Mitenhän nyt aloittaisin.. Minulla on ollut koko
vuoden todellinen himo vaan laihtua ja nyt uutena
vuotena se pahentu. Kolmisen vuotta sitten olin
kauhea pullero ja vihasin itseäni 168/69. Yäk!
Ja siitä lähtien laihduttanut. Senttejä on jo
kadonnut, mutta ei tarpeeksi. Olen nyt laihduttanut
ja treenannut, ylä- ja alamäkiä ollut (kenellä ei
olisi ollut), mutta nyt eilen tapahtui lopullinen
stoppi syömiselle. Tuntuu nyt että en enään halua
syödä ollenkaan. Viime yönä ahmin maapähkinävoita
ja poikakaverini kimpaantui siitä, koska halusi
että hänellekin jää (vaikka purkki oli puolitäysi).
Itkin, koska olin syönyt.
Aikasemmin olen aina ajatellut, että jos kaikki
mässy tekee hänet onnelliseksi, joten jätänkin ne
rauhaan alitajuisesti. Noh, se sai aikaan reagtion
minussa, että en enään koskaan koske purkkeihin,
ylipäätänsä ruokaan, joka on hänen (jotka koen niin)
ja lista on pitkä. Nykyään syön vaan kasvikisia
ilman omantunnon tuskia ja kahvi on toinen.
Nyt sorruin maapähkinävoihin ja se tuntuu hel***in pahalta.
Että onko muille yhteiseläjille käynyt niin että
kokee ruuan nykyään olevan toisen osapuoliskon
omaisuutena? Saa jonkinlaisen motiivin siitä olla
syömättä mässyjä?
Ja anteeksi sekava teksti. Se välikohtaus vielä
pyörii liikaa päässä.
P.s Jos jotkut haluavat meseillä niin voi lähettää
meilinä tulemaan sähkäriini: [email protected]
Itse haluan vieläkin laihtua, että samanhenkisten
ja ongelmaisten kanssa olisi kiva meseillä.
vuoden todellinen himo vaan laihtua ja nyt uutena
vuotena se pahentu. Kolmisen vuotta sitten olin
kauhea pullero ja vihasin itseäni 168/69. Yäk!
Ja siitä lähtien laihduttanut. Senttejä on jo
kadonnut, mutta ei tarpeeksi. Olen nyt laihduttanut
ja treenannut, ylä- ja alamäkiä ollut (kenellä ei
olisi ollut), mutta nyt eilen tapahtui lopullinen
stoppi syömiselle. Tuntuu nyt että en enään halua
syödä ollenkaan. Viime yönä ahmin maapähkinävoita
ja poikakaverini kimpaantui siitä, koska halusi
että hänellekin jää (vaikka purkki oli puolitäysi).
Itkin, koska olin syönyt.
Aikasemmin olen aina ajatellut, että jos kaikki
mässy tekee hänet onnelliseksi, joten jätänkin ne
rauhaan alitajuisesti. Noh, se sai aikaan reagtion
minussa, että en enään koskaan koske purkkeihin,
ylipäätänsä ruokaan, joka on hänen (jotka koen niin)
ja lista on pitkä. Nykyään syön vaan kasvikisia
ilman omantunnon tuskia ja kahvi on toinen.
Nyt sorruin maapähkinävoihin ja se tuntuu hel***in pahalta.
Että onko muille yhteiseläjille käynyt niin että
kokee ruuan nykyään olevan toisen osapuoliskon
omaisuutena? Saa jonkinlaisen motiivin siitä olla
syömättä mässyjä?
Ja anteeksi sekava teksti. Se välikohtaus vielä
pyörii liikaa päässä.
P.s Jos jotkut haluavat meseillä niin voi lähettää
meilinä tulemaan sähkäriini: [email protected]
Itse haluan vieläkin laihtua, että samanhenkisten
ja ongelmaisten kanssa olisi kiva meseillä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla ruoka on kans toinen osapuolisko. Tosin en tiiä, tarkotikko sitä samalla lailla, ku mä, mutta se ohjaa mua koko ajan. Joka päivä melkeen heti eka ajatus, että mitä sitä nyt söis jne.
Jos oot päättäny laihtua, nii se on hyvä, et yrität kieltää itseltäsi herkkuja, mutt syöt *jo oikein ymmärsin* kumminkin kasviksia.
Älä missään nimessä tee sitä virhettä, että lopetat syömisen kokonaan. Se on yhtä helvettiä!
Jaksele. Toivottavasti tuo välikohtaus ei enää paljoa paina :)
Kyllähän tuo eilinen tuli vietettyy syömättä, mutta pakko se on vaan yrittää syödä tänään... :/
Näitä välipäiviä aina tulee ja menee... :/