joop, kuutisen vuotta oksentelua ja niin edelleen. Pelkkä itku ei auttanu pahaan oloon, ni hain sitte lohtua ruuasta näköjää:)..joskus vuosia sitte, kaverin äiti sano mulle, kun olin niillä kylässä, et "kun sä oot vähä tommonen ISOMPI,.." psykiatri tajus sanoo mulle et tuommoiset pienet kommentit saattavat vaikuttaa todella paljon itseensä. OON JOTENKIN RAIVOSTUNUT!!saatanan lehmä. syytän tietty muita:) itte ei ikänä oo syyllinen mihkää.:D
mut nuoruudessa oli paljon laihuuden tavoittelua ja siitä se sitte lähti nelosluokalla.:/ Tänä syksynä hain apua. En tiiä olisinko enää hengissä, ainakaan henkisesti. Se rasittaa iha hemmetisti itteensä toi bulimia. Ja Te kaikki tiiätte sen..;)masennuslääkkeet, psykiatri, ravitsemusterapeutti lääkäri JA LOPPUTULOKSENA todellakin vähentynyt oksentaminen, liikunnan halu palannut, elämäiloa, agressiivisuus hävinny miltei kokonaaan:D!! eli pääpointtina HAKEKAA APUA YSTÄVÄISENI:D
mut nuoruudessa oli paljon laihuuden tavoittelua ja siitä se sitte lähti nelosluokalla.:/ Tänä syksynä hain apua. En tiiä olisinko enää hengissä, ainakaan henkisesti. Se rasittaa iha hemmetisti itteensä toi bulimia. Ja Te kaikki tiiätte sen..;)masennuslääkkeet, psykiatri, ravitsemusterapeutti lääkäri JA LOPPUTULOKSENA todellakin vähentynyt oksentaminen, liikunnan halu palannut, elämäiloa, agressiivisuus hävinny miltei kokonaaan:D!! eli pääpointtina HAKEKAA APUA YSTÄVÄISENI:D
Vastaukset 5
Vanhimmat
parantua itse...tosin itellä sh muuttunut bulimiaksi vasta tänä syksynä. Ennen jouluu päätin, että en oksenna vaikka mikä olis ja kahteen ja puoleen viikkoon en oksentanu :) tosin tänään meni syöminen niin överiks et oli pakko (pakko ja pakko) mut tavotteet samat edelleen ja kohti huomista mennään. päätin että koitan laihduttaa mahollisimman terveellisesti ja eritoten ilman oksentelua. Ja jos uskoo tarpeeks itteesä nii kyl sitä pystyy :P
ei terapeutin kanssa rupattelu auta mitään. kuhan käyn jutteleen. Nyt vaan kyllä on helvetin hyvä olo! tapasin nimittäin mahtavan miehen joku aika sitten :> ei masennuksesta häivääkään.. ja kai se ku on ihastunu nii ei tee ruokaakaan mieli \o/
Rakastuneena ei teekkään mieli ruokaa :)
Kai se on siite sitä ku on jotakin ihanaa elämässä. eikös laihdutus ole pääpointtina aika monella; elii kun tietää että joku rakastaa sinua juuri sellaisena kun olet, ei tarvitse laihutella eikä siis oksentaa!!:D
Hei
On hyvä yrittää parantua itse ja siihen kyllä pystyy jos vain haluaa. Itse olen parantunut (noin 6 kk normaali paino/ normaalit ruokatavat) oman tahdon voimani avulla. Annan sinulle kuitenkin kohtalotoverin vinkin, jos oikeasti haluat parantua enemmän kuin mitään muuta lopeta laihduttaminen ja yritä syödä mahdollisimman normaalisti ja säännöllisesti. Itselläni paino nousi muutamalla kilolla puolessa vuodessa, ja nyt olen "oikeasti" normaalipainoinen, joka näin jälkeenpäin ajatellen on mahtavaa.