Ahdistaa kun jouduin tekemään ratkaisun, jonka vuoksi en näekään ihastusta niin paljon kuin olisin halunnut. Tunteella olisin valinnut toisin, mutta kuitenkaan sellaisessa valinnassa ei olisi ollut mitään järkeä, kaikki olisi muuttunut ajallisesti mahdottomaksi.
Tiedän että tämä oli myös muutoinkin kaikin puolin järkevä ratkaisu järjettömässä tilanteessa, mutta ehdin jo antaa itseni uskoa että toimisin toisin ja sitten kun en voikaan, se kaduttaa. Etenkin siksi kun tajusin että kevään jälkeen minulla on mahdollisuus nähdä sinua enää vain silloin tällöin vilaukselta. Toisaalta sinulle tämä kaikki on ehkä helpotus. Enkä tietenkään itsekään edes toivo mitään. En vain edelleenkään voi sille mitään että pelkkä hetki seurassasi tekee päivästäni aina paremman ja se pelkkä hetki riittää. Onneksi näemme kuitenkin vielä :) Tosin en tiedä jos se vaikka pilaa sinun päiväsi :( Enkä yhtään tiedä kumpaa sinä olisit oikeasti toivonut jos olisit saanut päättää. Jos toivoitkin näkeväsi minua vähemmän se tekee minusta yhtäkkiä onnellisen päätöksessäni, mutta jos toivoitkin toisin se harmittaa entistä enemmän. Mutta olen varma että jos olisin valinnut toisin olisin sittenkin tietämättömänä ahdistunut siitä että toimin vasten tahtoasi. Eli anteeksi mahdollisesta väärästä päätöksestä.
Kyllä, tämä on kuitenkin lopulta niin pieni juttu kuin voi kuvitella, minä vain teen siitä suuren. Kaikki on kuitenkin niin suhteellista.
Tiedätkö muuten että jos järjellä tappaa ihastuksen (todistamalla tunteilleen kuinka onnellinen toinen tilanteesta lopulta on) siinä voi hyvinkin nopeasti onnistua. Valitettavasti se tuntuu kestävän kuitenkin vain hetken. Tai en tiedä itsekään enää olenko sinuun yhä ihastunut vai pidänkö sinusta muuten vain älyttömän paljon. Sen silti tiedän että joskus tulen sinua paljon ikävöimään...
Tiedän että tämä oli myös muutoinkin kaikin puolin järkevä ratkaisu järjettömässä tilanteessa, mutta ehdin jo antaa itseni uskoa että toimisin toisin ja sitten kun en voikaan, se kaduttaa. Etenkin siksi kun tajusin että kevään jälkeen minulla on mahdollisuus nähdä sinua enää vain silloin tällöin vilaukselta. Toisaalta sinulle tämä kaikki on ehkä helpotus. Enkä tietenkään itsekään edes toivo mitään. En vain edelleenkään voi sille mitään että pelkkä hetki seurassasi tekee päivästäni aina paremman ja se pelkkä hetki riittää. Onneksi näemme kuitenkin vielä :) Tosin en tiedä jos se vaikka pilaa sinun päiväsi :( Enkä yhtään tiedä kumpaa sinä olisit oikeasti toivonut jos olisit saanut päättää. Jos toivoitkin näkeväsi minua vähemmän se tekee minusta yhtäkkiä onnellisen päätöksessäni, mutta jos toivoitkin toisin se harmittaa entistä enemmän. Mutta olen varma että jos olisin valinnut toisin olisin sittenkin tietämättömänä ahdistunut siitä että toimin vasten tahtoasi. Eli anteeksi mahdollisesta väärästä päätöksestä.
Kyllä, tämä on kuitenkin lopulta niin pieni juttu kuin voi kuvitella, minä vain teen siitä suuren. Kaikki on kuitenkin niin suhteellista.
Tiedätkö muuten että jos järjellä tappaa ihastuksen (todistamalla tunteilleen kuinka onnellinen toinen tilanteesta lopulta on) siinä voi hyvinkin nopeasti onnistua. Valitettavasti se tuntuu kestävän kuitenkin vain hetken. Tai en tiedä itsekään enää olenko sinuun yhä ihastunut vai pidänkö sinusta muuten vain älyttömän paljon. Sen silti tiedän että joskus tulen sinua paljon ikävöimään...
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Tiedätkö muuten että jos järjellä tappaa ihastuksen (todistamalla tunteilleen kuinka onnellinen toinen tilanteesta lopulta on) siinä voi hyvinkin nopeasti onnistua. Valitettavasti se tuntuu kestävän kuitenkin vain hetken. Tai en tiedä itsekään enää olenko sinuun yhä ihastunut vai pidänkö sinusta muuten vain älyttömän paljon. Sen silti tiedän että joskus tulen sinua paljon ikävöimään...".. Tiedän.,,
kuin olisi ollut minulle,tai ainakin sopis hyvin!
...? :)
pari kertaa?
aika paljon useamminkin kuin vain pari kertaa.
Kuka olet? :) Varmaan haluat täällä anonyymien kirjoitusten viidakossa
paljastaa henkilöllisyytesi... ;) Olen ollut itse ihastunut erääseen, ja edessä
tulee olemaan tiettyjä päätöksiä. Uskoisin, että emme tule kevään jälkeen
juurikaan näkemään. Olen itsekin miettinyt omia tunteitani. Olen tullut siihen
tulokseen, että ei tämä ole (enää) ihastumista, vaan jotain ihan muuta. Pidän
hänestä siis erittäin paljon. On suorastaan rikos, jos joudumme totaalisesti
erilleen, mutta asiahan ei ole minun päätettävissäni.
Pidän hänestä paljon ja uskoisin, että hänkin pitää minusta miltei samassa
määrin. On se vain ihme ja kumma, että homma etenee tällaisella tavalla.
Olemme molemmat kai aika päättäväisiä ja myös tietyllä tavalla jääräpäisiä.
Tässä siis tulos... :/
Mikä saisi tällaisen kuvion muuttumaan? Kenties jokin katastrofi...? ;)