Mitä kannattaisi tehdä, kun olen nyt tuntenut itseni yksinäiseksi noin vuoden, kun ei kavereita ole. Muutama vuosi minulla oli vielä paljon kavereita, mutta jäivät kun koulut vaihtuivat yms... Messengerissä on ollu joidenkin kanssa puhetta, että voisi joskus nähdä tms, vaikka heillä on jo uudet piirit. Mietin, että kannattaisiko yrittää mennä ulos kokeilemaan? Voinko onnistua saamaan isonkin piirin kavereita vielä? Kynnys vain nähdä kavereita on kasvanut korkeaksi ja vanhemmat varmaan todella ihmettelesivät, jos menisin KAVEREIDEN kanssa ulos.
Kannattaako?
17wee lapsonen
8576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aloita joku harrastus.mene vaikka kuntosalille ja tee muitten kans tuttavuutta. eihän koskaan ole myöhäistä saada ystäviä.rohkeasti vain. nii tai mene armeijaan.siellä syntyy kyllä kaverisuhteita jos vain haluaa.
Omien kokemuksien mukaan mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampaa niitä ystäviä on mistään löytää. Tuossa iässä se voi olla jo vaikeaa kun kerran koulukaverit ovat jääneet. Raaka fakta on, että parhaat ja tiiveimmät kaveriporukat ja kaverit yleensäkin saadaan koulusta. Monet ovat saaneet ne jo yläasteelta. Itse olen 20 ja tuntuu hieman epätodennäköiseltä itseni kohdalla, että jostain saisin vielä jonkun tiiviin porukan joiden kanssa oikeasti tulisi vietettyä aikaa ja oltua läheisiä. Mistä niitä muka saa? Ei ainakaan kuntosalilta. Vaikka siellä jonkun kanssa juttua tikusta vääntäisikin niin se ei johda mihinkään sellaiseen. Uskon hartaasti, että ne asiat olisi pitänyt hoitaa jo yläasteella. Jos viimeistään yläasteen jälkeen ei saa hankittua tiiviitä ystävyyssuhteita niin sitten saa oikein hakemalla hakea, ja kenellä on aikaa?
Niin no, kai joku niitä ystäviä saa korkeakoulustakin vielä.
Mitä mieltä olette kannattaako ottaa yhteyttä muutaman vuoden takaisiin kavereihin joita minulla oli ja oli läheisiä? Vai onkohan se väkisin yritettyä?
Minä olen löytänyt ensimmäiset ja ainoat ystäväni lukiosta ja yliopistosta. :)
niin no. itselläni on varmaan ollu sitte peikkomainen flaksi. ala-asteelta ylä-asteelle asti oli sama kaveriporukka.tosin ei niitä kovinkaan monta ollut. vasta ammattikoulun aikaan (nimenomaan siinä 17 vuoden iässä) ja sen jälkeen sain enemmän ystäviä kuin peruskoulu aikoina. ammattikoulussa tuli uus ystäväpiiri, samoin kuin armeijassa ja parissa viimeisessä työpaikassa. vaikka olen aika hiljainen kaveri, ja myös viihdyn yksin. onhan niitä muitakin paikkoja missä tutustua muihin kun kuntosali. eihän se ole ainoa harrastusmahdollisuus.
tottakai kannattaa. jäähän ne kaverit väkisellä
vähemmälle huomiolle ajan kuluessa.mitä haittaa siitä on jos niihin ottaa yhteyttä.
ei muuta ku rohkeesti vain. vanhempien kannattas ihmetellä sitä kun EI käy kavereiden kans ulkona.
ei kannata jos olet noin kauan tuntenu ittes 1näsieksi