ominaisia; enkelit eivät kykene niitä aikaansaamaan eikä lahjoittamaan."

Luther jatkaa:

"... syntimme poistetaan ehdottomasti vain siten, että Jumalan Poika annetaan alttiiksi kuolemaan... ja että ... syntimme ovat niin suuret, rajattomat ja voittamattomat, että koko maailman on mahdotonta suorittaa hyvitystä yhdestä ainoastakaan."

Aimo. Mihin siis perustat väittämäsi: "Usko ja elämä kuuluvat yhteen. Niitä ei voi erottaa toisistaan."? Jumalan sana kumoaa oppisi. Oppisi ei ole Jumalasta vaan Saatanasta.

Aimo Hautamäki lopettaa kirjoituksensa: "Usko ja elämä kuuluvat erottamattomasti yhteen. Terveellinen armo ohjaa evankeliumin arvon mukaiseen vaellukseen."

Aimo. Sinä toistat väärää oppiasi vailla perusteita. Niitä sinä et löydä Jumalan sanasta, siksi toistat, jotta asia tulisi, koska sinä arvoisa Pääsihteeri niin sanot, myös siionissa omaksutuksi. Liitätpä siihen kaksi toisiinsa nähden ristiriitaista seikkaa. Ensimmäisen osan: "Usko ja elämä kuuluvat erottamattomasti yhteen", kumoan edellä. Toisen osan: "Terveellinen armo ohjaa evankeliumin arvon mukaiseen vaellukseen", liität vailla mitään yhteenkuuluvuutta edelliseen. Ensimmäisessä osassa, tarkoitat tilannetta, jossa ihminen on lain alla. Lain alla olevalla ei ole armoa, eikä evankeliumin mukaista elämää. Miten saat nämä kaksi ristiriitaista seikkaa mahtumaan samaan kappaleeseen niitä mitenkään erottamatta? Ensimmäinen kuuluu omavanhurskaalle, toinen vanhurskaalle. Jos taas liitit nämä toisiinsa ja siksi sidoit ne samaan kappaleeseen, tarkoittaa se sitä, että naulitset Jeesusta ristille.

Vanhurskas on elävä uskosta, tarkoittaa, että usko yksinomaan tekee kuolemattoman sielun eläväksi ja Jumalan vanhurskaaksi lukemisen johdosta taivaskelpoiseksi.

Luther selittää Galatalaiskirjeen kohtaa: en enää elä minä:

"Tässä hän selvästi näyttää, millä tavoin hän elää, ja hän sanoo, mikä kristillinen vanhurskaus on, se nimittäin, jolla Kristus asuu meissä, eikä se, joka on omassa henkilössämme. Tutkittaessa siis kristillistä vanhurskautta henkilö on siis kerrassaan pantava syrjään. Jos näet takerrun kiinni henkilöön tahi puhun siitä, tulee näin henkilöstä väkisinkin lain alle alistettu tekopyhä. Mutta tässä pitää Kristuksesta ja minun omastatunnostani tulla yksi ainoa kokonaisuus, niin ettei näköpiiriini jää mitään muuta kuin ristiinnaulittu ja kuolleista herätetty Kristus. Mutta jos suljen pois Kristuksen ja katson ainoastaan itseeni, olen hukassa. Sillä silloin työntäikse heti mieleeni tämä ajatus: Kristus on taivaassa, mutta sinä maan päällä; millä keinoin siis voit päästä hänen tykönsä? Minäpä alan elää pyhästi ja teen sitä, mitä laki vaatii, ja käyn näin sisälle elämään! Näin ollessani itseeni kääntyneenä ja harkitessani millainen olen tahi millaiseksi minun pitäisi tulla, ja vielä, mitä velvollisuuteni on tehdä, minä hukkaan näkyvistäni Kristuksen, joka yksin on vanhurskauteni ja elämäni. Mutta hukattuani hänet näkyvistäni minulla ei ole mitään neuvoa eikä apua, vaan seurauksena on ehdottomasti varma epätoivo ja perikato."

(Hebr. 6:4-6) Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, 5. nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia 6. mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen - niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!

Tätä Luther selittää:

"Mutta apostolien oli pakko lahkolaisten tähden puhua näin; kuitenkaan he eivät tällä ole tahtoneet, niinkuin novotalaiset, langenneilta evätä paluuta uskovaisten yhteyteen katumuksen jälkeen. Meidänkin pitää nykyään puhua samalla tavalla erehdysten alkuunpanijoitten ja opettajien vuoksi, moiset ihmiset kun näet eivät milloinkaan palaja totuuteen. Tosin muutamia palajaa, mutta vain sellaisia, jotka ovat lievimmän lumouksen vallassa, - lumouksen johtomiehet ja alkuunpanijat eivät palaja."

Avoimessa kirjeessäni olen perännyt niin Päivämiehessä kuin Siionin Lähetyslehdessäkin julkaistavaksi räikeimpien opillisten kohtien oikaisemista. Siitä sinä arvoisa Pääsihteeri et ole nöyrtynyt huolehtimaan. Sen sijaan, että puhuisit asioista edessä päin ratkot niitä takaperoisesti niihin perehtymättä.

Aimo. Totisesti sinun on syytä miettiä, oletko toiminut Jumalan sanan mukaisesti?

(Jaak. 1:22) Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä - älkää pettäkö itseänne. (Gal. 6:10) Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin. (Jaak. 4:17) Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin.

Minun tapauksessani kellekään kirjeitteni vastaanottajalle ei ole jäänyt epäselväksi, mitä olisi tullut tehdä. Silti vain raatelevat sudet ovat rientäneet repimään perhettäni entisestään hajalle. Voi teitä!

Aimo. Oppisi, tekosi ja tekemättömyytesi on edellä esitetyillä perusteilla väärä. Vähääkään lakivanhurskautta puolustamalla ristiinnaulitset Kristusta uudelleen. Sinulle rukoilen, että Jumala saisi vielä tuntosi herättää.

SRK kouluttaa jäsenyhdistyksiä sääntöjen ja raamatun vastaiseen toimintaan

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) ry on järjestänyt lehtileikkeen mukaisen "koulutustilaisuuden" Helsingin lähetysalueen johtokuntien, puhujien, lähetystoimikunnan ja lähetystoimien yhdyshenkilöiden kokouksessa. Kokous on pöyristyttävää laittomuutta ja siihen yllyttämistä. Päivämies kertoo, että kokouksessa on pitänyt alustuksen Pekka Vuonokari aiheesta: "Mikä on johtokunnan sielunhoidollinen vastuu ja miten se näkyy työskentelyssä?" Alustuksen aihe on SRK:n ja sen jäsenyhdistysten sääntöjen vastainen ja yllyttää sääntöjen vastaiseen toimintaan. Sillä ei ole myöskään raamatullista perustetta.

Päivämies julkaisi 19.6.02 artikkelin: "Sielunhoito johtokuntien eräs tehtäväalue." Artikkelillaan Päivämies-lehti syyllistyy samalla muiden rauhanyhdistysten yllyttämiseen sääntöjen vastaisuuteen. Vastuu siitä on päätoimittaja Ari-Pekka Palolan sekä muilla SRK:n julkaisutoiminnasta vastaavilla, kuin myös alustajan. SRK on tietoinen, mitkä ovat jäsenyhdistysten johtokuntien tehtävät. Ne on yksiselitteisesti ilmaistu kunkin rauhanyhdistyksen säännöissä.

Rauhanyhdistyksen sääntöjen 6 §:n mukaan: Päätösvaltaa yhdistyksessä käyttää sen kokous paitsi niissä asioissa, joissa päätösvalta näiden sääntöjen mukaan on siirretty johtokunnalle.

Johtokunnan tehtävät ovat sääntöjen 15 §:n mukaan:
Johtokunnan tehtävänä on huolehtia yhdistyksen hallinnosta, valvoa sen etuja, valmistella yhdistyksen kokouksessa käsiteltävät asiat sekä panna täytäntöön kokousten päätökset samoin kuin SRK:n päätöksistä mahdollisesti aiheutuvat toimenpiteet. Erityisesti johtokunnan tulee
1. valvoa, että yhdistyksen toiminta noudattaa 2. pykälässä mainittuja tarkoitusperiä ja on muutoinkin tarkoituksenmukaisesti järjestetty;
2. valita tarpeelliset toimikunnat, ottaa ja irtisanoa toimihenkilöt ja työntekijät sekä päättää näiden palkoista ja palkkioista talousarvion puitteissa;
3. laatia vuosittain ehdotukset yhdistyksen toimintasuunnitelmaksi ja talousarvioksi;
4. laatia kertomus yhdistyksen toiminnasta;
5. valvoa, että taloudesta pidetään lainmukaista kirjanpitoa;
6. valvoa, että yhdistyksen toiminnassa noudatetaan taloudellisuutta;
7. antaa tarvittavat määräykset yhdistyksen omaisuuden vakuuttamisesta tulipalon ja muun vahingon varalta, omaisuuden hoitamisesta sekä yhdistyksen palveluksessa olevien henkilöiden laissa säädetystä vakuuttamisesta ja valvoa näiden tehtävien suorittamisesta;
8. vahvistaa tarvittavat ohjesäännöt ja toimintaohjeet;
9. kutsua koolle yhdistyksen kokoukset;
10. käsitellä yhdistyksen jäseneksi ottamista tai jäsenen erottamista koskevat asiat ja pitää jäsenluetteloa sekä
11. päättää johtokunnan kokoonkutsumistavasta alkaneena toimintavuotena.

Päätösvaltaa yhdistyksessä käyttää sen kokous - sen vuosikokous tai sen ylimääräinen kokous - paitsi niissä asioissa, joissa päätösvalta on sääntöjen mukaan siirretty johtokunnalle. Yhdistyksen kokous tarkoittaa kokousta, johon ovat oikeutettuja osallistumaan kaikki yhdistyksen jäsenet. Yhdistyksen kokouksen koolle kutsuminen on ajallisesti ja ilmoituksen sisällön puolesta rajattu säännöissä yksiselitteisesti.

Kuten edellä ilmenee sääntöjen mukaan johtokunnan tehtävät liittyvät yhdistyksen toimintaan, sen päätösten valvontaan ja toteuttamiseen; maallisen organisaation ja toiminnan pyörittämiseen. Siinä on sille kyllin. Säännöissä ei ole mainintaa, että johtokunnan tehtäviin kuuluisi yksittäisen yhdistyksen jäsenen sielunhoito. Yhdistyksen tehtävä on järjestää ja ylläpitää hengellisen yhdistyksen maallinen toiminta ja sen puitteet. Yhdistyksen tehtävä ei ole hengellinen toiminta. Hengellisestä toiminnasta huolehtivat lähimmäisen rakkauden pohjalta seurakunnan jäsenet keskenään. Siihen ei saa sotkea johtokuntaa. Yhdistyksen tulee pitäytyä yksinomaan sääntöjensä mukaisessa toiminnassa.

Alustaja. Oletko luku- vai ymmärryskyvytön? Millä sääntöjen 15 §:n perusteella voit neuvoa johtokuntia sielunhoitoon? Järjestämällä tällaisia kokoontumisia SRK yllyttää yhdistysten puheenjohtajia laittomuuksiin! Aikoihin on eletty!

Yhdistyksen sääntöjen 17 §:n mukaan:
Puheenjohtajan tehtävä on mm. kutsua koolle johtokunnan kokoukset, toimia niiden puheenjohtajana, avata yhdistyksen kokoukset, valvoa tehtyjen päätösten lainmukaisuutta, täytäntöönpanoa sekä valvoa yhdistyksen taloutta ja toimintaa yleensä.

Puheenjohtajan tulee kutsua johtokunta koolle silloinkin, kun sen jäsenistä vähintään kolmannes sitä määrättyä asiaa varten kirjallisesti pyytää.

Puheenjohtajan estyneenä ollessa varapuheenjohtaja hoitaa hänen tehtäviään.

Neuvo, että sielunhoito olisi johtokuntien eräs tehtäväalue on väärää opetusta. Tällä koulutustilaisuudellaan SRK on syyllistynyt neuvomaan yhdistysten puheenjohtajia laittomuuksiin, johtokuntia ryhtymään sääntöjen vastaiseen toimintaan.

Neuvo, että sielunhoito kuuluisi johtokunnan tehtäviin, johtaa sääntöjen vastaiseen toimintaan, yhdistyslain 39 § 1 mom:n, hallitusmuodon 10 a §:n 2 mom:n, hallitusmuodon 8 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 ja 8 artiklojen määräysten vastaiseen toimintaan ja loukkaa ihmisen perusoikeuksia ja ihmisoikeuksina turvattuja yksityisyyden ja perhe-elämän suojaa ja yhdistyksen jäsenoikeuksia.

Jos johtokunnalle katsotaan kuuluvaksi sielunhoito, syyllistytään uhrin kannalta lainvastaiseen ja uhrin yksityisyyttä raskaasti loukkaavaan vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n tarkoittamaan kipuun ja särkyyn verrattavaan korvausvelvollisuuteen henkisestä kärsimyksestä, jonka he ovat tahallaan tai ainakin tuottamuksellisesti aiheuttaneet tietoisena sääntöjen vastaisesta menettelystään ryhtymällä ja neuvomalla johtokuntia ryhtymään vastoin yhdistyksen sääntöjä harjoittamaan ilman avioliittolain 22 §:ssä tarkoitettua lääninhallituksen lupaa perheasioiden sovittelua ja vailla laissa säädettyä ammattitaitoa ja vaitiolovelvollisuutta.

Sääntömuutos tulee käsitellä yhdistyslaissa ja yhdistyksen säännöissä mainitulla tavalla. Johtokunnan tehtävien muuttaminen vaatii sääntömuutosta, joka tulee tehdä sääntöjen 21 §:n mukaan laillisessa järjestyksessä. Jos johtokuntien tehtäviin aiotaan sielunhoito lisätä, on se mahdollista vain sääntömuutoksella. Ei ennen sitä.

Mistä tässä kaikessa kammottavuudessaan on kysymys? Se merkitsee, että näiden "kouluttajien" mielestä johtokunnalle kuuluu tehtäviä, joita sille ei ole annettu. Se merkitsee, että näiden "kouluttajien" mielestä maallisen organisaation pyörittämiseksi nimetylle johtokunnalle voisi antaa tehtäviä, joita sille ei ole säännöissä määritetty. Se osoittaa näiden "kouluttajien" ymmärtämättömyyttä siitä, että johtokunta ei voi ottaa itselleen tehtäviä, joita sille ei ole säännöissä määrätty. Se merkitsee, että nämä "kouluttajat" kuvittelevat voivansa sotkea raamatun neuvon ja maallisen vallan käytön keskenään haluamallaan tavalla. Se merkitsee, että jäsenellä ei olekaan näiden "kouluttajien" mielestä oikeutta itse valita rippi-isäänsä.

Se merkitsee, että jos joku arka yhdistyksen jäsen kääntyy yksityishenkilönä johtokunnan jäsenen puoleen sielunhoidollisessa mielessä, että hänen asiaansa ryhdytään hieromaan "johtokunnan" moninkertaista parannusta vaativissa "hoitokokouksissa". Se merkitsee, että johtokunta voisi "tarvittaessa" käyttää sideavaimia. Sideavainten käyttö tarkoittaa hengellisessä mielessä jäsenen antamista Saatanan haltuun, eli kuolemantuomiota, joka on jäsenyydestä irti sanomista, jolloin hän menettää ihmissuhteensa aiempiin hyviin ystäviinsä. Kaikki yhdistyksen jäsenet kääntävät hänelle selkänsä. Häntä ei tervehditä, eikä hänen kanssaan suostuta yhteistyöhön. Hänet eristetään täydellisesti hengellisestä kodistaan.

Jos joku yhdistyksen jäsen itse haluaa luopua yhdistyksen katsantokannasta ja jäsenyydestä, on hänellä siihen oikeus. Jos jäsen haluaa pysyttäytyä jäsenyydessä, on hänellä siihen oikeus. Häntä yhdistyksen kokous ei voi erottaa jäsenyydestä häntä itseään suullisesti kuulematta tai sitoa häntä henkilökohtaisesti ennen sitomispäätöstä kuulematta.

Ts. jäsenen yksityisiin asioihin puututaan vailla ammatillista pätevyyttä, ryhdytään harjoittamaan ilman lainmukaista vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa oikeutta perheasiain neuvottelua, sosiaalitoimen työntekijöille kuuluvaa tointa perheen asioiden hoitoon jne.

Jos sielunhoito kuuluisi johtokunnalle, syyllistyttäisiin armottomuuteen, juorujen perässä juoksemiseen ja siihen, että yksin johtokunta on kelvollinen neuvomaan jäseniä sielunhoidossa. Se johtaisi myös siihen, että heti herkullinen juoru kuultuaan koko johtokunta hyökkäisi aran ihmisen kimppuun, jota syytettäisiin juorujen perusteella, eikä jatkuva parannuksen vaatimus loppuisi, koska juoru elää senkin jälkeen, kun asianomainen on mahdollisesta synnistään parannuksen tehnyt. Juoruilla on taipumus paisua niin, että siinä ei lopulta ole minkäänlaista totuutta. Paisuvan juoruilun tähden kuviteltaisiin, että mahdollisesti langennut ei ole hylännyt syntiään. Kyseinen uhri ei saisi armoa. Tätä kukaan uhri ei ymmärrä.

Oikeudellisessa mielessä monin (n) kertainen parannuksen vaatimus tarkoittaa saamaa, kuin että kansalainen tuomittaisiin sakkorangaistukseen tai vankilaan samasta syystä tai kuvitellusta toteennäyttämättömästä syystä n kertaa. Kuitenkin kansalaiselle saa määrätä rangaistuksen samasta teosta vain kerran. Sitominen seurakunnan ulkopuolelle asianomaista kuulematta tarkoittaa oikeudellisessa mielessä sitä, että kansalainen voitaisiin tuomita kuolemaan ilman oikeudenkäyntiä. Kuitenkin missään oikeusvaltiossa, jossa kuoleman tuomio on mahdollinen, kansalaista ei saa tuomita kuolemaan ilman oikeudenkäyntiä. Siis "koulutetut" menettelytavat ovat uskonnolliselle yhdistykselle sopimattomia.

Raamatun mukaan: (Matt. 18:15-17) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin".

Tämä velvollisuus kuuluu kaikille uskoville. Raamatussa ei mainita johtokuntaa. Se koskee yksittäistä lähimmäistä ja hänen toimintaansa lähimmäisen rakkauden pohjalta. Tämä velvollisuus on raskas, koska nuhtelijan tulee muistaa, että hän on samanlainen virheitä tekevä, joka tarvitsee myös armoa ja anteeksiantamusta.

Jos johtokunnalle katsotaan kuuluvaksi sielunhoito, se johtaa raamatun väärään tulkintaan kolmivaiheisesta neuvosta. 15. jakeen neuvon vastaisesti ryhdyttäisiinkin yksittäisen jäsenen asiaa käsittelemään heti koko johtokunnan 8-12 henkisen ja sen "kokoukseen" kutsutun muun joukon ankaran tuomarin syyttävällä tavalla. Asiaa käsiteltäisiin uudelleen ja uudelleen n kertaa. Lopuksi johtokunta ilmoittaisi vielä 17. jakeen vastaisesta sitomisesta.

En näe Jumalan sanassa sanaa johtokunta. Mistä nämä "kouluttajat" sen kuvittelevat löytävänsä? Siis neuvo, että "sielunhoito olisi johtokuntien eräs tehtäväalue" on yksiselitteisellä tavalla myös raamatun vastainen.

Yllä esitetyillä perusteilla edes sääntömuutoksella johtokunnan tehtäviin ei ole lisättävissä sielunhoidollista tehtävää. SRK:ssa valtaan päässeiden typeryys korostuu, kun huomioidaan, että minä olen 24.6.96 alkaen varoittanut SRK:ta täällä riehuvien toimintatavoista ja sääntöjen vastaisuuksista. Yhtenä keskeisenä seikkana on ollut se, että johtokunnan tehtäviin ei kuulu sielunhoito. SRK:ssa olisi tarvinnut olla vain lukutaitoisia ja ymmärryskykyisiä, jotta he olisivat ymmärtäneet perusteluni aukottomuuden. Kristuksen kirkkolain perusteella tarkastelemalla sielunhoito ei kuulu johtokuntien tehtäviin. (Matt. 5:20) Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Olen nostanut hirmuisen metelin 24.6.1996 alkaen Lappeenrannan Rauhanyhdistys ry:n ottamista toimintatavoista. Olen SRK:lle lähettämissäni 102 avoimessa kirjeessä korostanut jokaisen yhdistyksen velvollisuutta pitäytyä Jumalan sanan mukaisessa opissa ja yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen noudattamisessa.

Irvokkainta on se, että v 03 Muhoksen suviseuroissa Pekka Vuonokari valittiin erovuoroisuudesta huolimatta uudelleen SRK:n johtokuntaan. Ilman, että hän olisi syntiään korjannut. Tämä irvokkuus korostui, kun SRK lähetti Pekka Vuonokarin 29.6.04 kahdeksi kuukaudeksi levittämään Kristuksen kirkkolain ja yhdistysten sääntöjen vastaista oppiaan Yhdysvaltoihin ja Canadaan. Vieläkään hän ei ole väärää oppiaan pyytänyt anteeksi. SRK:n johtokuntaan valinnan edellytys on siis se, että opettaa Jumalan sanan vastaisesti ja että yllyttää ja kouluttaa jäsenyhdistysten johtokunnille laittomia toimintatapoja! Tästä ilmenee SRK:n katsantokanta! Aikoihin on eletty.

Jollei toimintatapoja ja tehtyjä virheitä ei korjata uskovien tulee erota SRK:sta ja liittyä suviseuroissa perustettavaan Suomen Rauhanyhdistysten Liittoon (SRL). Olen laatinut sille kuin rauhanyhdistyksillekin ed. mainitut ja muut toteamani puutteet huomioivat uuden säännöt. Nykyiset kun eivät vastaa edes voimassa olevaa yhdistyslakia.

Eikö ole otsaluutä tunnustaa että kaikki meni pieleen. Kuin puhuisit pienille lapsille.
Häpeä kelvoton. Olen sivusta seurannut vanhuksien kiusaaamisaa ja heidän tuskaa.
Siihen jätkään en luota pätkääkään, valehtelija

Miten hän muuten vakanssinsa olisi saanut ja pitänyt sen?