Olen ollut tän vuoden selvinpäin, eikä minulla ole mitenkään tuntunut hauskalta. Tietysti on hieman helpompi aamulla nousta,kun ei ole sekaisin.
Mutta jotenkin tuntuu tyhjältä elo,jotenkin näköalatonta, eikä ole mitään viikon kohokohtaa! Pelkkää menneen murehtimista.
Mutta jotenkin tuntuu tyhjältä elo,jotenkin näköalatonta, eikä ole mitään viikon kohokohtaa! Pelkkää menneen murehtimista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitävarten murehdit menneitä.Mennyt on mennyttä ja niitä ei tarvitse enää murehtia.Elä tätäpäivää ja nauti joka hetkestä.Ajattele tätäpäivää niin, että nyt olen selvillävesillä ja mikä ilonpäivä tänään onkaan.Tulevaisuutta me emme kukaan pysty arvaamaan vaan alotamme joka aamu uuden ajanjakson elämäämme.
Sulje menneenelämän ovi taakanasi ja katso valoisasti tätähetkeä.
Erään "viisauden" mukaan kärsimyksen määrä on vakio. Eli Kun kärsii hieman joka päivä, pysyy kärsimys kohtuullisena.
Tylsäähän se tahtoo olla kun on kuivistelu vasta aluillaan. Siksi kait monetkin alkaa tolvanana vaikkapa lenkkeileen. Viinan tilalle pitää saada jotain muuta mikä laukoo noita mielihyvähormooneita käyntiin.
Viikonlopulla muuten oli hesarissa onnellisuudesta. Ihminen himoaa kovasti tulevansa onnelliseksi, yleensä kun jokin haave täyttyy niin eipä se ollutkaan se onni siinä. Vähän sama asia kuivistelun kanssa. Sitä luulee että siitä se autuus sitten alkaa kun kituu viinan tuskissaan. Tosiasiassa itse kuivaksi alkaminen on ihan hanuriosastoa, jostain muualta se hyväolo sitten tulee jos on tullakseen. Selvinpäin vaan on erilaisempia mahdollisuuksia kokeilla sitä onnen hakemista.
Vakaasti olen sitä mieltä että jos osaa pitää kohtuuden vähän joka asiassa niin sitten ei tule niin paljon pettymyksiä. Sitä suurta onnea nyt ei saavuta kuin sellaiset jotka ovat ihan syntymässään saaneet onnellisena olemisen lahjan. Ja niitä ei oikeastaan edes kateeksikaan voi käydä.
Jaa tyhjää on elo, hanki kissanpentu, se täyttää minkä tahansa tyhjän tilan, ainakin tavallaan >;p
No, jos et ole hankkinut mitään järkevää tekemistä tai hyvää harrastusta, onhan silloin elämässä iso tyhjä aukko. Itselläni on niin paljon tekemistä ja harrastuksia, etten ymmärrä, miten mulla riitti ylipäätänsä aikaa aikoinaan juopottelulle.
Hanki harrastus, lisää työntekoa, juokse, lenkkeile, lue, matkustele, kuuntele musiikkia, siivoa, tee ristipistotöitä, kerää tyhjiä pulloja, siivoa, tee ruokaa jne jne.
Siinä aluksi täytettä tyhjyyteen. Jaa et viitsi? Älä sitten valita tyhjyyden tunnettasi...
Eihän nyt tyhjyyttä voi täyttää tylsyydellä, haloo. Korvikkeet ja puuhailu, voi rretkahduksen varmuutta...
muodostunut vertaistukiryhmässä käynnit. Sieltä olen saanut tukea, apua ja ihmissuhteita mielekkään raittiuden lisäksi.
et sitten tajunnut hakeutua tavallisten tallaajien kanssa tekemisiin? Luulisi nyt ihmisen mieluummin hakevan normaaleja ihmissuhteita kuin entisiä pulikavereitaan.
se on superherkkä. siinä on hautajaiset, häät ja syntymä yhdellä kertaa.
parasta kaveria haudataan, seuraavan tuntemattoman kans ollaan menossa naimisiin ja kaikki käsitykset syntyy uudestaa.
yksin ei tarvitse tätä selvitellä vaan uudet vilpittömät kaverit jeesaa ihan tosissaan.
mitenhän sinä vuosia sitten itse teit asiat lopettaessasi juomisen täysin ?
Muistella menneitä surkeita ryyppyvuosia, vertailla ja kerskailla töppäyksillään, kilpailla kuka on se kaikkein pahin doku ollut.
Masentaa mielensä ja itsetuntonsa.
Jos se on viikon kohokohta niin miten on mielentila muina päivinä.
No ehkei ihan noin jyrkästi, mutta vertaistukikokoontuminen voisi toimia paremmin tulevaisuuden hyväksi jos se olisi viikon laaksonpohja. Ei katastrofista pääse irti sitä jatkuvasti muistelemalla.
Tiedetään, joillekin se on ainoa keino. Onnea heille.
Kun tapaan vertaistukiryhmässä samoja kokeneita ja vaikeuksista selvinneitä tovereita, emme suinkaan ryve vanhoissa liemissämme. Elämme tätä päivää ja katsomme luottavaisin mielein tulevaisuuteen. Parhaat päivät ovat edessä.
Todella olet oikeassa, että se on ollut parille miljoonalle juopolle alkoholistille paras, ehkä ei ainoa, keino. Minäkään en kokeillut mielisairaalaa enkä katkaisua vaan vältyin niiltä kuultuani AA:n toiminnasta. On siitä hyvä tuki, että sieltä voi lähteä koska tahansa. Moni tekeekin niin, osa lähtee juomakentälle, osa raittiiseen elämään.