Käynnistyksen kokeneet!

Minulla käynnistykseen meni kolme päivää ja vasta kolmantena päiväna supistukset olivat kovia ja kivuliaita.
Hermojahan se vaan koitteli kun ei meinannut käynnistyä.
Onneksi sitte kipeistä supistuksista ei kauaa mennyt kun poika oli jo sylissä ja synnytyskin sujui hyvin kun vihdoin synnytys saliin päästiin.

Käynnistettiin aamulla ja supistukset alkoivat kipeinä ja säännöllisinä iltapäivällä. Supistuksia yli kaksi vuorokautta, kunnes sektio äidin väsymisen vuoksi. Traumoja jäi.

Toinen käynistyi itsekseen ja päätin että minulta ei ikinä käynnistetä synnytystä! Ei ikinä! joko käynnistyy itsekseen tai sitten suoraan sektioon, mutta käynnistetä ei.

Synnytyksen pitkittyessä ajantaju katoaa. Sitä elää vain supistuksesta toiseen eikä katsele kelloa. Yrittää helpottaa kipua edes vähän. Jos on parikin vuorokautta ilman unta tulee sellainen pöhnäinen olo ja millään ei ole mitään väliä. Lisää siihen vielä jatkuva kipu... Ei siinä enää tajua mistään mitään. Jälkeenpäin ihmettelee miten minä jaksoin. Mutta kyllä sitä kummasti jaksaa kun on pakko.

Mulla meni viikko, mutta kivuliaita supistuksia ei tullut yhden yhtä. Ensin cytotec-tableteilla ja sitten päivä tipalla, ei mitään. Viikon kuluttua sitten sektio.

joo, mulle kävi kivasti täs marraskuun lopussa/joulukuun alussa. Neljä päivää käynnistettiin cytotekillä ja suppareita sai aikaan koviakin mutta kohdunsuulle ei tapahtunut mitään. Loppujen lopuksi menetin hermoni ja sanoin et lähden kotiin kun sinä päivänä ei voinut antaa lääkettä kun supisteli niin kovasti. Lauantaina siis kotiuduin ja maanantaina menin yliaikaiskontrolliin ja samantein synnytyssaliin ja tipalle päivän päälle ja tyttö syntyi melkein kymeneltä illalla.

Turhauttavia ne cytotekit ainakin minun mielestä. Ei siis tehonnu mulle. Olin kyllä aika poikki sillo lauantaina ja viikonlopun supistelin kotona ja sit piti alkaa synnyttämään. Mutta palkinto oli mitä parhain ja loppujen lopuksi synnytyskään ei ollu niin kova kuin kuvittelin ja odotin. :)