... kas, siinäpä pulma! Kun ei tuo minun kultani tajua kosia minua, ajattelin jo ottaa ohjat omiin käsiini... Yhdessä ollaan kuusi vuotta taivallettu, siitä viisi ja puoli vuotta saman katon alla. Oma koti ostettiin syksyllä, mutta kosintaa ei kuulu...
Kyllä kuulema naimisiin mennään - sitten joskus.
Eli kertokaapas mielipiteenne pulmaani, kosinko vai enkö kosi???
Kyllä kuulema naimisiin mennään - sitten joskus.
Eli kertokaapas mielipiteenne pulmaani, kosinko vai enkö kosi???
Vastaukset 10
Vanhimmat
Annatko aina miehen päättää kaikki asiat? Seuraatko aina miehen mielipiteitä? Ymmärrän, jos annat miehen sanoa ensimmäisen sanan asioihin, jotka eivät ole niin lähellä sinun sydäntä, mutta kuten viestistäsi kävi ilmi, haluat naimisiin, joten nyt vain tomerasti tuumasta tekoon, kuin aikuinen nainen! Ohjeita kosimiselle en anna, muuta kuin yllätä kunnolla!
Olen ollut kerran naimisissa ja tuskin menen toista kertaa, kun nainen saa sormukset sormeensa pidetään miestä itsestäänselvyytenä, ja sitä ei parisuhde saisi olla.
Turha tuudittautua siihen luuloon että avioliitto muuttaisi jotain tai tekisi varmemmaksi.
Rakkauden kanssa ei papilla ole mitään tekemistä.
Miehen kyllä kuuluisi kosia, ei naisen...jos nainen kosii se voi tuntua pakottamiselta...miestä ei muuten pidä pakottaa mukaan myöskään synnytykseen...
Naiset voisivat unohtaa vaatimisen ja pakottamisen ja korkeat odotukset, ottakaa mies sellaisena kuin hän on ja hänen ehdoillaan...jos aiotte hänen kanssaan olla pidempään...
Kerron mielipiteeni, eli olen 24-vuotias nainen ja olen päättänyt että odotan vaikka maailman tappiin mutta minä en ketään miestä kosi, se on miehen tehtävä!! Jos kosintaa ei alkaisi kuulua tietyssä ajassa (esim. olen nyt seurustellut 6 kk, ja asun ko. miehen kanssa avoliitossa, olen päättänyt odotella maksimissaan 3 vuotta kosintaa.) niin tulkitsisin sen niin että mies ei halua viettää loppuelämäänsä minun kanssa ja todennäköisesti vaihtaisin maisemaa... Mutta, kukin tyylillään ja kehottaisin tekemään niinkuin sydän sanoo! Tsemppiä Sinulle!
nojoo... niinhän minäkin olen aina päättänyt että jos ei ensi vuonna "kosi" (olen päättänyt että ukko saa luvan kosia vielä vaikka kihloissa ollaan....)tms niin kyllä tämä akka läks. mutta kohta kuusi yhteistä vuotta takana, josta kihloissa viisi-> avioliiton lupaus. satoja kertoja ollaan häistä puhuttu. alunperin naimisiin piti mennä jo kaksi vuotta sitten. eipä ole edes hääpäivää päätetty kun ukko jänistää! ja mitä minä teen? en mitään! koska minä rakastan niin pirusti! ja odotan ja odotan ja odotan että ukko uskaltaisi vihille=( kyllä mietin välillä että mitä v****a tuo toinen haluaa. puhuttu ollaan, kyllä se sanoo haluavansa elää loppuelämänsä minun kanssa ja häätkin pidetään - joskus - ehkä ....
että sitä minä vaan että kyllähän sitä aina itsekseen uhkailee ja puhkuu mutta tosipaikan tullen ei minusta ainakaan ole lähtijäksi vaikka häitä ei kai sitten ikinä tule=( olenkohan liian kiltti? prkl...
Turhaa odottelua mun mielestä. Mun entinen mies viivytteli ja viivytteli ja lopulta tuli ero. Älä siis odottele turhaan.
Ei kai avioliitto ole mikään päämäärä?
Jos erositte sen takia, ettette menneet naimisiin, olisitte aivan varmasti eronneet joka tapauksessa.
Sitä joko on yhdessä, rakastaa ja huolehtii suhteesta, tai sitten ei, oli naimisissa tai ei. Siinä ei sormukset määrää jatkosta tai jatkamattomuudesta, tai jotakin on _pahasti_pielessä siinä jolla määrää.
puhut asiaa - osin. minulle kuitenkin naimisiin meno merkitsee enemmän kuin yhtä sormusta lisää. se on lupaus elää loppuelämä yhdessä. en minä juhlien, lahjojen yms. takia naimisiin halua, vaan sen vuoksi että voisin tavallaan hengittää vapaammin, uskaltaa olla varma että toinenkin on tosissaan tässä suhteessa. kun jo vuosia lupaukset petetään, alkaa usko horjua. vaikka asia koskee juuri naimisiinmenoa, se ei ole tässä nyt pääasia, vaan lupausten rikkominen ja paskan puhuminen vuodesta toiseen...
just tota suomalaista tyyliä.
Jos te aijotte mennä kihloihin niin kirkko pitää jo melkein olla tilattuna että ette ole kihloissa seuraavat 6 vuotta ja sitten erotaan.
Eli ota tai jätä
Onpa outoa ajatusta, että "olisitte eronneet joka tapauksessa, ei ole merkitystä menittekö naimisiin vai ei."
Sillä juuri on merkitystä! Jos toinen suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, vanhutta ja eläkeikää toisen kanssa ja yhteisiä lapsia, ja toinen elää koko ajan vain päivän kerrallaan, niin rakennapa siinä sitten jotain yhteistä!
Ei tule onnistumaan. Se, ettei toinen ole valmis sitoutumaan, osoittaa, ettei toinen rakasta tätä tarpeeksi. Ja jos ei rakasta tarpeeksi, ei ole myöskään valmis viettämään loppuelämää yhdessä.
Eri asia sitten, jos ei IKINÄ aio hankkia lapsia, silloin ei periaatteessa ole eroa, asuuko yhdessä vai avioliitossa. Mutta täytyy olla tosi tyhmä nainen, joka nykyaikana suostuu tekemään lapsia avioliiton ulkopuolella, siis sellaisen miehen kanssa, jolla ei ole aikomustakaan ikinä mennä naimisiin.
Mulla on ihan samanlainen ongelma, tosin ollaan oltu kihloissakin jo 4,5 vuotta, eikä mitään tapahdu. Muutettiin yhteen melkein heti tavattuamme ja kihloihinkin melko pian, mutta ei tullut sovittua hääpäivää..kun ei vielä katsottu sopivaksi. Olen pohtinut pitäisikö minun kosaista, kun ei sitä muuten tunnu tapahduvan. Mutta kuitenkin vanhanaikaisuus on romanttista ja miehen tulisi se tehdä. Toisaalta tasa-arvon aikana, en pidä ollenkaan pahana jos nainen kosii.