Kertokaa te suurperheelliset, miten ihmeessä jaksatte ikuista univajetta! Vai onko teillä joku oma konsti/järjästely jolla saatte omia univajeita nukuttua? Kaipaan neuvoa!
Itse odotan vasta kakkosta ja univaje jo esikoisen kanssa painaa kovasti! Entä sitten kun talossa on kaksi ihan erirytmillä nukkuvaa lasta joka tarkoittaa äidille vielä vähemmän nukkumisaikaa?
Kuulostaa varmaan tyhmälle ruikuttaa täällä vasta yhden -kohta kahden lapsen- äitinä, mutta ajattelin että tällä palstalla täytyy olla jo ns kokeneempia valvojia! Ja nyt todella tarvitsen neuvoja!!
Itse odotan vasta kakkosta ja univaje jo esikoisen kanssa painaa kovasti! Entä sitten kun talossa on kaksi ihan erirytmillä nukkuvaa lasta joka tarkoittaa äidille vielä vähemmän nukkumisaikaa?
Kuulostaa varmaan tyhmälle ruikuttaa täällä vasta yhden -kohta kahden lapsen- äitinä, mutta ajattelin että tällä palstalla täytyy olla jo ns kokeneempia valvojia! Ja nyt todella tarvitsen neuvoja!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kolmen ensimmäisen kanssa elämä oli sellaista rumbaa, höykytystä ja pyöritystä ettei paremmasta väliä. Nukuttua sai pari kolme tuntia per yö ja aamulla oli kuin nukkuneen rukous.
Onneksi luin jonkinsortin kirjan jossa opetettiin nukuttamaan lapsi oikein jne.
Iltatoimet aloitetaan meillä ajoissa, heti seitsemän jälkeen. Kylvetän lapset, vähennän talosta valaistusta ja puhun rauhallisella äänellä.
Lapsi viedään nukkumaan omaan sänkyyn, ei nukutetan sylissä. Vain silitetään ja puhutaan rauhallisesti.
Sitten kun lapsi nukahtaa poistutaan. Lapsi nukkuu miellään eri huoneessa kuin vanhemmat, näin lapsi ei kokoajan näe vanhempaa eikä näin ollen itke äidin perään.
Jos lapsi herää ja alkaa itkea, kuunnellaan itkun sävyä. Jos se toistaa "aaltomaista" kaavaa välillä hiljentyen, ei lapsella ole hätää.
Jos itku on yhtäjaksoista ja "suoraa" kaavaa noudattavaa, lapsi voi olla "ahdistunut" ja on syytä mennä lohduttamaan.
Lasta silitellään, kohennetaan peittoa muttei puhuta mitään. Lasta ei katsota silmiin vaan esimerkiksi vatsaan.
Aluksi voi olla rankkaa, mutta jos tuota kaavaa toistaa tarpeeksi kauan, lapsi oppii sen myös.
Tärkeää on, että EI POIKKEA KAAVASTA, eli ei esim ota lasta joka kerta syliin ja katso silmiin!
Meidän kuopus täyttää pian 2v, joten meillä ei enää ihan vauvaa olekaan, mutta kokemusta kahdeksan lapsen jälkeen kyllä löytyy ;)
Minulla on kokemusta vasta neljästä lapsesta, ja tiedän jo, että lapsi voi herättää äidin jollain muullakin kuin itkulla. Jospa olisikin niin että on vain kaksi erilaista itkua, joihin pienten lasten äiti voi herätä, olisi elämä ihanan helppoa. Mutta kun joutuu valvomaan nukkuvan lapsen vieressä ja kuuntelemaan katkonaista hengitystä ja miettimään, mitä konsteja vielä voisi kokeilla jotta päästäis hengissä aamuun, eikä tarvitsisi keskellä yötä lähteä lääkäriin. Kyllähän se kai sitten helpottaa kun saadaan oikeat lääkkeert, mutta kun ensimmäisellä lääkärikäynnillä ei välttämättä saada edes oikeaa diagnoosia.
Ja sitten on monta muutakin tapaa, jolla lapsi voi äitiään valvottaa: Hän voi herätä leikkimään, laulamaan, juttelemaan, jne. ja pahimmillaan herättää koko perheen, myös ne isotsiskot, joiden pitäisi jaksaa aamulla kouluun. Ja alle 1 vuotiaalle on turha selitellä, jos häntä ei nukuta.
Niin, että miten tässä jaksaa? Onneksi miehelläni oli joulun aikaan lomaa jolloin sain nukkua univelkojani vähemmäksi.
Tai itseasiassa täytyy olla niin, että univaje on jotenkin siedettävämpää niillä joilla on monta lasta kuin niillä joilla se muodostuu esteeksi. Valvomisen esim jo työssä kokee ihmiset aivan eritavalla ja väsyneenä olo on myös aika henkilökohtainen juttu.
Isommassa sakissa rutiinitkin on oma lukunsa eli eihän porukassa jota on vaikka tuo meidän neljä enemmästä puhumattakaan voi lapset olla eri rytmissä. Tai voi, mutta petiin ne menee samaan aikaan ihan pakostakin jotta elämästä tulee jotakin ja silloin se rytmi kyllä asettuu lopulta samoille urille.
Yleensähän se esikoinen alka anukkua ne yönsä jo oihanhyvin ennen sen toisen syntymää. Asiaan jopa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota oman olon takia.
Et puhu lasten iästä tai vanhemman, muttta nukkuuhan sekin päiväunet ja jos hyvin osuu niin onnistut nukkumaan silloin sinäkin. Itse en sitä oikein osannut vielä kahden kanssa vaan sen aikaa mieluummin luin lehteä yms kaikessa rauhassa. Viimoisen kanssa sujui jo hyvin.
Ja miehen on pakko ottaa vastuuta myös niistä öistä jos se valvominen venyy pitkälle. Meillä yksi lapsista on herännyt syömään öisin vielä yli vuotiaanakin johtuen myöhäisestä kiinteiden siedostaan. Nyt kyllä nukkuu senkin edestä.. Joskus oli niin väsy, että näki unta kuinka joku muu syötti vauvaa kunnes totuus herätti, enkä ole ainoa! Välillä sitten mies syötti osan yötä tai hoiti illan tms jolloin sai mennä nukkumaan ihan rauhassa. Joskus menin jopa äidilleni kylään ja nukahdin hetken kuluttua sohvalle istualleen, käskettiin siirtymään petiin...
Asia siis hoituu aina jollain tavalla koska tarpeeksi väsyneenä nukahtaa ihan mihin vain milloin vain ja se ei ole turvallista vauvallekkaan. Hyviä helpottajia on juuri säännöllinen päivärytmi, torkut aina kun voi ottaa ja tarvetta on sekä se tieto ettei sitä iänkaiken kestä!
Niin ja tuo viittaus ikään oli sen takia, että jos vanhempi lapsi on esim kerhossa tms paikassa niin vauvan nukahdettua voi otta torkut itsekkin ja viimeistään kun lapsen hakee sieltä niin se on niin väsy että hyvässä lykyssä nukutte kaikki!
Kiitos vastauksista ja lisää kuuntelen kyllä mielelläni.... siis vanhempi lapsi on silloin kun vauva tulee 2 vuotias!
Kuules - ei se aina ole mitään hankalaa tai vaikeaa, kun pikkukakkonen tulee taloon! Minulla jäi mukavat muistot siitä ajasta. Esikoinen oli 1v 9kk, kun saimme toisen tyttären keväällä. Kesästä muistan sen, kuinka lasten nukahdettua päiväunille menin parvekkeelle kahvimukin ja lehtien kanssa ottamaan aurinkoa ja mietin, kuinka kahden lapsen kanssa elämä on ihan helppoa! Vauva nukkuu paljon ja parivuotiaskin tarvitsee päiväunensa. Olkaa ulkona reippaasti, niin uni varmasti tulee. Muutenkin säännöllinen elämänrytmi auttaa päivien hyvin sujumisessa. Ulkoillessa (esim. leikkipuistossa) tutustut myös muihin äiteihin ja nämä sosiaaliset kontaktit auttavat omaa jaksamista. Tuon ikäinen ei todellakaan tarvitse mitään omaa kerhoa tms., mutta jos alueellasi on srk:n perhekerho, menkää ihmeessä kaikki sinne. Ainakin itselleni perhekerho kerran viikossa oli kohokohta, jota odotimme lasten kanssa innolla. Kyllä sinä pärjäät - usko vain itseesi!
Samaa mieltä, 2-vuotias on oikein hyvä ikä vauvan tai vauvojen sisarukseksi.
1-vuotias iso- sisko tai veli olisi vähän haasteellisempi,vaikka 2-vuotias tarvitseekin vieläperushoitoa, on hän varmaan jo monessa asiassa omatoiminen, kävelee itse, toimittaa tavaroita äidille, keskittyy kenties pienen hetken lekkeihinsä tai kirja katseluun, eikä ole ehkä niin vahdittavissa kuin pienempi lapsi, ymmärtää myös puhetta jo hyvin.
Isompi lapsi taas tarvitsee jo muitakin virikkeitä esim. 4-5vuotias haluaa tavata kavereita, käydä leikkikentällä, kerhoissa jne.. eli hänelle ei enää kodin ilmapiiri välttämättä yksin riitä, pienen 2-vuotiaan maailmaksi riittää hyvin vielä kodin puuhat ja vauvasisaret.
Yhteiset päiväunihetket kannattaa hyödyntää, jos lapsesi nukkuu päiväunet, minun 2- vuotiaani ei nuku enää päiväunia, mutta nukkuu yöunet klo20.00-9.00/11.00.
Totta myös se, että mitä enemmän lapsia ja yövalvomisia kertyy, sitäparemmin niihin tottuu, raja tulee kuitenkin joskus vastaan jos ei missään välissä saa univelkoja kuitattua.
MInulle kävi 7. lapsen jälkeen niin,että pitkään jatkunut 1v.3kk rintaruokinta piti lopettaa yöheräilyjen takia, en saanut enää itse nukuttua ollenkaan ja olin tosi väsynyt päivällä,nukahtelin heti jos istahdin johonkin.
OLi jo vaarallista olla lasten kanssa yksin kotona, koska en ollut varma pysynkö hereillä.
Niinpälopetettiin imetys ja isä hoiteli yömaidon haun ym. hyssyttelyn. Parin kuukauden päästä lapsi jo nukkuikin koko yön heräämättä, kun isä ei monestikaan herännyt yömaidon hakuun,vaan kuorsasi hartaasti (näin jäi yömaidon juonti).
Nyt nukutaan pitkään ja hyvin,itsekin olen päässyt hyvään unirytmiin. Hain kyllä muutaman nukahtamispillerin lääkäriltä alkuvaiheessa, niin pahaksi pääsi väsymysvyyhti. Eli sitten kun olisin saanut nukkua, ei uni tullutkaan.
Jos uniongelmia tulee kannattaa ottaa asia esille esim. neuvolassa ja hakea apua, nykyisin on monenlaista tietoa ja apua käytettävissä.