Faktaa:
Mii olen 13vee tyttönen. Ei erikoisempaa. Rakastan Japania. Omaan mustat hiukset keltaisilla, punaisilla ja sinisillä raidoilla.
HÄVETTÄÄ:
1. Nolasin itseni koulussa.
2. Nolasin itseni koulussa toisen kerran.
3,4,5,6,7,8,9,10. Nolasin itseni koulussa ja erään kinkyn tyypin nähden.aijai
MASENTAA:
1. Olen ruma ja sitä rataa. Voivoi. Vartalooni olen tyytyväinen, mutta omaan ison nenän ja karmeat utuisensiniset silmät.
2. Pitäis tehdä läkyst, mut ei jaksais....
3. Mun tunteillani ei ole päätä tai häntää.. *dead*
Aamulla heräsin kuuden aikaa sellaiseen tunteeseen, että on kauhea krapula
(päähän sattuu, oksettaa, heikottaa), mikä on sinänsä outoa sillä en juo.
Koitin nukkua mutta tuli fiilis, että nyt lentää laatta. Kipikipikipitin vessaan ja tungin pään putkeen asti. 5 sekuntia: ei oksennusta. 10 sekuntia: ei oksennusta. 1min.: ei oksennusta.
Sitten oli pakko pestä hampaat. Eikä väsyttänyt enää, mutta nälätti kovasti. En viitsinyt kuudelta aamulla herättää porukoita puuhastelulla, joten meninpä tietokoneelle pelaamaan simssiä (harvinainen tapaus, en varmaan ikinä ole avannut konetta ennen aamuyhdeksää). Olin noin kymmenen minuuttia pelannut, kun pään sisällä räjähti.
Nenästä alkoi tulla verta ihan kun Tonavan kanavasta, siis aivan hirvittävä määrä. Ei tippoja, vaan noroina valui. Äkkiä peli paussille ja kipikipi taas vessaan nassua pesemään. Ei meinannut loppua tulla, ja lisäksi olin aivan veressä. Suihkuun. Sieltä tuli normaaliin tapaa kylmää vettä ja päänsärky yltyi, lisäksi olin viluissani. Koitin pistää kivaa vaatetta päälle, mutta peilin edessä olin hyvin epätyytyväinen kahteen asiaan:
1. Kulmakarvoihini ja nenän valtavaan kokoon.
2. Finniin, jonka olin saanut otsaan perjantaina. Se helotti punaisena. Puhun, ja joskus jopa kävelen unissani, mutten ikinä ennen ole raapinut finniä unissani. Ei ole minun tapaistani raapia näppyjä.
Niinpä laitoin noin litran finnivoidetta.
Sitten takaisin pelin ääreen (putsattuani ensin veret pöydältä). Auvoisasti pelasin vielä minimaaliset 10min., kun kuulin että äiti heräsi. Kääk. Äkkiä tallennus ja sitten kone sammuksiin. Kone sammui juuri kun kyttääjä-äitini pisti nokkansa ulos.
'' Ai sää oot jo hereil '' Se sanoi ja meni omiin aamutoimiinsa.
Vihdoinkin! Vihdoinkin saisin aamiaista. Kurkistin jääkaappiin. Ou shit! Ei appelsiinimehua. Erittäin huono alku päivälle. Ei itseasiassa mitään muutakaan mehua. Vain ällötys-maitoa.
No, hyvä leipä korvaa menetetyn appelsiinimehun. Tai ei korvannutkaan, sillä oli vain ikivanhaa RUSKEAA leipää, josta en tietenkään pidä kuin tuoreena. Yöööh. Ei aamiaista. Shimatta.
Menin kuivaamaan ja suoristamaan hiukset, enkä saanut niitä edelleenkään kovin kivasti, mikä ei ole mitään uutta. Sitten menin vaan lukemaan.
Siinä oli mun aamuni. Nyt käsittelemme HÄVETTÄÄ-osasta kohdat 3-10. Eli, miten nolasinkaan itseni sen typsyn nähden? (Tyyppi ei siis ole kaverini) xP
Aamulla oli liikuntaa, lentopalloa. Snäkä ja Penemi (ovat tavallaan persoonallisuuksia, meikän sisällä siis) pitivät huolen, että päästelin kummallisia ääniä. Brooklyn (persoonallisuus) olla hyvin vihainen ja häpeää. Nolausta, nolausta ja kaikkea typerää pärskähtelyä ja örvellystä niin paljon kuin sielu sietää. Sitten Pene nosti rumaa päätään, se japanifriikki, ja huudahteli tasaiseen tahtiin: ''SHIIMAAATTAAAAAAAAA!!!'' Eihän se osaa muuta sanoa *huokaa*.
Liikkatunnit loppuivat onnellisesti, joskin olin aivan megahäpeämispisteessä. Parin tunnin jälkeen välkän alkaessa lähetin leikilläni lentosuukon kaverilleni käytävässä, jossa oli aika tungos. Mutta pus pus kuitenkin. Pusu ei mennyt kaverilleni, sillä hän kumartui laittamaan kenkiä, ja örvellyksen kohteeni katsoi minuun juuri sillä hetkellä kun suukko pääsi lentoon. Se katsoi minua hyyyyyvin oudosti ja räpytteli silmiään tuijottaen meikäläistä kuin Paavo Väyrystä joka tuli Itsenäisyysjuhliin muotopuolisella aasinkantturalla. Punastuin, ja punastuin, ja pelkäsin että pään sisällä tapahtuu jo toinen räjähdys.
Näitä noloja tilanteitahan sattuu minulle aina. Luulen tietäväni että hän tietää minun tyhmänä olemisen syyn, sillä useiden viikkojen, muutaman kuukauden ajan on ilmennyt mm... tuijotusta ja outoja punastumisia. Minulta päin siis. Hän on enemmän ''Voi kökkö mikä helevetin ernuli toikin koittaa olla. Sen japanikin menee ihan perseelleen.''
Huoh, sanon mä. Sanonpa vaan vielä, että laiharini menestyy. 46kg on jo aika saavutus. Olen itseasiassa sopusuhtainen, ehkä vähän kurrrvikas, mutta sepä ei riitä. Hrr, on oltava alipainoinen luuska. Sosiaalinen elämäni menee ihan hyvin, olen itseasiassa tyytyväinen siihen, että pojat kyttäävät -hmm- muotojani, ja uskaltavat ysiluokkalaisetkin tulla juttelemaan.
Mii olen 13vee tyttönen. Ei erikoisempaa. Rakastan Japania. Omaan mustat hiukset keltaisilla, punaisilla ja sinisillä raidoilla.
HÄVETTÄÄ:
1. Nolasin itseni koulussa.
2. Nolasin itseni koulussa toisen kerran.
3,4,5,6,7,8,9,10. Nolasin itseni koulussa ja erään kinkyn tyypin nähden.aijai
MASENTAA:
1. Olen ruma ja sitä rataa. Voivoi. Vartalooni olen tyytyväinen, mutta omaan ison nenän ja karmeat utuisensiniset silmät.
2. Pitäis tehdä läkyst, mut ei jaksais....
3. Mun tunteillani ei ole päätä tai häntää.. *dead*
Aamulla heräsin kuuden aikaa sellaiseen tunteeseen, että on kauhea krapula
(päähän sattuu, oksettaa, heikottaa), mikä on sinänsä outoa sillä en juo.
Koitin nukkua mutta tuli fiilis, että nyt lentää laatta. Kipikipikipitin vessaan ja tungin pään putkeen asti. 5 sekuntia: ei oksennusta. 10 sekuntia: ei oksennusta. 1min.: ei oksennusta.
Sitten oli pakko pestä hampaat. Eikä väsyttänyt enää, mutta nälätti kovasti. En viitsinyt kuudelta aamulla herättää porukoita puuhastelulla, joten meninpä tietokoneelle pelaamaan simssiä (harvinainen tapaus, en varmaan ikinä ole avannut konetta ennen aamuyhdeksää). Olin noin kymmenen minuuttia pelannut, kun pään sisällä räjähti.
Nenästä alkoi tulla verta ihan kun Tonavan kanavasta, siis aivan hirvittävä määrä. Ei tippoja, vaan noroina valui. Äkkiä peli paussille ja kipikipi taas vessaan nassua pesemään. Ei meinannut loppua tulla, ja lisäksi olin aivan veressä. Suihkuun. Sieltä tuli normaaliin tapaa kylmää vettä ja päänsärky yltyi, lisäksi olin viluissani. Koitin pistää kivaa vaatetta päälle, mutta peilin edessä olin hyvin epätyytyväinen kahteen asiaan:
1. Kulmakarvoihini ja nenän valtavaan kokoon.
2. Finniin, jonka olin saanut otsaan perjantaina. Se helotti punaisena. Puhun, ja joskus jopa kävelen unissani, mutten ikinä ennen ole raapinut finniä unissani. Ei ole minun tapaistani raapia näppyjä.
Niinpä laitoin noin litran finnivoidetta.
Sitten takaisin pelin ääreen (putsattuani ensin veret pöydältä). Auvoisasti pelasin vielä minimaaliset 10min., kun kuulin että äiti heräsi. Kääk. Äkkiä tallennus ja sitten kone sammuksiin. Kone sammui juuri kun kyttääjä-äitini pisti nokkansa ulos.
'' Ai sää oot jo hereil '' Se sanoi ja meni omiin aamutoimiinsa.
Vihdoinkin! Vihdoinkin saisin aamiaista. Kurkistin jääkaappiin. Ou shit! Ei appelsiinimehua. Erittäin huono alku päivälle. Ei itseasiassa mitään muutakaan mehua. Vain ällötys-maitoa.
No, hyvä leipä korvaa menetetyn appelsiinimehun. Tai ei korvannutkaan, sillä oli vain ikivanhaa RUSKEAA leipää, josta en tietenkään pidä kuin tuoreena. Yöööh. Ei aamiaista. Shimatta.
Menin kuivaamaan ja suoristamaan hiukset, enkä saanut niitä edelleenkään kovin kivasti, mikä ei ole mitään uutta. Sitten menin vaan lukemaan.
Siinä oli mun aamuni. Nyt käsittelemme HÄVETTÄÄ-osasta kohdat 3-10. Eli, miten nolasinkaan itseni sen typsyn nähden? (Tyyppi ei siis ole kaverini) xP
Aamulla oli liikuntaa, lentopalloa. Snäkä ja Penemi (ovat tavallaan persoonallisuuksia, meikän sisällä siis) pitivät huolen, että päästelin kummallisia ääniä. Brooklyn (persoonallisuus) olla hyvin vihainen ja häpeää. Nolausta, nolausta ja kaikkea typerää pärskähtelyä ja örvellystä niin paljon kuin sielu sietää. Sitten Pene nosti rumaa päätään, se japanifriikki, ja huudahteli tasaiseen tahtiin: ''SHIIMAAATTAAAAAAAAA!!!'' Eihän se osaa muuta sanoa *huokaa*.
Liikkatunnit loppuivat onnellisesti, joskin olin aivan megahäpeämispisteessä. Parin tunnin jälkeen välkän alkaessa lähetin leikilläni lentosuukon kaverilleni käytävässä, jossa oli aika tungos. Mutta pus pus kuitenkin. Pusu ei mennyt kaverilleni, sillä hän kumartui laittamaan kenkiä, ja örvellyksen kohteeni katsoi minuun juuri sillä hetkellä kun suukko pääsi lentoon. Se katsoi minua hyyyyyvin oudosti ja räpytteli silmiään tuijottaen meikäläistä kuin Paavo Väyrystä joka tuli Itsenäisyysjuhliin muotopuolisella aasinkantturalla. Punastuin, ja punastuin, ja pelkäsin että pään sisällä tapahtuu jo toinen räjähdys.
Näitä noloja tilanteitahan sattuu minulle aina. Luulen tietäväni että hän tietää minun tyhmänä olemisen syyn, sillä useiden viikkojen, muutaman kuukauden ajan on ilmennyt mm... tuijotusta ja outoja punastumisia. Minulta päin siis. Hän on enemmän ''Voi kökkö mikä helevetin ernuli toikin koittaa olla. Sen japanikin menee ihan perseelleen.''
Huoh, sanon mä. Sanonpa vaan vielä, että laiharini menestyy. 46kg on jo aika saavutus. Olen itseasiassa sopusuhtainen, ehkä vähän kurrrvikas, mutta sepä ei riitä. Hrr, on oltava alipainoinen luuska. Sosiaalinen elämäni menee ihan hyvin, olen itseasiassa tyytyväinen siihen, että pojat kyttäävät -hmm- muotojani, ja uskaltavat ysiluokkalaisetkin tulla juttelemaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hahahaa :D
Ei helkatti! xD
Tämä tosiaan piristi mun päivän!
Mahdat olla viileän näköinen tuommoisilla hiuksilla.
Taidan nolata itteni joka päivä kun menen jonnekin vaikken haluaisi, mutta yritän olla vain fyysisesti siellä ja henkisesti ihan muualla.
Minuu masentaa ihmiskunta.
Sanoo vaikka läksyistä opelle ettei huvittanut tehdä.
Aika käheetä jos 13v tyttö pelaa aamu kuudelta peliä, ikinä moista kuullut kun tytöt ei muutenkaan paljon pelaamiselle lämpeä saati heti aamulla.
Ei se mitään jos oot 13v ja 46kg, mie oon 20v ja suunnilleen saman painoinen eikä ole edes sairauksia.
Hauskasti kirjoitettu:) Tuossa oli jotain kirjan tuntuista:)
Kirjan tuntuista? Enkä mie edes koskaan lue kirjoja kun en pidä semmoisesta, ainoa mitä luen on pelien ohjekirjoja ja oppaita.
Vi**u mikä teini... :'DDDDD huh huh
Älä opettele japania.