Lahjan takaisin vaatiminen

//Takaisin voi vaatia vain ne lahjat jotka eivät ole tavanomaisia lahjoja tai jotka ovat poikkeuksellisen arvokkaita lahjoittajan varallisuuteen nähden.//

Milläs perusteella luulet, että lahjoittaja voisi joitain ("ei-tavanomaisia"/"poikkeuksellisen arvokkaita") antamiaan lahjoja vaatia takaisin? Takaisin ei nimittäin voi vaatia mitään, ei lahjan saajalta eikä hänen kuolinpesältään.

Tietyissä tapauksissa velkojilla tai muillakin tahoilla voi olla oikeus ns. takaisinsaantiin. Tällaista oikeutta ei kuitenkaan ole lahjan antajalla.

Ehkäpä kantaja tässä tapauksessa väittääkin, ettei hän koskaan ole antanut esineitä lahjaksi, vaan että ne ovat hänen omaisuuttaan.

yx tavallinen kirjoitti:

//Takaisin voi vaatia vain ne lahjat jotka eivät ole tavanomaisia lahjoja tai jotka ovat poikkeuksellisen arvokkaita lahjoittajan varallisuuteen nähden.//

Milläs perusteella luulet, että lahjoittaja voisi joitain ("ei-tavanomaisia"/"poikkeuksellisen arvokkaita") antamiaan lahjoja vaatia takaisin? Takaisin ei nimittäin voi vaatia mitään, ei lahjan saajalta eikä hänen kuolinpesältään.

Tietyissä tapauksissa velkojilla tai muillakin tahoilla voi olla oikeus ns. takaisinsaantiin. Tällaista oikeutta ei kuitenkaan ole lahjan antajalla.

Ehkäpä kantaja tässä tapauksessa väittääkin, ettei hän koskaan ole antanut esineitä lahjaksi, vaan että ne ovat hänen omaisuuttaan.

Lue lisää

Kelloa takaisin näin: velvoittaa xxx xxxx:n oikeudenomistajat palauttamaan xxxx:lle kihlalahjana antamaan Seiko Lassale -merkkisen kellon.

Haasteen mukaan hän on antanut kihlalahjan vuonna 2002, mutta kun hän ja äitimme ovat menneet kihloihin jo vuonna 1991. Kellon äitimme on saanut vuonna 1987 40-vuotissyntynmäpäivälahjana. Ks. päivämäärä on kaiverrettuna kellon takana. Kihlausta ei ole missään vaiheessa purettu. Jostain syystä äitimme ja tämä avomies ovat ostaneet uudet kihlasormukset 20.2.2002. Liekö ollut kiva päivämäärä vai mikä syynä. Niin merkittävä asia se ei ole ollut, että äitimme olisi sitä meille millään muotoa edes kommentoinut. Meillä kaikilla on ollut hyvät ja lämpimät välit äitimme kanssa.

yx tavallinen kirjoitti:

//Takaisin voi vaatia vain ne lahjat jotka eivät ole tavanomaisia lahjoja tai jotka ovat poikkeuksellisen arvokkaita lahjoittajan varallisuuteen nähden.//

Milläs perusteella luulet, että lahjoittaja voisi joitain ("ei-tavanomaisia"/"poikkeuksellisen arvokkaita") antamiaan lahjoja vaatia takaisin? Takaisin ei nimittäin voi vaatia mitään, ei lahjan saajalta eikä hänen kuolinpesältään.

Tietyissä tapauksissa velkojilla tai muillakin tahoilla voi olla oikeus ns. takaisinsaantiin. Tällaista oikeutta ei kuitenkaan ole lahjan antajalla.

Ehkäpä kantaja tässä tapauksessa väittääkin, ettei hän koskaan ole antanut esineitä lahjaksi, vaan että ne ovat hänen omaisuuttaan.

Lue lisää

Jos lahja on kalliimpi kun antajansa kahden kuukauden palkka, se katsotaan tavanomaista arvokkaammaksi lahjaksi ja antajalla on oikeus vaatia sitä takaisin esim avoliiton tai kihlauksen purkautuessa.

Tietyillä edellytyksillä kirjoitti:

Jos lahja on kalliimpi kun antajansa kahden kuukauden palkka, se katsotaan tavanomaista arvokkaammaksi lahjaksi ja antajalla on oikeus vaatia sitä takaisin esim avoliiton tai kihlauksen purkautuessa.

Lue lisää

Kello on maksanut arviolta 1000-1500 mk vuonna 1987. Avomies on ollut varakas. Myynyt silloin yrityksensä ja saanut siitä 5 milj.fmk. Nyt tuollaiset kellot maksavat n. 200-400€. Eli ei järin kallis.

yx tavallinen kirjoitti:

//Takaisin voi vaatia vain ne lahjat jotka eivät ole tavanomaisia lahjoja tai jotka ovat poikkeuksellisen arvokkaita lahjoittajan varallisuuteen nähden.//

Milläs perusteella luulet, että lahjoittaja voisi joitain ("ei-tavanomaisia"/"poikkeuksellisen arvokkaita") antamiaan lahjoja vaatia takaisin? Takaisin ei nimittäin voi vaatia mitään, ei lahjan saajalta eikä hänen kuolinpesältään.

Tietyissä tapauksissa velkojilla tai muillakin tahoilla voi olla oikeus ns. takaisinsaantiin. Tällaista oikeutta ei kuitenkaan ole lahjan antajalla.

Ehkäpä kantaja tässä tapauksessa väittääkin, ettei hän koskaan ole antanut esineitä lahjaksi, vaan että ne ovat hänen omaisuuttaan.

Lue lisää

Myös (antajalle) tunnearvoltaan arvokkaat lahjat voi vaatia takaisin.

Kihlajaislahja saattaa täyttää tämän kriteerin.

Tietyillä edellytyksillä kirjoitti:

Jos lahja on kalliimpi kun antajansa kahden kuukauden palkka, se katsotaan tavanomaista arvokkaammaksi lahjaksi ja antajalla on oikeus vaatia sitä takaisin esim avoliiton tai kihlauksen purkautuessa.

Lue lisää

väite. Toivon, että kerrot mihin väite perustuu.

Make A kirjoitti:

Myös (antajalle) tunnearvoltaan arvokkaat lahjat voi vaatia takaisin.

Kihlajaislahja saattaa täyttää tämän kriteerin.

Sinäkin millä perusteella?

Tietyillä edellytyksillä kirjoitti:

Jos lahja on kalliimpi kun antajansa kahden kuukauden palkka, se katsotaan tavanomaista arvokkaammaksi lahjaksi ja antajalla on oikeus vaatia sitä takaisin esim avoliiton tai kihlauksen purkautuessa.

Lue lisää

Vaatia kyllä voi. Toinen asia on, saako. Ei saa.

Avioliittolaissa oli muinoin säännös (7 §) kihlalahjan palauttamisesta. Ei ole enää. Avopuolison osalta tällaista säännöstä ei ole ollut eikä ole.

Make A kirjoitti:

Myös (antajalle) tunnearvoltaan arvokkaat lahjat voi vaatia takaisin.

Kihlajaislahja saattaa täyttää tämän kriteerin.

Pitää harkita, ennen kuin antaa lahjaksi tunnearvoltaan arvokkaan esineen. Jos on annettu, takaisin ei saa.

thymallus kirjoitti:

väite. Toivon, että kerrot mihin väite perustuu.

Väitteeseeni kellon hinnasta vai? Katsoin netistä ks. kellomerkin tämän päivän hintoja. Ja onko kellon hinnalla juuri väliä? Kihlaus on "purkautunut"/avoelämä päättynyt äitini äkilliseen kuolemaan. Ovat olleet avoliitossa yli 20-vuotta ja kihloissa vuodesta 1991 alkaen. Pitäisikö meidän sitten vaatia myös kalliit joululahjat ja syntymäpäivälahjat avomieheltä takaisin, ne jotka äitimme tai me olemme antaneet kun kihlaus on purkatunut. Aivan käsittömättömän tyhnmää touhua. No, jos hänen elämä tuosta kellosta paranee, niin ottakoon kunhan antaa kuolinpesälle äitimme henkilökohtaisen omaisuuden jota hän on pitänyt nyt itsellään syksystä saakka. Äitimme alusvaatteistakin hän raaski luopua vasta aatonaattona, kun passitti asianajajansa ne tuomaan siskoni ovelle jätesäkissä. Tämä teko ehkä kertoo sen tason, minkälaisesta vajaavaltaisesta olennosta on kyse...

yx tavallinen kirjoitti:

Pitää harkita, ennen kuin antaa lahjaksi tunnearvoltaan arvokkaan esineen. Jos on annettu, takaisin ei saa.

Jos antaa esim perintönä suvussa kulkeneen korun tms, sen saa vaatia takaisin vedoten sen tunnearvoon antajalle.

Ja sen käytännössä myös saa takaisin

Älä puhu kun et tiedä kirjoitti:

Jos antaa esim perintönä suvussa kulkeneen korun tms, sen saa vaatia takaisin vedoten sen tunnearvoon antajalle.

Ja sen käytännössä myös saa takaisin

mihin lakiin minun tulee vedota?

Älä puhu kun et tiedä kirjoitti:

Jos antaa esim perintönä suvussa kulkeneen korun tms, sen saa vaatia takaisin vedoten sen tunnearvoon antajalle.

Ja sen käytännössä myös saa takaisin

eri asia on saako sen takaisin. Miksi antaa tunnearvoltaan kallista esim. sukukorua, jos ei sitä oikeasti haluakkaan antaa?

Tässä tapauksessamme on siis kyse tavallisesta rannekellosta, ei mistään sukukalleudesta. Ja kelloa ei ole annettu kihlalahjaksi, vaan syntymäpäivälahjaksi, vaikka avomies väittääkin antaneensa sen kihlalahjaksi. Kihlausta ei ole purettu, vaan avopuoliso kuoli.
Kerron miten tässä käy kun päästään oikeuteen saakka ja siihen taitaa mennä vielä kauan..

Älä puhu kun et tiedä kirjoitti:

Jos antaa esim perintönä suvussa kulkeneen korun tms, sen saa vaatia takaisin vedoten sen tunnearvoon antajalle.

Ja sen käytännössä myös saa takaisin

"Tietosi" taitavat olla peräisin Hevosmiesten Tietotoimistosta. Jos kerran tiedät, niin kerropa se laki ja pykälä, mihin tällainen palautusvaatimus mielestäsi voi perustua. Tai kerro Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen numero, missä tällainen palautusvaatimus on hyväksytty.

Vältyt turhalta etsimiseltä, kun uskot minua: sellaista lakia tai KKO:n ratkaisua ei ole olemassa.


//Ja sen käytännössä myös saa takaisin//

Käytännössä saa, jos lahjan omistaja antaa. Muuten ei saa.

osakas kirjoitti:

eri asia on saako sen takaisin. Miksi antaa tunnearvoltaan kallista esim. sukukorua, jos ei sitä oikeasti haluakkaan antaa?

Tässä tapauksessamme on siis kyse tavallisesta rannekellosta, ei mistään sukukalleudesta. Ja kelloa ei ole annettu kihlalahjaksi, vaan syntymäpäivälahjaksi, vaikka avomies väittääkin antaneensa sen kihlalahjaksi. Kihlausta ei ole purettu, vaan avopuoliso kuoli.
Kerron miten tässä käy kun päästään oikeuteen saakka ja siihen taitaa mennä vielä kauan..

Lue lisää

no avomies sanoo, että se oli kihlajaislahja, kun sitä voi vaatia paremmin perustein takaisin kuin synttärilahjaa. Kihlaus on sikäli purkautunut, että kihlattu kuoli (vrt. avioliittokin purkautuu, kun puoliso kuolee.

taitaa olla kirjoitti:

no avomies sanoo, että se oli kihlajaislahja, kun sitä voi vaatia paremmin perustein takaisin kuin synttärilahjaa. Kihlaus on sikäli purkautunut, että kihlattu kuoli (vrt. avioliittokin purkautuu, kun puoliso kuolee.

Lue lisää

Me voimme näyttää toteen, että kello on syntymäpäivälahja, eikä kihlalahja. Vaikka saattaa olla, että annamme sen hänelle takaisin, koska ei me sitä tarvita ja koska se on häneltä.. Toisaalta avomies on aika paska tyyppinä, että kiusallaan voitais olla sitä antamattakin. No, jos saadaan äidin oma omaisuus heidän yhteisestä kodista haltuumme, niin pitäköön kellon:)

yx tavallinen kirjoitti:

"Tietosi" taitavat olla peräisin Hevosmiesten Tietotoimistosta. Jos kerran tiedät, niin kerropa se laki ja pykälä, mihin tällainen palautusvaatimus mielestäsi voi perustua. Tai kerro Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen numero, missä tällainen palautusvaatimus on hyväksytty.

Vältyt turhalta etsimiseltä, kun uskot minua: sellaista lakia tai KKO:n ratkaisua ei ole olemassa.


//Ja sen käytännössä myös saa takaisin//

Käytännössä saa, jos lahjan omistaja antaa. Muuten ei saa.

Lue lisää

Jos lahjan omistaja kieltäytyy palauttamasta lahjaa, johon antajalla on takaisinsaanti oikeus, hän joutuu maksamaan siitä korvauksen antajalle.

homma menee näin kirjoitti:

Jos lahjan omistaja kieltäytyy palauttamasta lahjaa, johon antajalla on takaisinsaanti oikeus, hän joutuu maksamaan siitä korvauksen antajalle.

olisit ilmeisesti väittämässä, että myyjällä on oikeus ostaa takaisin myymänsä tuote ( kenties vielä samaan hintaan).
Kun lahjoitus ( tai kauppa) on toteutunut, on omistusoikeus siirtynyt peruuttamattomasti lahjan saajalle (ostajalle). Omistajan asia on päättää, mitä omaisuudellaan tekee. Jos joku muuta väittää esittäköön väitteensä tueksi lainkohdan, johon väite perustuu.

Olisiko palauttamiseen moraalinen velvoite, on kokonaan eri asia.

Nimetön kirjoitti:

olisit ilmeisesti väittämässä, että myyjällä on oikeus ostaa takaisin myymänsä tuote ( kenties vielä samaan hintaan).
Kun lahjoitus ( tai kauppa) on toteutunut, on omistusoikeus siirtynyt peruuttamattomasti lahjan saajalle (ostajalle). Omistajan asia on päättää, mitä omaisuudellaan tekee. Jos joku muuta väittää esittäköön väitteensä tueksi lainkohdan, johon väite perustuu.

Olisiko palauttamiseen moraalinen velvoite, on kokonaan eri asia.

Lue lisää

Totta.

Myös kauppias saa vaatia kaupan purkua jos hänellä on siihen erittäin vahvat perusteet. Eikä silloin makseta muuta korvausta kun myyntihinnan palautus ja siihen korot.

Mutta niiden perusteiden tulee todella olla vahvat, se ei riitä että hän vaan haluaa peruuttaa kaupan.

Niin se vaan on kirjoitti:

Totta.

Myös kauppias saa vaatia kaupan purkua jos hänellä on siihen erittäin vahvat perusteet. Eikä silloin makseta muuta korvausta kun myyntihinnan palautus ja siihen korot.

Mutta niiden perusteiden tulee todella olla vahvat, se ei riitä että hän vaan haluaa peruuttaa kaupan.

Lue lisää

Voi teitä "niin se vaan on" -jankkaajia!

Kauppias ja ostaja voivat vaatia kaupan purkua, koska heille on laissa annettu tällainen oikeus. Purkamisen edellytykset on laissa tarkoin määritelty. Ks. esim. asuntokauppalaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940843.

Mutta missä on se laki, joka oikeuttaisi lahjan antajan peruuttamaan täytetyn eli lahjan saajalle luovutetun lahjan? Esittäkääpä te jankkaajat se laki.

Voin kertoa, että turhaan etsitte: sellaista lakia ei ole. Niin se vaan on.

Kuten olen tässä keskustelussa aikaisemmin kertonut, avioliittolaissa oli muinoin kihlalahjan palauttamista koskeva säännös, mutta se on kauan sitten kumottu.

Kun lahjan palauttamisesta ei ole lakia, lahja on ja pysyy, vaikka se lahjan antajasta olisi kuinka kohtuutonta ja vaikka perusteet palauttamiselle lahjan antajan mielestä olisivat "todella vahvat". Pitää ajatella ennen kuin antaa lahjan, ettei tarvitse katua.

yx tavallinen kirjoitti:

Vaatia kyllä voi. Toinen asia on, saako. Ei saa.

Avioliittolaissa oli muinoin säännös (7 §) kihlalahjan palauttamisesta. Ei ole enää. Avopuolison osalta tällaista säännöstä ei ole ollut eikä ole.

Lue lisää

Lahja on juu lahja - omistusoikeus siinä siirtyy. Ehdollinen lahja lienee aika tuntematon käsite.

yx tavallinen kirjoitti:

Voi teitä "niin se vaan on" -jankkaajia!

Kauppias ja ostaja voivat vaatia kaupan purkua, koska heille on laissa annettu tällainen oikeus. Purkamisen edellytykset on laissa tarkoin määritelty. Ks. esim. asuntokauppalaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940843.

Mutta missä on se laki, joka oikeuttaisi lahjan antajan peruuttamaan täytetyn eli lahjan saajalle luovutetun lahjan? Esittäkääpä te jankkaajat se laki.

Voin kertoa, että turhaan etsitte: sellaista lakia ei ole. Niin se vaan on.

Kuten olen tässä keskustelussa aikaisemmin kertonut, avioliittolaissa oli muinoin kihlalahjan palauttamista koskeva säännös, mutta se on kauan sitten kumottu.

Kun lahjan palauttamisesta ei ole lakia, lahja on ja pysyy, vaikka se lahjan antajasta olisi kuinka kohtuutonta ja vaikka perusteet palauttamiselle lahjan antajan mielestä olisivat "todella vahvat". Pitää ajatella ennen kuin antaa lahjan, ettei tarvitse katua.

Lue lisää

Ihme jankkaajia täällä keskustelussa mukana. Tuohan on päivänselvää.

yx tavallinen kirjoitti:

Voi teitä "niin se vaan on" -jankkaajia!

Kauppias ja ostaja voivat vaatia kaupan purkua, koska heille on laissa annettu tällainen oikeus. Purkamisen edellytykset on laissa tarkoin määritelty. Ks. esim. asuntokauppalaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940843.

Mutta missä on se laki, joka oikeuttaisi lahjan antajan peruuttamaan täytetyn eli lahjan saajalle luovutetun lahjan? Esittäkääpä te jankkaajat se laki.

Voin kertoa, että turhaan etsitte: sellaista lakia ei ole. Niin se vaan on.

Kuten olen tässä keskustelussa aikaisemmin kertonut, avioliittolaissa oli muinoin kihlalahjan palauttamista koskeva säännös, mutta se on kauan sitten kumottu.

Kun lahjan palauttamisesta ei ole lakia, lahja on ja pysyy, vaikka se lahjan antajasta olisi kuinka kohtuutonta ja vaikka perusteet palauttamiselle lahjan antajan mielestä olisivat "todella vahvat". Pitää ajatella ennen kuin antaa lahjan, ettei tarvitse katua.

Lue lisää

On ilo keskutella asioista ihmisten kanssa joiden lakitieto on peräisin siitä mitä hakutoiminnoilla Finlexistä löytyy.
Taidatkin olla oikein lakitieteen lääkäri...

Yksityishenkilöiden (joksi perikuntakin tässä tapauksessa katsotaan) väliset lahjanpalautus yms asiat käsitellään oikeudessa riita-asiana. Ja kuten et ilmeisestikään tiedä, niin riita-asioita on maassamme paljon, koska kuka tahansa voi haastaa kenet tahansa oikeuteen mistä tahansa.
Riita voidaan kehittää vaikka kissan kusetuksesta tai kerrostalon rappukäytävässä pieraisemisesta (tällaisillakin syillä on oikeuteen jouduttu, tosin asiat käsiteltiin järjestyssääntö rikkomuksina). Mahdollisten riita-asioiden runsaudesta johtuen ei lakikirjassa ole lueteltu kaikkia mahdollisia riitoja joita oikeudessa voidaan käsitellä. Sinäkin voisit halutessasi haastaa minut oikeuteen tämän kiistan ratkaisemiseksi jos niin haluaisit.
Onko Finlexissä tai lakikirjassa erikseen mainittu esim kissojen ja koirien tapaamisoikeudesta avio/avoliiton päättyessä? Ja kuitenkin tällaisia asioita oikeuksissa käsitellään.

Lahjan voi pyytää takaisin jos siihen on selkeä perustelu. Esim antajalla perintönä kulkeneet korut tai muut poikkeuksellisen suuren tunne- tai rahallisen arvon omaavat esineet, jotka on annettu parisuhteessa, saa takaisin mitä suuremmalla todennäköisyydellä.

Lahja on kyllä saajan omaisuutta, mutta vain siihen asti kunnes oikeus sen päätöksellään kumoaa. Tämä saattaa olla monien henkilöiden oikeustajun vastaista, mutta siitä huolimatta oikeus tällaisia päätöksiä maassamme tekee.

olet väärässä kirjoitti:

On ilo keskutella asioista ihmisten kanssa joiden lakitieto on peräisin siitä mitä hakutoiminnoilla Finlexistä löytyy.
Taidatkin olla oikein lakitieteen lääkäri...

Yksityishenkilöiden (joksi perikuntakin tässä tapauksessa katsotaan) väliset lahjanpalautus yms asiat käsitellään oikeudessa riita-asiana. Ja kuten et ilmeisestikään tiedä, niin riita-asioita on maassamme paljon, koska kuka tahansa voi haastaa kenet tahansa oikeuteen mistä tahansa.
Riita voidaan kehittää vaikka kissan kusetuksesta tai kerrostalon rappukäytävässä pieraisemisesta (tällaisillakin syillä on oikeuteen jouduttu, tosin asiat käsiteltiin järjestyssääntö rikkomuksina). Mahdollisten riita-asioiden runsaudesta johtuen ei lakikirjassa ole lueteltu kaikkia mahdollisia riitoja joita oikeudessa voidaan käsitellä. Sinäkin voisit halutessasi haastaa minut oikeuteen tämän kiistan ratkaisemiseksi jos niin haluaisit.
Onko Finlexissä tai lakikirjassa erikseen mainittu esim kissojen ja koirien tapaamisoikeudesta avio/avoliiton päättyessä? Ja kuitenkin tällaisia asioita oikeuksissa käsitellään.

Lahjan voi pyytää takaisin jos siihen on selkeä perustelu. Esim antajalla perintönä kulkeneet korut tai muut poikkeuksellisen suuren tunne- tai rahallisen arvon omaavat esineet, jotka on annettu parisuhteessa, saa takaisin mitä suuremmalla todennäköisyydellä.

Lahja on kyllä saajan omaisuutta, mutta vain siihen asti kunnes oikeus sen päätöksellään kumoaa. Tämä saattaa olla monien henkilöiden oikeustajun vastaista, mutta siitä huolimatta oikeus tällaisia päätöksiä maassamme tekee.

Lue lisää

ainakin KKO:n kannalta katsottuna:

"Lahjan antaja vaati täyttämänsä irtaimistolahjoituksen peruuttamista koska lahjan saaja oli menetellyt tavalla, joka oli syvästi loukannut antajaa"
KKO:
"Laissa ei ole säännöstä täytetyn irtaimen omaisuuden lahjan peruuttamisesta lahjoituksen jälkeen syntyneellä perusteella. Korkein oikeus katsoo, että myös tällainen peruuttaminen sinänsä on oikeudellisesti mahdollinen, mutta katsoi, ettei tuo menettely oikeuttanut lahjoituksen peruuttamiseen".

olet väärässä kirjoitti:

On ilo keskutella asioista ihmisten kanssa joiden lakitieto on peräisin siitä mitä hakutoiminnoilla Finlexistä löytyy.
Taidatkin olla oikein lakitieteen lääkäri...

Yksityishenkilöiden (joksi perikuntakin tässä tapauksessa katsotaan) väliset lahjanpalautus yms asiat käsitellään oikeudessa riita-asiana. Ja kuten et ilmeisestikään tiedä, niin riita-asioita on maassamme paljon, koska kuka tahansa voi haastaa kenet tahansa oikeuteen mistä tahansa.
Riita voidaan kehittää vaikka kissan kusetuksesta tai kerrostalon rappukäytävässä pieraisemisesta (tällaisillakin syillä on oikeuteen jouduttu, tosin asiat käsiteltiin järjestyssääntö rikkomuksina). Mahdollisten riita-asioiden runsaudesta johtuen ei lakikirjassa ole lueteltu kaikkia mahdollisia riitoja joita oikeudessa voidaan käsitellä. Sinäkin voisit halutessasi haastaa minut oikeuteen tämän kiistan ratkaisemiseksi jos niin haluaisit.
Onko Finlexissä tai lakikirjassa erikseen mainittu esim kissojen ja koirien tapaamisoikeudesta avio/avoliiton päättyessä? Ja kuitenkin tällaisia asioita oikeuksissa käsitellään.

Lahjan voi pyytää takaisin jos siihen on selkeä perustelu. Esim antajalla perintönä kulkeneet korut tai muut poikkeuksellisen suuren tunne- tai rahallisen arvon omaavat esineet, jotka on annettu parisuhteessa, saa takaisin mitä suuremmalla todennäköisyydellä.

Lahja on kyllä saajan omaisuutta, mutta vain siihen asti kunnes oikeus sen päätöksellään kumoaa. Tämä saattaa olla monien henkilöiden oikeustajun vastaista, mutta siitä huolimatta oikeus tällaisia päätöksiä maassamme tekee.

Lue lisää

//Mahdollisten riita-asioiden runsaudesta johtuen ei lakikirjassa ole lueteltu kaikkia mahdollisia riitoja joita oikeudessa voidaan käsitellä. Sinäkin voisit halutessasi haastaa minut oikeuteen tämän kiistan ratkaisemiseksi jos niin haluaisit.//

Nyt olet hakoteillä. Tämän kaltaista "riitaa" ei voi saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Voit toki pyytää haastetta, mutta sen pitemmälle et pääse, sillä tämä kiistakysymys ei ole tuomioistuinasia. Näin ollen pyyntösi hylättäisiin haastetta antamatta. (OK 5:6)

Mutta leikitäänpä, että haastaisit minut vastaamaan kanteeseesi. Sinun tulee haastehakemuksessa esittää mm. seuraavat seikat:

OK 5 luku 2 § (22.7.1991/1052)

"Haastehakemuksessa on ilmoitettava:

1) kantajan yksilöity vaatimus;

2) seikat, joihin vaatimus perustuu;

3) mahdollisuuksien mukaan ne todisteet, jotka kantaja aikoo kanteensa tueksi esittää, sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen;

4) oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, jos kantaja pitää sitä aiheellisena; sekä

5) millä perusteella tuomioistuin on toimivaltainen, jos toimivalta ei muutoin ilmene haastehakemuksesta tai siihen liitetyistä asiakirjoista."

Esitäpä nyt tässä ainakin
1) yksilöity vaatimuksesi; ja
2) seikat, joihin vaatimuksesi perustuu.

Tähän mennessä et ole perustellut käsitystäsi muulla kuin hokemalla "niin se vaan on".

Jos olisit lahjoittanut minulle jotain ja sitten - minun kieltäydyttyä vaatimastasi lahjan palauttamisesta sinulle - haastaisit minut vastaamaan palauttamista koskevaan vaatimukseesi, kysymyksessä olisi "oikea" riita-asia, johon olisi saatavissa tuomioistuimen ratkaisu. Se kylläkin olisi sinulle kielteinen.

Mutta esitäpä jo ne perusteet, joihin kanteesi perustaisit - ja mielellään myös lainkohta, johon oikeus odottamasi sinulle myönteisen päätöksensä perustaisi. Odotan mielenkiinnolla, keksitkö muutakin kuin "niin se vaan on".

olet kirjoitti:

ainakin KKO:n kannalta katsottuna:

"Lahjan antaja vaati täyttämänsä irtaimistolahjoituksen peruuttamista koska lahjan saaja oli menetellyt tavalla, joka oli syvästi loukannut antajaa"
KKO:
"Laissa ei ole säännöstä täytetyn irtaimen omaisuuden lahjan peruuttamisesta lahjoituksen jälkeen syntyneellä perusteella. Korkein oikeus katsoo, että myös tällainen peruuttaminen sinänsä on oikeudellisesti mahdollinen, mutta katsoi, ettei tuo menettely oikeuttanut lahjoituksen peruuttamiseen".

Lue lisää

"Korkein oikeus katsoo, että myös tällainen peruuttaminen sinänsä on oikeudellisesti mahdollinen, mutta..."

Tuo kylläkin todistaa että lahjan voi peruuttaa, mutta kyseisessa taapuksessa siihen ei ollut perusteita.

yx tavallinen kirjoitti:

//Mahdollisten riita-asioiden runsaudesta johtuen ei lakikirjassa ole lueteltu kaikkia mahdollisia riitoja joita oikeudessa voidaan käsitellä. Sinäkin voisit halutessasi haastaa minut oikeuteen tämän kiistan ratkaisemiseksi jos niin haluaisit.//

Nyt olet hakoteillä. Tämän kaltaista "riitaa" ei voi saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Voit toki pyytää haastetta, mutta sen pitemmälle et pääse, sillä tämä kiistakysymys ei ole tuomioistuinasia. Näin ollen pyyntösi hylättäisiin haastetta antamatta. (OK 5:6)

Mutta leikitäänpä, että haastaisit minut vastaamaan kanteeseesi. Sinun tulee haastehakemuksessa esittää mm. seuraavat seikat:

OK 5 luku 2 § (22.7.1991/1052)

"Haastehakemuksessa on ilmoitettava:

1) kantajan yksilöity vaatimus;

2) seikat, joihin vaatimus perustuu;

3) mahdollisuuksien mukaan ne todisteet, jotka kantaja aikoo kanteensa tueksi esittää, sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen;

4) oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, jos kantaja pitää sitä aiheellisena; sekä

5) millä perusteella tuomioistuin on toimivaltainen, jos toimivalta ei muutoin ilmene haastehakemuksesta tai siihen liitetyistä asiakirjoista."

Esitäpä nyt tässä ainakin
1) yksilöity vaatimuksesi; ja
2) seikat, joihin vaatimuksesi perustuu.

Tähän mennessä et ole perustellut käsitystäsi muulla kuin hokemalla "niin se vaan on".

Jos olisit lahjoittanut minulle jotain ja sitten - minun kieltäydyttyä vaatimastasi lahjan palauttamisesta sinulle - haastaisit minut vastaamaan palauttamista koskevaan vaatimukseesi, kysymyksessä olisi "oikea" riita-asia, johon olisi saatavissa tuomioistuimen ratkaisu. Se kylläkin olisi sinulle kielteinen.

Mutta esitäpä jo ne perusteet, joihin kanteesi perustaisit - ja mielellään myös lainkohta, johon oikeus odottamasi sinulle myönteisen päätöksensä perustaisi. Odotan mielenkiinnolla, keksitkö muutakin kuin "niin se vaan on".

Lue lisää

sieltä se päätös löytyy. KKO näyttää pitävän teoriassa mahdollisena irtaimen lahjan peruuttamista, vaikka laista ei sellaista säännöstä löydy.

thymallus kirjoitti:

sieltä se päätös löytyy. KKO näyttää pitävän teoriassa mahdollisena irtaimen lahjan peruuttamista, vaikka laista ei sellaista säännöstä löydy.

..eikö tuossa ole selvä aste-ero, kun tuomioistuin kannanotossaan sanoo että lahjan peruuttaminen on teoriassa mahdollista. Ja nim. yx tavallisen kanssa väitellyt esittää yhdessä kommentissaan:"Esim antajalla perintönä kulkeneet korut tai muut poikkeuksellisen suuren tunne- tai rahallisen arvon omaavat esineet, jotka on annettu parisuhteessa, saa takaisin mitä suuremmalla todennäköisyydellä."

Siis oikeus pitää peruuttamista teoreettisesti mahdollisena, mutta täällä esitetään suoria vedonlyöntiarvioita, että lahjan saa takaisin. Eikö näissä ole kuitenkin selvä aste-ero.

No joo, hauska keskusteluhan tämä on seurata, mutta itse kallistun kyllä yx tavallisen kannalle. En muista ainakaan itse yhtään tapausta, jossa selvä lahja olisi peruttu. Sen sijaan olen muutaman jutun olen nähnyt, joissa riidan kohteena oli kysymys, oliko kiistan kohteena olleen omaisuuden luovutuksessa kyse lahjasta vai muusta omaisuuden toisen hallintaan antamisesta. Näissä jutuissa sitten vaadittiin myös omaisuuden palauttamista.

caveat.emptor kirjoitti:

..eikö tuossa ole selvä aste-ero, kun tuomioistuin kannanotossaan sanoo että lahjan peruuttaminen on teoriassa mahdollista. Ja nim. yx tavallisen kanssa väitellyt esittää yhdessä kommentissaan:"Esim antajalla perintönä kulkeneet korut tai muut poikkeuksellisen suuren tunne- tai rahallisen arvon omaavat esineet, jotka on annettu parisuhteessa, saa takaisin mitä suuremmalla todennäköisyydellä."

Siis oikeus pitää peruuttamista teoreettisesti mahdollisena, mutta täällä esitetään suoria vedonlyöntiarvioita, että lahjan saa takaisin. Eikö näissä ole kuitenkin selvä aste-ero.

No joo, hauska keskusteluhan tämä on seurata, mutta itse kallistun kyllä yx tavallisen kannalle. En muista ainakaan itse yhtään tapausta, jossa selvä lahja olisi peruttu. Sen sijaan olen muutaman jutun olen nähnyt, joissa riidan kohteena oli kysymys, oliko kiistan kohteena olleen omaisuuden luovutuksessa kyse lahjasta vai muusta omaisuuden toisen hallintaan antamisesta. Näissä jutuissa sitten vaadittiin myös omaisuuden palauttamista.

Lue lisää

Kuka "julkkismissi" se männävuosina tuomittiin antamaan takaisin syntymäpäivälahjaksi miesystävältään saamansa hevonen kun ikuinen rakkaus pettikin parissa kuukaudessa?

Itki sitä 7-päivää lehdessä oikein monta kertaa.

yx tavallinen kirjoitti:

//Mahdollisten riita-asioiden runsaudesta johtuen ei lakikirjassa ole lueteltu kaikkia mahdollisia riitoja joita oikeudessa voidaan käsitellä. Sinäkin voisit halutessasi haastaa minut oikeuteen tämän kiistan ratkaisemiseksi jos niin haluaisit.//

Nyt olet hakoteillä. Tämän kaltaista "riitaa" ei voi saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Voit toki pyytää haastetta, mutta sen pitemmälle et pääse, sillä tämä kiistakysymys ei ole tuomioistuinasia. Näin ollen pyyntösi hylättäisiin haastetta antamatta. (OK 5:6)

Mutta leikitäänpä, että haastaisit minut vastaamaan kanteeseesi. Sinun tulee haastehakemuksessa esittää mm. seuraavat seikat:

OK 5 luku 2 § (22.7.1991/1052)

"Haastehakemuksessa on ilmoitettava:

1) kantajan yksilöity vaatimus;

2) seikat, joihin vaatimus perustuu;

3) mahdollisuuksien mukaan ne todisteet, jotka kantaja aikoo kanteensa tueksi esittää, sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen;

4) oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, jos kantaja pitää sitä aiheellisena; sekä

5) millä perusteella tuomioistuin on toimivaltainen, jos toimivalta ei muutoin ilmene haastehakemuksesta tai siihen liitetyistä asiakirjoista."

Esitäpä nyt tässä ainakin
1) yksilöity vaatimuksesi; ja
2) seikat, joihin vaatimuksesi perustuu.

Tähän mennessä et ole perustellut käsitystäsi muulla kuin hokemalla "niin se vaan on".

Jos olisit lahjoittanut minulle jotain ja sitten - minun kieltäydyttyä vaatimastasi lahjan palauttamisesta sinulle - haastaisit minut vastaamaan palauttamista koskevaan vaatimukseesi, kysymyksessä olisi "oikea" riita-asia, johon olisi saatavissa tuomioistuimen ratkaisu. Se kylläkin olisi sinulle kielteinen.

Mutta esitäpä jo ne perusteet, joihin kanteesi perustaisit - ja mielellään myös lainkohta, johon oikeus odottamasi sinulle myönteisen päätöksensä perustaisi. Odotan mielenkiinnolla, keksitkö muutakin kuin "niin se vaan on".

Lue lisää

Ja tässä vielä linkki:

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1991/19910095

Jos laki ei tunne mahdollisuutta lahjan peruuttamiseen, niin miten näitä oikeudessa riita-asioina edes käsitellään?

Silloinhan oikeuden pitäisi heti kieltäytyä ottamasta asiaa käsittelyyn lakiin perustumattomana.

tarkkaan lukenut kirjoitti:

"Korkein oikeus katsoo, että myös tällainen peruuttaminen sinänsä on oikeudellisesti mahdollinen, mutta..."

Tuo kylläkin todistaa että lahjan voi peruuttaa, mutta kyseisessa taapuksessa siihen ei ollut perusteita.

Lue lisää

//Tuo kylläkin todistaa että lahjan voi peruuttaa, mutta kyseisessa taapuksessa siihen ei ollut perusteita.//

Mielestäni tuo ei sitä todista. Tuolla lausumalla ei nähdäkseni ole ennakkopäätöksen arvoa, koska sen mukaisesti ei ole ko. tapausta tai mitään muutakaan oikeustapausta (tietääkseni) ratkaistu. Jos KKO olisi samassa yhteydessä edes perustellut lausumaansa, mainiten lainkohdankin, johon se perustuu, lausumalla olisi jotain konkreettista arvoa. Nyt sillä - ohimennen perustelematta esitettynä - sitä mielestäni ei ole.

yx tavallinen kirjoitti:

//Tuo kylläkin todistaa että lahjan voi peruuttaa, mutta kyseisessa taapuksessa siihen ei ollut perusteita.//

Mielestäni tuo ei sitä todista. Tuolla lausumalla ei nähdäkseni ole ennakkopäätöksen arvoa, koska sen mukaisesti ei ole ko. tapausta tai mitään muutakaan oikeustapausta (tietääkseni) ratkaistu. Jos KKO olisi samassa yhteydessä edes perustellut lausumaansa, mainiten lainkohdankin, johon se perustuu, lausumalla olisi jotain konkreettista arvoa. Nyt sillä - ohimennen perustelematta esitettynä - sitä mielestäni ei ole.

Lue lisää

"Korkein oikeus katsoo, että myös tällainen peruuttaminen sinänsä on oikeudellisesti mahdollinen, mutta ..."

Ei tätä täällä kukaan edes ole väittänyt ennakkopäätökseksi. Mutta sinun mielestäsikö tämä todistaa sen ettei lahjoitusta voi perua?

//Mies vaati osituksessa koruja itselleen//Kumpikaan ei valittanut joten alioikeuden tuomio jäi voimaan.//

Kun on kysymys osituksesta, riidan ratkaisee oikeuden määräämä pesänjakaja, ei käräjäoikeus. Käräjäoikeuden päätettäväksi asia tulee, jos pesänjakajan ratkaisuun tyytymätön siitä käräjäoikeuteen valittaa.

Jos mies todella sai korut osituksessa itselleen, kysymyksessä ei kuitenkaan ole ollut lahjoituksen peruuttaminen (mikä tarkoittaa lahjan palauttamista antajalle ilman palauttamisesta suoritettavaa vastiketta). Oletettavasti vaimo on saanut tilalle vastaavan arvoisen muun omaisuuden, eli lahjat ovat olleet osa ositettavaa avioeropesää. Silti tuollainen menettely, missä vaimo 15 avioliittovuoden jälkeen joutuisi luopumaan lahjaksi saamastaan omaisuudesta sillä perusteella, että sitä ei ollut annettu hänelle itselleen, vaan hänelle miehen puolisona, tuntuu merkilliseltä.

No, jos tapaustiedot olisivatkin oikein, kysymyksessä on joka tapauksessa ollut vain alioikeuden (tai vain pesänjakajan) ratkaisu.

Kihlalahjan palauttamisvelvollisuus kumottiin avioliittolaista suuren uudistuksen yhteydessä 1988.