Lopetin tällä palstalla hengailun, sen lisäksi, että tuli muutakin tekemistä, siitä syystä että täällä tuli niin negatiivinen käsitys rakentamisesta ja alkoi usko oman onnistumiseen mennä. Siitä, miten kaikki kusettaa, höynäyttää ja kaikki nyt vaan menee pyllylleen, teit sitten mitä vaan, mistä vaan tai miten vaan
No, tönö on nyt pystyssä vesikatto päällä. Viime vuoden kesäkuusta marraskuuhun raivattiin, tehtiin maatöitä ja perustuksia KAIKKI vapaa-aika. Minä syksystä lähtien kotona raskauden raskauttamana ja kolmea ipanaa hoitamassa ja mies kaiken ajan raksalla. Mutta hei, tästähän voi selvitä ilma avioeroakin ja hauskaakin on ollut, joitain pikku juttuja lukuunottamatta.
Talotoimitus, pre-cutpaketti, saapui tontille tasan aikataulun mukaan joulukuun alussa ja äijä (kotimainen), joka on ollut pystyttämässä tekee töitä ihan hel#¤tisti,. Kaverinsa selkä pamahti heti kättelyssä, joten tää on sitten tehnyt senkin edestä, pyhäisinkin, joten ollaan aikataulussa. Päivälleen. Pakettiakin on sen verta räätälöity, ettei mennä helpoimman/halvimman mukaan.
Rakennusvalvonta on ollut asiallista, huomautettavaa ja korjattavaa on matkan varrella tullut, mutta palaute on annettu asiallisesti eikä pikkumaisuudesta voi kaupunkia syyttää. Talon paikka saatiin siirtää, kun oli hyvät (maaperään liittyvät) perustelut ym pientä. Kaikki suunnittelijat on hoitaneet hommansa hyvin ja yhteistyössä keskenään. Satuttiin saamaan hyvämaisiset valvojat ja suunnittelijat, mutta eivät kyllä olleet halvimpiakaan. Vaan ompahan hommat sujuneet ja ongelmat saatu yhteistyössä ratkottua.
Ainoat ikävät hommat on olleet se, että timpuri, jonka piti tulla pohjissa jeesailemaan, jätti tulematta ja siitä ilmoittamatta ja maaurakoitsija käyttikin kaksoislaskutusta, mutta sehän oli ihan omaa tietämättömyyttä ja kaveri vaihdettiin toiseen, ennenkuin tuli isompi lovi budjettiin.
On ollut ilo seurata, miten työnsä hallitsevat ihmiset on hoitaneet hommansa hyvin ja miten parhaimmillaan kaikki osaset loksahtelevat omille paikoilleen kuin palapelin palaset. Miten kokonaisuus on ensin hahmottunut ja sitten noussut alun sekamelskasta ja kaaoksestakin (tai siltä se MEISTÄ tuntui silloin ihan alussa)
Ehkä syitä siihen, että on mennyt näinkin tuskatta, on ainakin ne, että alussa aikataulut oli riittävän väljät, vastaava piti huolen, että suunnitelmat on riittävän kunnossa ennen urakan alkua, budjetti oli hyvin laadittu (=ei liian tiukka) ja ylipäätään se, että mietittiin tarkkaan, ketä otetaan suunnitteljoiksi, valvojiksi ja urakoitsijoiksi. Ei halvimpia, mutta sellaiset, joiden tiedetään hoitavan hommat kunnolla. Vastaavalla oli tässä iso rooli, kun meillä ei ollut kokemusta rakentamisesta lainkaan. Lähdettiin siitä, ettei itse osata mitään, mutta jos joku varmasti osaava näyttää ja neuvoo, opetellaan se, mikäli mahdollista. Ja paljonhan sitä on opittukin tänä aikana, onneksi miehellä on ennekin pysynyt kirves kädessä.
Työnajakoa perheessä ei voi myöskään väheksyä. Siinä ei auta kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen, että toisella perheessä on oma osuutensa projektissa ja toisella toinen (paitsi musta olisi ollut hiton hauskaa olla enemmän raksalla, mutta pienten lasten kanssa epätoivoinen yhtälö) ja sitä jatkuu vuosi tai pari. Jos ei sovi, ei kannta aloittakaan. Alussa, kun jäin lasten kanssa "yksin" kotiin, tuli kähinöitä, mutta ymmärettiin molemmat, että kumpikin on VAAN väsyneitä. Eikä siinä voi olla ovella mäkättämässä kun mies tulee kotio munaskuita myöten märkänä oltuaan 12 h räntäsateessa tuulessa ja tuiskussa. Riitelyllä, vaikka kuinka sapettaisi olla aina kotona lasten kanssa yksin, ei mitään voita, se vaan pahentaa tilannetta.
Olisi mukava kuulla muidenkin positiivisia kokemuksia rakentamisen ajalta. Suurin osa projekteista menee läpi varmaan ihan ok, mutta niistä pieleen menneistä sattunuksista vaan puhutaan enemmän.
No, tönö on nyt pystyssä vesikatto päällä. Viime vuoden kesäkuusta marraskuuhun raivattiin, tehtiin maatöitä ja perustuksia KAIKKI vapaa-aika. Minä syksystä lähtien kotona raskauden raskauttamana ja kolmea ipanaa hoitamassa ja mies kaiken ajan raksalla. Mutta hei, tästähän voi selvitä ilma avioeroakin ja hauskaakin on ollut, joitain pikku juttuja lukuunottamatta.
Talotoimitus, pre-cutpaketti, saapui tontille tasan aikataulun mukaan joulukuun alussa ja äijä (kotimainen), joka on ollut pystyttämässä tekee töitä ihan hel#¤tisti,. Kaverinsa selkä pamahti heti kättelyssä, joten tää on sitten tehnyt senkin edestä, pyhäisinkin, joten ollaan aikataulussa. Päivälleen. Pakettiakin on sen verta räätälöity, ettei mennä helpoimman/halvimman mukaan.
Rakennusvalvonta on ollut asiallista, huomautettavaa ja korjattavaa on matkan varrella tullut, mutta palaute on annettu asiallisesti eikä pikkumaisuudesta voi kaupunkia syyttää. Talon paikka saatiin siirtää, kun oli hyvät (maaperään liittyvät) perustelut ym pientä. Kaikki suunnittelijat on hoitaneet hommansa hyvin ja yhteistyössä keskenään. Satuttiin saamaan hyvämaisiset valvojat ja suunnittelijat, mutta eivät kyllä olleet halvimpiakaan. Vaan ompahan hommat sujuneet ja ongelmat saatu yhteistyössä ratkottua.
Ainoat ikävät hommat on olleet se, että timpuri, jonka piti tulla pohjissa jeesailemaan, jätti tulematta ja siitä ilmoittamatta ja maaurakoitsija käyttikin kaksoislaskutusta, mutta sehän oli ihan omaa tietämättömyyttä ja kaveri vaihdettiin toiseen, ennenkuin tuli isompi lovi budjettiin.
On ollut ilo seurata, miten työnsä hallitsevat ihmiset on hoitaneet hommansa hyvin ja miten parhaimmillaan kaikki osaset loksahtelevat omille paikoilleen kuin palapelin palaset. Miten kokonaisuus on ensin hahmottunut ja sitten noussut alun sekamelskasta ja kaaoksestakin (tai siltä se MEISTÄ tuntui silloin ihan alussa)
Ehkä syitä siihen, että on mennyt näinkin tuskatta, on ainakin ne, että alussa aikataulut oli riittävän väljät, vastaava piti huolen, että suunnitelmat on riittävän kunnossa ennen urakan alkua, budjetti oli hyvin laadittu (=ei liian tiukka) ja ylipäätään se, että mietittiin tarkkaan, ketä otetaan suunnitteljoiksi, valvojiksi ja urakoitsijoiksi. Ei halvimpia, mutta sellaiset, joiden tiedetään hoitavan hommat kunnolla. Vastaavalla oli tässä iso rooli, kun meillä ei ollut kokemusta rakentamisesta lainkaan. Lähdettiin siitä, ettei itse osata mitään, mutta jos joku varmasti osaava näyttää ja neuvoo, opetellaan se, mikäli mahdollista. Ja paljonhan sitä on opittukin tänä aikana, onneksi miehellä on ennekin pysynyt kirves kädessä.
Työnajakoa perheessä ei voi myöskään väheksyä. Siinä ei auta kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen, että toisella perheessä on oma osuutensa projektissa ja toisella toinen (paitsi musta olisi ollut hiton hauskaa olla enemmän raksalla, mutta pienten lasten kanssa epätoivoinen yhtälö) ja sitä jatkuu vuosi tai pari. Jos ei sovi, ei kannta aloittakaan. Alussa, kun jäin lasten kanssa "yksin" kotiin, tuli kähinöitä, mutta ymmärettiin molemmat, että kumpikin on VAAN väsyneitä. Eikä siinä voi olla ovella mäkättämässä kun mies tulee kotio munaskuita myöten märkänä oltuaan 12 h räntäsateessa tuulessa ja tuiskussa. Riitelyllä, vaikka kuinka sapettaisi olla aina kotona lasten kanssa yksin, ei mitään voita, se vaan pahentaa tilannetta.
Olisi mukava kuulla muidenkin positiivisia kokemuksia rakentamisen ajalta. Suurin osa projekteista menee läpi varmaan ihan ok, mutta niistä pieleen menneistä sattunuksista vaan puhutaan enemmän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin, kyllä rakentaminen voi oikeasti olla mielenkiintoista ja rikastakin aikaa. Toki välillä on pinna kireällä, kun itse ei ymmärrä asioista läheskään kaikkea, mutta onneksi on apuna hyvät timpurit ja erinomaisen hyvä vastaava mestari.
Meillä precut nousee siinä vaiheessa, että runko on pystyssä, seinät levytetty ulkoapäin, villoitettu ensimmäiseen kertaan, höyrynsulkumuovi paikoillaan jne. Lähipäivinä asennetaan ikkunat paikalleen.
Paljon on vielä matkaa, mutta eiköhän tästä selvitä. Kunhan saisi lattian valettua mahdollisimman pian ja kuivumaan... se olisi taas iso askel eteenpäin.
Itse ei ole niin hirvittävästi tehty... pystytyksestä vastaa timpuriporukka, itsellä lähinnä siivouksia, hankintoja jne. Kesällä joskus olisi tarkoitus muuttaa... päivät pian pitenevät ja kevät koittaa, kyllä se siitä!
Tsemppiä kaikille rakentaville ja sellaista projektia suunnitteleville...
Eipä vois enää makeammin nauraa, timpurit pystyttävät precuttia, kaikki mennyt ihan nappiin. Tavarat toimitettiin hienosti ja suomipystyttäjät tekevät nyt hyvää jälkeä, runkotolpat pian pystyssä. Tehdään siis precut, suomen suosituinta taloa.
Palkjon onnea teille kaikille taloprojekteissanne. :D
Just sun kaltaisten peen jauhajien takia suosittelen kaikkia pysymään poissa tältä palstalta (lue: hiekkalaatikolta). Osaisit, raasu, edes perustella sanasi.
Uskokaa tai älkää, ihan hyvin meni meidänkin pc-projekti, mutta ei se rakennustavasta kiinni ollut, vaan siitä, että oli joka vaiheessa hyvät tekijät. Talotehdas hoiti oman osansa, timpuri omansa, sähkäri ja putkari omansa, me itse omamme, ja hommaa valvoi todella aktiivinen vastaava mestari. Itse pidettiin kokonaisuus hanskassa, ja vaikka välillä meinasi väsymyksestä hanskat joutua hukkaan, homma meni kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Seuraava talo osattaisiin varmaan tehdä vielä paremmin (ja vielä enemmän itse), mutta eipä suurempaa valittamista tästäkään.
Tämä ikuinen pc-(suur)elementti kina joskus jurppii (ei jaksaisi lukea talomyyjien keskinäistä nokittelua), sillä kummallekin rakennustavalle on asiakkaansa. Pc mahdollistaa suuremman oman työn osuuden, mutta ei kumpikaan ole varsinaisesti toistaan parempi. Toisissa olosuhteissa olisimme voineet itsekin valita suurelementin, mutta nyt valinta oli pc.
Ettälopputuloksen kannalta olennaisempaa on se, miten se pystytyksen jälkeiset hommat hoidetaan. Valitettavasti näitä tee-se-itse-tyyppejä kun löytyy molempien pakettien rakentajista...
Noo, rahahan se on mikä ratkaisee...
Meidän perhe on jo kahdesti kokeillut suhteen kestävyyttä raksalla; ensin 3 koulukkaan kanssa ja nyt 4v:n kanssa. Eka talo oli elementtirakenteinen ja teimme kaiken muun itse paitsi elementtien kokoamisen sateelta suojaan (katto päällä) ja LVIS hommat sekä takan. Nyt toinen talo tehtiin harkoista ja runkovaiheen kaikki mahdolliset aputyöt ja sisäpuolen kaikki työt on itse tehty. Välillä on ollut tiukkaa rahallisesti, välillä henkisesti ja fyysisesti mutta aina on selvitty. Nykyistä rakentaessa mies joutui vielä 2x työttömäksikin mutta saipahan työaikaa raksalle. Minä olin vain iltaisin ja vl paikalla kun isot sisarukset hoitivat nuorimmaista.
Enimmän aikaa on ollut hauskaa - onhan ruumiillinen työ ollut vastapainoa päivätyölle toimistossa. Upeaa nähdä oman käden jälki ja kokea että taidot ja kunto kasvaa tehdessä. Ei ole tarvittu kuntosaliakaan;)
Kukaan ei kusettanut (no, ensimmäisessä kyllä hieman mutta sekin korjaantui) eikä fuskua tehty. Joko meillä on käynyt tuuri tai olemme osanneet hakea oikeanlaista porukkaa töihin.
Kohta on viimeisetkin listat paikoillaan, asuttu uutta taloa n. 6kk. Ja nautitaan kodista ja toisistamme - yhä.
Me ollaan asuttu jo pari vuotta omassa talossamme ja välillä on tullut käytyä täällä kääntymässä :)
Raksa-aika oli raskas, minulla samoista syistä kuin sinulla (maha kasvoi ja kaksi lasta pyöri jaloissa). Lisäksi teimme sen mokan alussa että molemmat yrittivät olla perillä kaikesta, onneksi tajuttiin aika nopeasti ettei homma toimi niin.
Meillä avain onneen oli huippuhyvä vastaava mestari ja upeat kirvesmiehet. Myöskään meillä ei talotehtaan toiminnasta ole pienintäkään huomautettavaa (suurelementti) vaan päin vastoin positiivinen yllätys.
Toki iso osa ajasta oli aivan kypsää ja vi...ti kun mies vietti vähät vapaa-aikansa rakennuksella ja itse oli jumissa kotona kaiket illat.
Vaan hyvin on muistissa se ensimmäinen yö uudessa kodissa, vähän sama tunne kuin noilla Kannustalon Turusilla, tuntui kuin olisi herännyt satuun :) Eka viikko vaan oltiin ja ihmeteltiin, sitten alkoivatkin raivokkaat pihatyöt.
Kamalaa että olemme alkaneet puhua muodossa "kun seuraavan kerran rakennetaan" eikä enää "tämän olisi voinut tehdä niin ja niin". Ehkä se on niin että talon rakentaminen on kuin raskaus - pitkä ja puuduttava suunnittelu/odotusvaihe, helvetillinen synnytys jonka jälkeen vannoo että ei ikinä enää ja vuoden kuluttua alkaa suusta päästä sellaisia sammakoita kuin "tehtäiskö toinen" :)
Kehuin tuossa jo aemmassa rinnetalokeskustelussa.
Kirjoittamasi on hyvä esimerkki. Samantyyliset kokemukset meilläkin. Avioeroa meille manailtiin lähes päivittäin jo ennen rakentamisen aloittamista. Eipä kuitenkaan erottu. Raksalla äherrettäessä suhde taisi vaan parantua.
Hyvin näytti naapureillakin menevän. Kaikki 7 taloa valmistuivat kahden vuoden aikana.
Ei se rakentaminen niin vaikeaa ole, että sitä pelätä tarttis.
Ja lopputulemana asumismukavuus paranee reilusti.
Kuinka helvetissä valitsitte pre-cut talon, jos kotona on kolme pientä muksua? Siis ihan lähtökohtaisesti tuntuu oudolta ratkaisulta, kun on katsellut omaa ja naapureiden elementti vs. pre-cut pystytysten nopeutta?
Hyvä että olette kutenkin klaaranneet...
Hege
Oma mielipiteeni on, että ero precutin ja elementin välillä ei ole niin iso kuin mitä olettaisi. Toki, jos meinaa rungon pystyttää itse kappaletavarasta, niin meneehän siinä aikaa.
Meillä kuitenkin tuon työn tekee osaava timpurijoukko, joten isokin precut-talo on yllättävän nopeasti runko pystyssä, levyt&tuulensuojalevyt&villat seinissä, aluskate päällä jne.
Suurin osa hommista on kuitenkin runkopystytyksen jälkeen vielä tekemättä...