Juon joka ilta 8-13 olutta (viikonloppuisin enemmän siis). Käyn työssä. Ei poissaoloja. Sama homma 2 vuotta ja enemmänkin.
Vituttaa jo koko touhu. Kyllästyttää.
Lopetettava. Tiedossa on että sitä ensimmäisesten olutpullojen helpotusta/mukavaa vaikutusta ei sitten enää ole tulossa ja selvinpäin olo on paskaa. Silti.
Kysyn VAIN kokemuksia; voiko lopettaa kuin seinään (nopeinta) vai hiljalleen (vaikeinta).
Vituttaa jo koko touhu. Kyllästyttää.
Lopetettava. Tiedossa on että sitä ensimmäisesten olutpullojen helpotusta/mukavaa vaikutusta ei sitten enää ole tulossa ja selvinpäin olo on paskaa. Silti.
Kysyn VAIN kokemuksia; voiko lopettaa kuin seinään (nopeinta) vai hiljalleen (vaikeinta).
Vastaukset 12
Vanhimmat
lopettaminen on paras ratkaisu,muuten se kuuluisa mopo helposti karkaa taas käsistä
Puhtaasti fyysiseltä kannalta voit luultavasti vielä lopettaa kuin seinään. Mitään halluja tai muita pahoja vieroitusoireita ei vielä pitäisi tulla, jonkinlaisia psyykkisiä oireita tod. näk. kuitenkin jo on ja ne saattavat lievinäkin yllättää, jos ei ole ennen putkea katkaissut. Itsekin olen lopettanut vastaavanlaisen juomisputken seinään ilman mainittavia ongelmia. Mutta rajallahan noilla määrillä ja juomistiheyksillä kuljetaan jo monessakin mielessä, vähän enemmän ja vähän kauemmin ja et enää pysty lopettamaan ilman tasoitteluvaihetta tai A-klinikkaa.
Saitkin tuossa jo mielestäni kelpo vastauksia mut tässä omia kokemuksia.
Lopetin kerralla pitkän putken ja vuosien/vuosikymmenien ryyppäämisen. Olin juonut alkoholistissti lähes koko ajan. Vieroitusoireet kesti kyllä aika kauan, useita viikkoja kaiken kaikkiaan ennen, kuin hermostokin oli täysin asettunut.
Määristäsi päätellen olet kehittänyt jo melko pitkällä olevan riippuvuuden eli koet tuolla edellisissä viest kuvattuja vieroitusoireita, joista varmastikin psyykkinen puoli tullee tekemään vaikeaa.
Poikki vaan, kyllä sen kestää. Harhoihin/kramppeihin/delirium yms kannattaa varautua, jos helposti selaisia saat.
Tsemppiä!!! Se kirpaisee vain tämän kerran, jos pystyt tekemään välisi alkoholin kanssa selväksi.
Vastaukseni meni näköjään vastaajalle; aamuyön tunnit silmät ja ajatus ristissä, kn ei saa nukuttua.
nii on helpompi lopettaa,siis loivasti vaa vähennät,eikä saa syyä paljo t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
mutta meninkin AA:n kokoukseen eka kertaa eläissäni. Ei ole tarvinnut ottaa sen jälkeen yhtenäkään päivänä sitä ensimmäistä huikkaa. Siis ei suruun ja murheeseen eikä iloon ja hyvinvointiin.
Samat tuntemukset täälläkin päässä. Töissä käyn ja lipittelen silti joka ilta. Tai lipitin. Nyt olen pystynyt olemaan viikolla juomatta ja viikonloppuna vain yhtenä iltana. Siitä sitten vähennetään seuraava viikonloppu, niin että kerran kuussa korkeintaan. Hyvin on lähtenyt käyntiin. Tosin yöhikoiluja tullut, mutta nekin vähenemään päin. Onneksi ei sentään mitään muita viekkareita, vaikka juomaputki onkin ollut pitkä.
Tämä on minun tapani edetä pikkuhiljaa.
Kyllä siihen pystyy ja ne raittiit päivät ovat tuhat kertaa parempia kuin töhnäiset aamut.
Kokeile, niin huomaat eron.
Onnea matkaan:)
Määrät samankaltaiset, aika vaan paljon pitempi.
Oli pakko lopettaa. Katkolla olin ja jatkohoidossa. Sen jälkeen sain oivan, luontevimman tukiverkon ystävistäni ja sukulaisistani, jotka olivatkin aivan toisenlaisia, tavallisia ymmärtäviä ja kokeneitakin ihmisiä, toisin kuin olin hönö-ärripurripäissäni luulotellut. Tutustuin myös ihmisiin hoitojaksollani, ja heihin olen pitänyt yhteyden, josta ollut suuri apu.
Pitkälti samaa elämää vietän kuin ennenkin, miksi olisin siitä luopunut, jätin vain viinan kokonaan pois. Outoa se aluksi oli ja vaikeaakin, mutta seinään lopetus tuo silti oli.Juomisen, ei elämän. Eikä täysin omin voimin, vaan yhteiskunnan tarjoaman avun pohjustamana. Ei liian radikaaleja elämän perusteiden muutoksia, vaan oman kohtalaisen arjen jatkamista uudelta pohjalta, ammatti-tukiverkkooni yhteyden pitämällä, mutta nyttemmin yhä enemmän omin voimin ja tutuista ihmisistä ja asioista tukea ottaen.
A-klinikalta kannattaa aloittaa avun hakeminen.
aloittajalle: ihmelääkkeitä tai konsteja, jotka auttavat kuin taikaiskusta, ei ole olemassa.
seinään.Jo 5 vuotta raittiina,ja mitään en ole jäänyt paitsi
Viime vuoden aikana "nautin" päivittäin kolmisen 8,5-prosenttista puolen litran tuplapukkiolutta ja puoli pulloa viskiä. Teki mieli lopettaa. Ostin itselleni joululahjaksi kirjan Selvästi juovuksissa. Siinä alkoholistilääkäri kertoo juomisestaan ja lopettamisestaan, ainakin vuoden on jo ollut ilman etanolia. Samoin hän selvittää ihmisen sekä etanolin fyysiset ja psyykkiset riippuvuudet. PAM! Nyt on mennyt viikko ilman viinaa, eikä tunnu missään. Myyttien murtuminenko tähän lie ollut syynä.
Kiitoksia vinkeistä / kokemuksista. Itsekin olen tuon "Selvästi juovuksissa" kirjan lukenut, siinähän oli just kysymys iltaisin vedettävistä jokapäiväisistä annoksista - kestänyt KAUAN, jotka suht kovia määriä mutta ei sinänsä vielä olleet hirmuisia ongelmia aiheuttaneet. Lopetti ajoissa...
Tympii koko touhu. Ei toimi enää. Saa jäädä.
Kokeillaan...jos ei onnistu kokeillaan uudestaan.
Kiitokset vastauksista.