Olen tähän ikään mennessä seurannut tuttavaperheitä ja ihan omasta kokemuksestakin ihmettelen, miksei muita ihmisiä ( keiden kanssa ON TULTAVA TOIMEEN) hyväksytä. Missä on toisen kunnioitus ja hyväksyminen.
Uusioperhetilanteissa tulee ristiriitoja, mutta miksei niitä käännetä postiivisiksi asioiksi?
Miksi ex-vaimo tuomitsee "uuden vaimon" kasvatustavat, miksei voida ajatella että lapsille on hyväksi nähdä erilaisia toimintatapoja?
MIksei ( jo isommat lapset ) voi hyväksyä sitä, että "isän uudella vaimolla" voi olla erilainen kotikasvatus ja erilaiset tavat kuin heidän omalla äidillään ( tarkoitan siis jo lähes aikuisia lapsia )?
Miksei se uusi vaimo ymmärrä, ettei miehen lapset tahallaan loukkaa, vaan heillä on vain niin erilainen ajatusmaailma?
Miksi suomalaisten on niin vaikea keskustella asioista? Kun toiseen ihmiseen tutustuu kunnolla, niin sitä toista oppii ymmärtämään ja kunnioittamaan. Eikö tämä olisi meidän kaikkien etu?
Uusioperhetilanteissa tulee ristiriitoja, mutta miksei niitä käännetä postiivisiksi asioiksi?
Miksi ex-vaimo tuomitsee "uuden vaimon" kasvatustavat, miksei voida ajatella että lapsille on hyväksi nähdä erilaisia toimintatapoja?
MIksei ( jo isommat lapset ) voi hyväksyä sitä, että "isän uudella vaimolla" voi olla erilainen kotikasvatus ja erilaiset tavat kuin heidän omalla äidillään ( tarkoitan siis jo lähes aikuisia lapsia )?
Miksei se uusi vaimo ymmärrä, ettei miehen lapset tahallaan loukkaa, vaan heillä on vain niin erilainen ajatusmaailma?
Miksi suomalaisten on niin vaikea keskustella asioista? Kun toiseen ihmiseen tutustuu kunnolla, niin sitä toista oppii ymmärtämään ja kunnioittamaan. Eikö tämä olisi meidän kaikkien etu?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Turha kuvitellakkaan että ikinä tapahtuisi sitä, että kaikki pitäisivät ja kunnioittaisivat kaikkia.
Itse ihmettelen sitä, että aikuiset laittavat oman edun lasten edelle. Kaikkea selitellään sitten sillä, että kyllä lapset sopeutuu ja lasten pitää kunnioittaa vanhempien uusia ja on tultava toimeen uusien lasten kanssa. Niin, LASTEN ON TULTAVA, LASTEN ON TOTUTTAVA...
Ehkä joku lapsi pitääkin siitä, että on kaksi kotia, mutta ei läheskään kaikki. Turha selitellä mitään ettei lapselle tule stressiä jne. jatkuvasta liikkumisesta kahden "kodin" välillä. Tulisi aikuisillekin.
Moniko pitkään seurustellut muuttaa yhteen sen vuoksi että jatkuva kahden asunnon välillä juokseminen on stressaavaa?? MONI!!! Miksei sitten ajatella lapsia tässä samassa tilanteessa?
Lasten on käyttäydyttävät eri sääntöjen mukaan kahdessa eri huushollissa ja pitää sitten vielä muistaa mikä kuuluu kummankin perheen tapoihin. Ja jos lapsi erehtyykin toimimaan toisessa "kodissa" toisen "kodin" sääntöjen mukaan, niin ketä siitä rangaistaan? Lasta, vaikka se lapsi ei ole sääntöjä laatinut.
Omat lapseni eivät tule ikinä kokemaan sitä uusperhe helvettiä, että kahden kodin välillä laukottaisiin! Maillä lapsilla on vain yksi koti, minun luonani. Ex tapaa lapsiaan joko täällä tai sitten käyvät kaupungilla, retkillä, lomalla keskenään tjv. IKINÄ eivät ole lapset käyneet isänsä ja hänen vaimonsa luona. Meille tämä sopii. Ja ennenkuin syytetään mistään niin sanon, että päätös oli meidän yhteinen. Miehen nykyinen valitti asiasta aikansa (3v.) mutta ex:ni sanoi hänelle, että asiat ovat näin ja hän voi joko tottua asiaan tai sitten sanoa suoraan ja lähteä! Kyllähän minuakin tässä aluksi haukuttiin etten muka anna lapsia isänsä luokse, mutta ei se niin ole. lasteni isäkin halusi näin.
vaan nimenomaan sitä, että "uutena äitinä" yritän ymmärtää kun lapset eivät ole tootuneet esim, titteyihin ruokiin, joten teen heidän "mieliruokiaan" meillä ollessaan. Toivon kuitenkin, että ko. lapset ( jo melkein aikuisia) ymmärtäisivät myös, että itselläni on erilainen perhetausta eikä minun ta5vitse muuttaa tapojani vaikka he olisivat tottuneet toisenlaisiin tapoihin.
Tietysti ihmisellä on vain yksi koti, mutta eikö aina vierailulla noudateta ko. paikan "sääntöjä"?!
Itse yritän kunnioittaa lasten äidin kasvatusperiaatteita ( mm. kierrätys, ekologisuus jne. ), mutta toivon myös että saan olla oma itseni omassa kodissani.
Kiitos "uusi äiti" sanoistasi. Tuota minäkin näin "vanhempana äitinä" kaipaan, että noudatetaan "paikan sääntöjä" ja sitä, että minä saan olla itseni omassa kodissani.
olisi noin!
Mieheni voisi tavata lapsiaan missä vaan, kunhan ei raahaisi niitä kotiimme.
En laittaisi vastaan, enkä valittaisi.
Voi kuinka toisilla on asiat hienosti!