Haluaisin itselleni ystävän, jonka kanssa voisin jakaa laihdutusvinkit, ruokaohjeet, jumppahetket ja lenkkeilykilsat. Itse olen yksin yrittänyt useaan otteeseen, kannustusjoukkojen puuttuessa sortunut aina syömään suklaata ja kahvileipää. Nyt on muutama päivä mennyt ilman imelää, olo tuntuu jo nyt hyvältä, puuttuu vain sinä, jolla mahdollisesti on sama ongelma: ylilihavuus - painon pudottaminen.
Löytyykö sitä laihduttajaystävää
Yksin ei onnistu
331260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
samanlainen, missä sinä asut?
,paikoillamme.en tiedä lähtikö ed.viesti "karkuun".se vain hävisi johonkin..asiaan.olen valmis.
johan netissä on Keventäjät ja Kiloklubi, niissä sinulle useampikin yshttp://www.kiloklubi.fi/tävä laiduttamisesi tueksi.
http://keventajat.fi/cm/2.10/2.109?source=adwords
Joku tuossa ehdotti keventäjiä ja jotain kiloklubia, mutta se ei ole sama ! Olisin valmis kanssasi tiputtamaan vähän painoa. Missä päin asut. Ja jos asut kaukana, voisimme netin välityksellä pitää yhteyttä ja kehua saavutuksiamme. päivittäin ja tsempata imelännälän huitsin nevadaan. Minulla pahe ei ole makea, vaan Leipä. Raakastan hyvää leipää. sähköposti [email protected]
liittyä nettilaihduttajiin, mutta silti on hyvä olla olemassa ystävä, jonka kanssa voi kilpailla painon pudotuksessa. Se antaa mielettömästi itsetuntoa ja uskoa omaan onnistumiseen, jos peittoaa kaverin!
Kilpailuvietti on uskomattoman tehokas kumppani laihduttaessa, mulla on ihan omakohtainen kokemus, ja olen tyytyväinen tulokseen.
Tsemppiä kaikille laihduttajille!
Minä ehdottelin noita klubeja; sinä vain sanoit ettei ole sama: Siis miksi ei ole sama? Keventäjissäkinn on nettipalsta, missä kirjoitellaan toisten laihduttajien kanssa ja tsemppaillaan toisia. Siinäkö ei ole sama, että joudut siitä maksamaan?!
Hei miksi maksaisimme siitä minkä jokainen meistä tietää jo ennalta. Kasviksia. Liiku enemmän ja syö vähemmän. Se on ainut keino mikä tepsii. Jos liikut vähemmän syöt vielä vähemmän jne... syöt vähemmän kuin kulutat. selvää rasvatonta pässinlihaa.
tuolla ylempänä yli kuusvitosille?
Eikö vaan olekin kiva peitota oma kaveri, hyvä kaveripa oletkin!
profiilissani! Minäpä olen sen verran kilpailuhenkinen, että olisi mukava peitota Sinutkin, nuori ystäväni, ihan vaan saadakseni Sinuunkin kilpailumieltä!
Monta kertaa me tarvitsemme jonkun "potkimaan persuksille", se antaa hyvän kimmokkeen onnistumiseen, ja ystävyyttä ei tällainen kilpa kuitenkaan riko. Monessa muussa asiassa se hyvä ystävä kuitenkin peittoaa minut, ja molemmat ovat tyytyväisiä.
Joten, mistäs me kilpailtaisiin? Iässä olen jo voittanut Sinut, siinä et pärjää.DDD
jos se noin selvää on, niin miksihän ylipainoisia on niin paljon?
Jos laihduttaminen olisi pelkästään järjen asia, ei ylipainoisia olisi yhtään, koska kaikkihan me sen perustotuuden tiedämme. Tiedämme myös, kuinka monille sairauksille ylipaino altistaa, mutta laihduttaminen ei käytännössä olekaan enää niin yksinkertaista. Koska ihminen ei ole pelkästään järkiolento, hän tekee usein myös tyhmyyksiä.
Olin viime syksynä luennolla, jossa ravitsemustieteilijä kertoi, että ihminen syö vain 20 % syömisistään nälkään. Loput 80 % johtuu milloin mistäkin tunnetilasta tai virikkeestä: ruuan näkemisestä, tuoksusta, hyvästä seurasta, sopivasta tilanteesta, paremman tekemisen puutteesta jne.
Itsekin olen laihduttanut kymmeniä kiloja elämäni aikana ja lihonut aina takaisin. Tasapainon saavuttaminen - eli se, että laihtumisen jälkeen syö jatkuvasti sen pienentyneen kulutuksen määrän eikä yhtään enempää - on todella vaikeaa. Tunnettu lihavuustutkija Pertti Mustajoki käyttää sanaa "paahtoleipäkatastrofi" siitä, kuinka pieni ylimääräinen ravinnonsaanti vuosien mittaan johtaa suureen ylipainoon. Ei siis tarvitse olla kyse mistään hillittömästä mässäilystä.
"Ei kannata maksaa sellaisesta, minkä muutenkin tietää" - kyse onkin paljosta muusta kuin tiedosta. Voi tosin olla, ettei osa ylipainoisista ole koskaan tullut ajatelleeksi, mitä suuhunsa laittaa ja silloin maksullisista(kin) neuvoista on heille apua. Enemmän kuitenkin kyse lienee motivaatiosta, ryhmän tuesta ja ehkä siitäkin, että maksu on jonkinlainen ulkopuolinen piiskuri. Vähän niin kuin kuntosalikortti liikkumaan kannustaessa: pakkohan se on sitä käyttää, koska muuten on maksanut ihan turhasta.
minä oon taas alottanu vuoden alusta ilman uhoamista
lenkkeilyn ja tipattoman sekä katson mitä suuhuni laitan.
En aio pitää suurta haloota mut kiva on kattoo kuinka sujuu,ja kuinka onnistuu.
Olishan kiva kuulla kuinka toisilla onnistaa,meinaan et kirjoteltas missä mennään.
Montako miljoonaa naiset vuoden aikana kuluttavat laihduttamisen alttarille? Montako kiloa vuoden aikana nettomuutos? Mikä on rasvakilon hinta?
miljoonaa kiloa ole vielä kuluttanut ;-).
Rahaa en paljonkaan kun en ole koskaan liittynyt mihinkään klubeihin, olen vaan vähentänyt nameja ja muuta hyväskää ja sehän vaan säästää rahaa.
Hyvä! Mutta kysyn, tuntuuko elämä karummalta ilman nameja? Saatko niiden sijaan korviketta jostain muusta, jotain muuta mielihyvää?
Vastataan,vaikket meiltä tainnut kyselläkkään.KARUMMALTA tuntuu ilman KARUJA !
karummalta, mieli tekee kaikkea vaan ei auta.
Kun oon taas luvannut pudottaa painoa niin pudotan, vaikka jo helmikuussa on kaikki kyllästyneet mun happamaan naamaan.
Hampaat irvessä sauvakävelen, pyöräilen ja uin, syön näkkileipää ilman voita ja porkkanoita.
Voi kun sais kaverin lenkille!
teen sauvakävelyä, syön näkkileipää ilman voita ja porkkanoita, mutta naama ei happamaksi tule, kun on ollut sellainen jo syntymästä asti.
Kävelen ja syön terveyden, en liikakilojen takia, ja yksin. Kaverin kanssa jäsi kävely ja kenties herkuttelua olisi liian kanssa.
Siis jos yrittää pitää painoaan kurissa, se ei maksa yhtään mitään. Päinvastoin, syöt vähemmän= pienempi ruokalasku. On toki olemassa näitä hokkuspokkus konsteja, kalliitakin, mutta liiku enemmän, syö vähemmän on ihan ilmaista. Sitäpaitsi ne kaikenmaailman laihdutusjuomat ym. ovat pelkkää rahastusta meidän vähän pyöreiden kustannuksella.
Sinä olet SINÄ. Onnellinen porkkananpurija. Mutta entäs me jotka ovat saaneet jo perintötekijöissään taipumuksen paisuvuuteen, ei päivää ettei joudu kontrolloimaan syömistään. Miekin syön erittäin terveellisesti, mutta ainut perintö vanhemmilta oli tämä, pullaposket ja iloiset mietteet... ja kuvittele viennissä ei ole ollut moittimista. porkkanoilla tai ilman.
sielun veli jos puhutaan naamasta.
Lentokentällä virkailija tuli kysymään "miksi mä oon vihainen"ja mul oli paras hurmaus ilme päällä.
Se hyvä puoli siinä on että kun kanssa paljon liikun ,niin kaikki moottori turvat ei käy hihaan kiinni
se on normaalia just tälle palstalle, antakaa palaa vaan.
ottanut taas uuden nikin, no kirjataan, kirjataan. ;)
aamiaiseksi voissa paistettuja lettuja mansikka tai vadelmahillon kera, siihen lisäks kahvia. Lounaaksi vähintään sinihomejuusto kermaperunat ja wieninleike tai muu leike, seuraksi iso lautasellinen salaattia ihanalla majoneesikastikkeella, rapeaa valkosipulipatonkia tuorejuustolevitteellä ja jälkkäriksi kaakaokahvikermavanukas.
Iltapalaksi mitä löytyy kaapista ja sieltähän löytyy, kun käy kaupassa kotimatkalla. ;D
syö enemmän, mutta oikeita ravintoaineita, olis ollut oikein. Mitä useammin syöt pieniä määriä kerrallaan, sitä nopeammin laihdut, kun elimistösi toimii koko ajan polttaen sitä energiaa mitä syöt. Laihdutusjuomat ovat tehokkaita, mutta ne eivät tietenkään tehoa siten, että hotkasempa tosta mukillisen tota ja jälkkäriks paistettuja pottuja, ni laihdun. Se riippuu siitä kusettaako itseään uskomaan, että kun juot sitä laihdut vaikka muuten tunkisit mitä sattuu lärviis.
tule tänne kiusatu viäre istuma niin anneta kyyti
kaike mailma vääriymmärtäjil
näille jo niin useet kyydit antanut, että annan sulle nyt vuoron siihen ja pysyn itse sivummalla. ;D
YÄK!!! Kuulosti pahalta.Siirretään nuo letut iltapalaksi,niin njami-njami ja mumskis !
pääasia on et niitä saa. :))
ja taas...en muuten,mutta että sullakin jotain tekemistä!
Se on vain karu totuus, siis elämämtapamuutos paikallaan....syö vähemmän ja liiku enemmän ja se on oma päätös, ei siihen muut voi vaikuttaa....kokemusta on....
Voin hyvin ja painan vähän ja käyn salilla sulkapallo intohimoni, ei suklaa ym....
paitsi joskus...
Kuntoilija nainen
Tässä tulikin monesti ilmi se tosiasia, että joillekin laihduttaminen on helppoa ja kaikesta hyvästä kieltäytyminen samoin, mutta tosiaankin meille, joille kiloja kertyy jo ruokalehtien vilkuilemisesta, ei asia ole niin yksinkertainen. Koskaan ihmiskunnan historiassa ei varmaan ole ollut niin paljon herkkuja ja hyvää ruokaa saatavana kuin nykyisin mutta ei ole myöskään niin paljon "laihdutustuotteita" ja -kerhoja kuin nykyisin. Molemmat - sekä lihominen, että laihduttaminen - voisi teoriassa onnistua yhtä hyvin, mutta eipä onnistu, ei. Itse olen nyt edelleen imelälakossa, tämä on nyt ensimmäinen kerta, jolloin olen päässyt näinkin pitkälle. Nälkä eilenkin nukkumaanmennessäni oli suuri, mutta koska tiesin että sisälläni oli hedelmä ja vettä, se saisi riittää. Ja riittikin: aamulla vaaka näytti 200 g enemmän kuin eilen. Ei paino joka päivä putoa, vaikka kuinka söisi terveellisesti, sen olen jo ymmärtänyt. Seuraava imelä jokatapauksessa jonka syön, on laskiaispulla. Sinulle, joka annoit sähköpostiosoitteesi, laitan kohtapuoliin jotain viestiä. Minäkään en tarvitse Keventäjiä enkä Painonvartijoita (olen sitäkin joskus yrittänyt), tahdon "konkreettisen" ystävän.
Jos Sinulle kertyy kiloja jo ruokalehtien vilkuilemisesta (sic!), on tilanteesi vaikeampi kuin ensilukemalta aavistin. Silti et mitään taikatemppuja tarvitse. Liikunnan lisääminen on ensimmäinen ehto, ei kevyt käveleskely vaan ihan hien pintaan nostava punnertaminen, vaikka sitten hampaat irvessä, ja joka päivä, ei saa jättää lenkkiä väliin sadepäivänä!
Toinen ehto on muuttaa ruokavaliota syömällä enemmän vihanneksia, juureksia, hedelmiä. Kolme neljä kourallista lisää joka päivä. Muun ruuan tarve vähenee, kun vatsa niistä täyttyy.
Ihmisen kehossa olevan veden määrä muuttuu niin paljon päivän aikana ja päivästä toiseen, ettei muutaman sadan gramman muutos painossa kerro sitä ei tätä.
Tsemppiä, ryhtiä elämään, sisko! Toivoo veli.