Aikani kuluksi tässä vaan kirjottelen. Käyn täällä aina välillä kurkkimassa ja toivon että saisi taas alkaa kuumeilemaan ja jänskäämään. :) Seuraavat menkat pitäis olla tuossa tammikuun loppupuoliskolla ja lääkäri käski odottaa vielä niiden yli. Eli helmikuussa sitten on ekat jännäpäivät, tuntuu niiiiin pitkältä ajalta odottaa, mutta toisaalta tämä "normaalielämä" raskauden jälkeen on tuntunut ihan kivalta kun on voinut tehdä asioita joita raskaana ollessa ei saanut tehdä. Mutta se taas ei tarkoita sitä etten tahtoisi uudelleen raskaaksi! :) Kaipaan jo uutta vaavia masuun niin kovaa ja pelkään ettei seuraavalla kerralla tärppää niin nopeasti kuin ekalla kerralla.. :/ Mutta kun nyt edes pääsisi yrittämään!
Onko muita jotka joutuu syystä tai toisesta vielä odottamaan sitä yrityksen aloittamista?
Onko muita jotka joutuu syystä tai toisesta vielä odottamaan sitä yrityksen aloittamista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
on siinä mielessä sama tilanne, että varmaankin helmikuussa pääsee ensimmäisen kerran kokeilemaan. Toivottavasti. Kyselinkin tuossa keskenmeno palstalla, että milloin muilla on alkanut kuukautiset km:n jälkeen. Taisit vastaillakin siihen.=)
Eli siis reilu viikko sitten minulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys ja seuraavien kuukautisten jälkeen olisi tarkoitus taas yrittää. Nyt on vielä jonkin verran jälkivuotoa, mutta toivoisin, että ne kuukautiset alkaisivat jo tammikuun lopuilla tai helmikuun alussa.
Minullakin tärppäsi viimeksi nopeasti, mutta nyt pelottaa, ettei käy yhtä hyvä tuuri. Mutta toisaalta parempi vaan ettei tärppää ollenkaan, jos ei ole tarkoitettu, että raskaus jatkuisi loppuun asti. Kuinka nopeasti teillä sitten tärppäsi viimeksi?
Ensinnäkin haluan sanoa että olen kovasti pahoillani menetyksesi vuoksi. Millä viikolla sun raskaus keskeytyi? Voin kuvitella hyvin millaisia ajatuksia sulla tällä hetkellä liikkuu mielessä.. Itse ainakin odottelin epätoivoisena sitä jälkivuodon loppumista, mulla se kesti kolmisen viikkoa ja pelkäsin jo tulehdusta tms mutta loppuihan se vähitellen ja et usko miten onnellinen olin siitä kun menkat vihdoin alkoi. :) Eipä montaa kertaa oo tullut iloittua menkoista niin paljon kuin nyt. Sitä tunsi olevansa jotenkin niin normaali ja terve ja hyvinvoiva taas kun menkat tuli suht normaalisti, olin kuvitellut että niitä saisi odottaa kuukausitolkulla. Ja nyt katsotaan vielä jos tämäkin kierto olisi normaalin pituinen. Jännittää ihan hirveästi jo pelkästään se että milloin menkat tulee. Ja helmikuun lopulla sitten toivotaan ettei menkat enää tulisi. :)
Viimeksi meillä tärppäsi jo toisessa kierrossa, nyt pelkään että on vaikeampaa kun siitä raskaaksi tulemisesta on nyt ihan toisenlaista stressiä kuin edellisellä kerralla. Silloin ei ollut pakko tulla raskaaksi, nyt tuntuu että on ihan pakko saada uusi raskaus aluilleen. Eikä se vauva koskaan tule kun on "pakko"... :/
Mutta siinä mielessä oot kyllä oikeassa että parempi jos ei tärppää ollenkaan, jos sen raskauden ei ole tarkoitettu jatkumaan loppuun saakka. Uusi raskaus pelottaa varmaan sua yhtä paljon kuin mua. Musta ei ole löydetty mitään sellasta vikaa joka voisi aiheuttaa keskenmenoja jatkossakin, mutta silti kuvittelen olevani jotenkin epänormaali, tai ehkä vaan epäonninen, ja että sen takia niitä keskenmenoja tulisi lisää. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos ei yritä, vai mitä? Ja kunhan me nyt vaan päästäis edes yrittämään! :)
osanotosta.:) Itsekin olin todella pahoillani silloin kun kerroit omasta keskenmenostasi.
Minulla huomattiin "jo" viikolla 13, että sikiö oli menehtynyt kohtuun. Olimme kuitenkin sitä pientä odottaneet jo pitkään. Vaikka tulisinkin uudelleen raskaaksi, niin se ei silti korvaa tätä hiljattain menetettyä pikkuista.
Seuraavasta raskaudesta tulee varmasti todella stressaava. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja huomasin jo tässä ensimmäisessä raskaudessa, että tieto lisää tuskaa. Pelkäsin alusta asti, että jotain menee vikaan ja tein kaikkeni, jotta pienellä olisi ollut hyvä olla, mutta se ei riittänyt. Kävin rv 7 ja 9 yksityisellä varhaisultrassa, että saisin edes jonkinlaisen mielenrauhan. Sydän sykkikin tuolloin ja ehdin jo hieman huokaista helpotuksesta. Seuraavalla kerralla en varmasti huokaise koko raskauden aikana.
Jotenkin on niin vaikeaa, kun tietää, että ei pitäisi stressata, mutta varsinkin epäonnistuneen raskauden jälkeen se on ainakin minulle mahdotonta. Siinä mielessä ikävää, että olisi kiva, jos raskausasjasta voisi nauttia ja iloita. Täytyy kai sitten vaan yrittää ajatella positiivisesti... Mutta niinhän sitä toisaalta ajatteleekin, eihän sitä muuten uskaltaisi edes yrittää seuraavaa raskautta. Toivottavasti meillä molemmilla käy seuraavalla kerralla parempi tuuri!=)
Moi!
Täällä on kans yks joka pääsee aloittaa yrityksen vasta ensi kuussa.. Mutta tämä aika tuntuu lyhyeltä, kun sitä yrittämisen aloittamista on odotettu jo sellanen vuosi =) Ei olla aiemmin yritetty lasta siks kun mies oli vähän nihkee ajatukselle, mutta nyt mieskin jo haluaa sitä, ja päätetiin aloittaa yritys ens kuussa =)