Eli käytiin lauantaina hakemassa 10-vuotiaan koiran isoäidimme ystäväksi. Koira on ylisuojeleva omaa sänkyään kohtaan (murisee ja yrittää näykkäistä jos tulee liian lähelle), eikä myöskään pidä vieraista. Mitä tehdä, jotta koira vihdoin tajuaisi, että kukaan ei enää kilpaile sen sängystä ja että vieraat ovat tervetulleita ja kilttejä? Koira on aina asunut usean muun koiran kanssa, mutta on nyt yksin isoäitimme kanssa.
Sandra
Sandra
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koira ei vielä luota teihin, antakaa sen olla rauhassa ja tutustua ominpäin uuteen paikkaan ja ihmisiin. Kyllä se tulee itse ottamaan kontaktia teihin, kun on siihen valmis. Makupaloilla voi yrittää hieman sitä luottamusta hakea. Hössötys, perässä kulkeminen ja lääppiminen saattaa vaan hermostuttaa vanhaa koiraa.
Eipähän tuo nyt ihan mielisairaudelta vaikuta. Veikkaisin mieluummin tuota elämän muutoksen järkytystä. Kannattaa antaa koiran olla rauhassa pedissään. Koira hakee selvästi jostain turvaa ja tässä turvattomaksi kokeneessa tilanteessaan se on tuo peti. Antakaa koiralle aikaa. Kyllä se itse tulee teidän luokse kun on siihen valmis ja huomaa että uusi elämäntilanne ei olekaan niin kauhea. Ylimääräinen koiran lääppiminen ja tyrkylle meneminen vain stressaa koiraa jos se ei sitä itse halua. Yrittäkää luoda koiralle turvallinen olo. Yrittäkää tehdä arjesta mahdollisimman tasapainoista ja samanraiteista. Turha vieraiden ravaaminenkin saattaa aiheuttaa koiralle stressiä ja pelkoa, eihän se tiedä nyt kuka on se sen ihminen ja siksi saattaa käyttäytyä ennakkoluuloisesti kaikkia kohtaan. Koira ilmeisesti tarvitsee myös jonkin verran aktiviteettia ja seuraa, kun on kerta tottunut painelemaan muiden koirien kanssa. Jaksaako isoäitinne varmasti....
Juu siis hupsista keikkaa..tuli näköjään vastattua hyvin samantapaisesti. Anteeksi, en huomannut viestiä...
Kiitos vastauksista. Puhuin mielisairaudesta siksi, että se on ihan eri koira kun nousee sängystään (nuolee käsiä ja haluaa tulla silitetyksi) ja koska koira käyttäytyi tällä tavalla jo edellisessä paikassa. Toivon juuri sitä että koira huomaa vihdoinkin olevansa ainoa koira ja ettei sen tarvitsisi suojella petiään enää. Olen myös pyytänyt isoäitiämme laittamaan pedin johonkin "turvalliseen" paikkaan, jossa koira saisi olla rauhassa. Ja tiedän myös että tässä asiassa täytyy olla kärsivällinen. Omistan itse kaksi koiraa, joista yksi oli yli-aktiivinen yli puoli vuotta siitä kun se tuli meille. Nyt vasta vuoden jälkeen on vähän rauhoittunut.
ja mielisairaus sanan jäljessä onkin se kysymysmerkki, kun en tiedä onko tästä murisemisesta tullut pakkomielle..
Koira on oppinut tämän toiminnan tod. näköisesti edellisessä kodissa. Ja tälläinen on viakeaa opettaa pois. Mutta minä aloittaisin sillä, ettei kiinnitä mitään huomiota siihen kun se murisee siinä punkassa, tai vieressä. Mutta jos se makoilee hiljaa, tai on hiljaa palkkaisin välittöömästi namilla tai huomiolla. Pitkään tätä saa tehdä, ja sit niit nameja niille vieraillekin jotka voivat myös palkata, kun koira on hiljaa niin heitetään nami sille maahan, ei tarvii kädestä ees tarjoo..
Kyllä se oppii et kun on hiljaa voi saada namia.
TOdennäköisesti koira on aina huomioitu siitä murinasta ja se aina vahvistaa käytöstä. SIis oli se sitten negatiivinen tai kka positiivinen huomio. KOiralle sillä ei ole merkitystä ;) Tsemppiä ja malttia sinne.