Varmaan typerän kuulosta, mutta mä tuppaan masentumaan aina joulunajan jälkeen, kun kaikki ihana joulun odotus ja -vietto on ohi, kaikki jouluisten herkkujen tuoksu ja se jännitys joulun odottamisessa, on yhtäkkiä vaan ohi.
Sitä rupeaa jo ensimmäisinä syksyisinä, pimeinä, kylminä iltoina piristämään itseään ajatuksella siitä, että no kohta onkin jo joulu, ja siten jaksaa pitää mielen vähän iloisempana kun on jotain kivaa mitä odottaa. Sitten kun tuota ihanaa juhlaa odottaa molta kuukautta, se onkin parissa päivässä ohi..
Sitten pitäisi palata normaaliin arkeen, ja muka jaksaa töitä tehdä vielä jne. masentavaa..
Muilla samanlaisia tunteita joulunajan jälkeen? Tiedän kyllä kokemuksesta että ajan kanssa tämä menee ohi, mutta aina se vaan on niin inhottavaa.. Olisi kiva kuulla muiden tuntemuksia, ja vaikka teidän omia "selviytymiskeinoja" tästä joulunjälkeisestä masennuksesta!
Sitä rupeaa jo ensimmäisinä syksyisinä, pimeinä, kylminä iltoina piristämään itseään ajatuksella siitä, että no kohta onkin jo joulu, ja siten jaksaa pitää mielen vähän iloisempana kun on jotain kivaa mitä odottaa. Sitten kun tuota ihanaa juhlaa odottaa molta kuukautta, se onkin parissa päivässä ohi..
Sitten pitäisi palata normaaliin arkeen, ja muka jaksaa töitä tehdä vielä jne. masentavaa..
Muilla samanlaisia tunteita joulunajan jälkeen? Tiedän kyllä kokemuksesta että ajan kanssa tämä menee ohi, mutta aina se vaan on niin inhottavaa.. Olisi kiva kuulla muiden tuntemuksia, ja vaikka teidän omia "selviytymiskeinoja" tästä joulunjälkeisestä masennuksesta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aikaisemmin minuakin masensi joulun alla, kun piti hakea kuusi ja laittaa muut krääsät. Nyt olen jättänyt kaiken turhan jouluun kuulumattoman pois, käyn vain joulukirkossa ja tunnelma on mahtava. Tällä tavalla kun toimii, ei sitten joulun jälkeen putoa mistään ja voi jatkaa elämää samaan malliin ja parempaankin.
Kannattaa ainakin kokeilla.
masentaa nimenomaan joulu itse. Ihan vitusti.
masentaa joulu? Suomalaiset on ihme porukkaa, jos valtaväestö nauttii joulunvietosta niin sitten rupeaa pulppuamaan sieltä sun täältä näitä "mäpäs vihaankin joulua, enkö ookin persoonallinen ihminen hei!".
Tai sittenpä nämä ihmiset jotka eivät osaa viettää joulua ilman liikaa hössöttämistä ja kauheata joulunjärjestelyrumbaa luovuttavat kun aina joku kotiäiskä onnistuukin järjestämään perheensä joulustaan vähän paremman, sitten puolustudutaan tällä että "no en mä mitää jouluu vietä enää ku vihaan kato sitä!"
Mutta jos taas olet yksinäinen ja yksinäisyytesi oikein korostuu jouluna kun kaikki muut viettävät joulua jonkun kanssa ja itse olet ypöyksin, tai sitten et uskonnollisista syistä vietä joulua ja ärsyttää/käy kateeksi kun muilla näyttää olevan aika hauska juhla tuo joulunvietto, niin sitten ymmärrän.
Oletko ajatellut, että joku ahdistuu joulusta siksi, kun joskus aikaisemmin jonain jouluna on voinut olla se elämänsä pahin hetki. Ja sen jälkeen aina jokainen joulu tuo sen aina mieleen.
Täältä löytyy oiken joulua inhoava pariskunta. Meille jokainen joulu on oikeata liskojen kanssa taistelu yö. Olemme hyvin surullisia siitä, että joulu kestääkin niin kauan, kaikenkaikkiaan noin kuukauden. Kaikki mikä liittyy jouluun tuo meille niin hirveitä muistoja.
Syy, mieheltäni kuoli isä kotiin omaan sänkyyn äidin viereen, kun hän oli vasta nuori poika. Kinkku uunissa ja isä kuolleena sängyssä, äiti meni sekaisin, shokkiin. Vain hän osasi toimia ja hommasi tarvittavat paikalle lääkärin, ruumisauton ja poliisit. Kuoleman syy oli äkillinen sydänkohtaus nukkuessaan yöllä omassa sängyssään joulu aattoa vasten yöllä. Kuulustelut ja kinkunpaistostakin huolehtiminen jouluaattoaamuna jäivät 15v pojan tehtäväksi.
Minä sitten, olin hengenvaarallisesti sairas lapsena, synnynnäinensydänvika ja minut vietiin syd.leikkaukseen ennen joulua niin, että minun olisi pitänyt olla kuntoutunut jo jouluksi suunnitelman mukaan. Mutta sairaalassa todetiin virustulehdus ja kuntoni niin kehnoksi, että leikkausta siirrettiin siten, että minut laitettiin ns. puhdaseristykseen, ja alettiin pumppaamaan antibiootteja ja vitamiinipommeja sun muuta jotta saataisiin voimistumaan.
Vietin pikkujouluajan lukittuna huoneeseen ja minulle käytiin tekemässä kivuliaita toimenpitetä vähän väliä, verikokeita sun muuta. Minua pirstääkseen järjestettiin joulurekvisiittaa, koristelut tonttulakkineen. Olin 6v enkä ymmärtänyt kaikkea, koska siihen aikaan ei informoitu lapsia kuten nytkyisin.
Muutama päivä ennen joulua syd.leikkaus tehtiin. Ja kun heräsin syd.hengityskoneesta sänkyyn sidottuna, nykyisin siinä ollaan kyllä nukutettuna, oli jouluaatto.
Kivut olivat kovat, koska siihen aikaan ei osattu lasten kivunlievitystä hoitaa oikein. Eikä kaikki siinä vielä. Verhon takana makasi toinen lapsi myös muovisessa happiteltassaan, ja verhojen takana kuulin lääkäreiden puhetta näin,: "tämä toinen me menetetään"
Oli jouluaatto ja minä kilpailin toisen lapsen kanssa siitä kumpi jää henkiin. En ollut ymmärtänyt kumpaa lasta tarkoitetaan ja puheet ei oltu tarkoitettu meidän kuultavaksi. Sain raivokohtauksen, olin senverran voimistunut, että revin itseni irti sidotuista nauhoista ja letkun vedin kurkustani itse irti.
Sitten tulivat hoitajat, sitoivat minut uudestaan ja työnsivät letkut takaisin. Puheista ymmärsin, että he olivat tyytyväisiä virkistymiseeni ja siinä kun letkua työnnettiin, tiesin, että se olin minä, se joka jää henkiin.
Tässä sulle kaksi esimerkkiä, miksi joku ei pidä joulusta. Miksi joku ei halua paistaa ja syödä joulukinkkua. Onneksi nykyään kaupassamme meille paistetaan kinkku valmiiksi, noudamme sen lämpimänä ja kinkunpaisto ongelmaa ei ole eikä tarvitse haistella jouluhajujakaan. Pakolliset joulukuviot hoidamme sukulaisten kanssa erittäin lyhyesti ja kaikki sukulaisemme ymmärtävät koska he tietävät tarinamme. Meillä kodissamme ei ole jouluvaloja, yhtäkään kynttilää emme halua sytyttää ja lahjoilla ei ole mitään merkitystä.
Aattona vedämme päät täyteen viinaa, muuten aattoa emme kestä. J sitten menemme nukkumaan ja ainoa mitä me toivomme, on että kun aamu tulee me heräisimme.
Näitä "inhoan joulua!" -tyyppejä on niin paljon, että en usko heidän jokaisen omaavan samanlaista menneisyyttä kuin te.
Ikäviä muistoja teillä on kummallakin joulusta, mutta eikö tullut mieleen, ettei joulun tarvitse menneisyyden takia olla yhtä tuskaista kärsimystä, kuten itse sellaiseksi sen suunnilleen kuvasit? Ihan omaksi parhaaksennekin olisi varmasti viisainta viettää huonojen joulujen jälkeen hyvä joulu, vai haluatko tieten tahtoen kärsiä henkisesti aina joulun alla? Elämä jatkuu! Jokainen joulu voi olla uusi alku onnellisemmalle elämälle, pilaatte vain omat elämänne surkuttelemalla kerran vuodessa, kun surusta ja tuskasta voi päästä yli. Jos ei omin voimin niin hyvien terapeuttien avulla.
^^^^