Jos sinulla olisi uusi mies, vaatisit että ex-miehesi tulisi hänet hyväksyä ja antaa lapsesi/ lastenne viettää aikaa sinun ja uuden miehesi luona.
Mutta auta armias kun ex-miehelläsi on uusi nainen, hän onkin jostain syystä pahempi kuin satujen pahat äitipuolet. Mitä ihmeen pahaa hän voisi lapsellesi tehdä? Itse myrkytät lapsesi entistä puolisoasi vastaan. Unohtaen, että hän kuitenkin on lapsesi ainoa oikea isä.
Olisiko hänen pitänyt olla eronne jälkeenkin sinun käytettävissäsi koska vain sinulle sattuu sopimaan? Hyvä vaan, kun tuli uusi nainen hänen elämäänsä, niin ei tarvitse olla sinunlaisesi katkeran naisen pompoteltavana.
Eikö tapaamiset, elatusmaksut ja muut sovita sosiaalitoimistossa? Yleensä siellä ei ole kummankaan puolison nykyiset kumppanit mukana vaan lapsen vanhempina saatte sopia asiat ihan keskenänne. Sopikaa siis siellä kumpaakin vanhempaa miellyttävä sopimus ja pysykää siinä.
On suoranaista kypsymättömyyttä, kun et omalta katkeruudeltasi osaa nähdä lapsen/lasten etua.
Miten lapsen etu voisi kärsiä, jos entinen puolisosi löytää uuden elämänkumppanin? Vai oletko huolissasi että sinun eli ex-vaimon vaikutusvalta entiseen puolisoon murtuu? Koitahan muistaa, että olet ENTINEN vaimo, jokoomasta tai entisen miehesi tahdosta. Päästä siis irti ex-miehestäsi.
Toki ex-miehelläsi on oikeus tavata lapsiaan, vaikka uuden naisen elämäänsä löytäisikin. Kunpa sinäkin hyvä ex-vaimo löytäisit uuden miehen, niin huomaisit, kuinka tyhmä olet kaikessa "viisaudessasi" ollutkaan. Ethän voi uutta miestä ottaa, sillä silloin menettäisit kaikki lapsesi "uhrautuvana" yksinhuoltajaäitinä "ansaitsemasi" etuudet vaikkakin lapsi useinmiten onkin yhteishuoltajuudessa.
Mutta auta armias kun ex-miehelläsi on uusi nainen, hän onkin jostain syystä pahempi kuin satujen pahat äitipuolet. Mitä ihmeen pahaa hän voisi lapsellesi tehdä? Itse myrkytät lapsesi entistä puolisoasi vastaan. Unohtaen, että hän kuitenkin on lapsesi ainoa oikea isä.
Olisiko hänen pitänyt olla eronne jälkeenkin sinun käytettävissäsi koska vain sinulle sattuu sopimaan? Hyvä vaan, kun tuli uusi nainen hänen elämäänsä, niin ei tarvitse olla sinunlaisesi katkeran naisen pompoteltavana.
Eikö tapaamiset, elatusmaksut ja muut sovita sosiaalitoimistossa? Yleensä siellä ei ole kummankaan puolison nykyiset kumppanit mukana vaan lapsen vanhempina saatte sopia asiat ihan keskenänne. Sopikaa siis siellä kumpaakin vanhempaa miellyttävä sopimus ja pysykää siinä.
On suoranaista kypsymättömyyttä, kun et omalta katkeruudeltasi osaa nähdä lapsen/lasten etua.
Miten lapsen etu voisi kärsiä, jos entinen puolisosi löytää uuden elämänkumppanin? Vai oletko huolissasi että sinun eli ex-vaimon vaikutusvalta entiseen puolisoon murtuu? Koitahan muistaa, että olet ENTINEN vaimo, jokoomasta tai entisen miehesi tahdosta. Päästä siis irti ex-miehestäsi.
Toki ex-miehelläsi on oikeus tavata lapsiaan, vaikka uuden naisen elämäänsä löytäisikin. Kunpa sinäkin hyvä ex-vaimo löytäisit uuden miehen, niin huomaisit, kuinka tyhmä olet kaikessa "viisaudessasi" ollutkaan. Ethän voi uutta miestä ottaa, sillä silloin menettäisit kaikki lapsesi "uhrautuvana" yksinhuoltajaäitinä "ansaitsemasi" etuudet vaikkakin lapsi useinmiten onkin yhteishuoltajuudessa.
Vastaukset 59
Vanhimmat
hirmuseksi pakkomielteeksi miehen lasten tapaamisen ja kasvattamisen?
Eihän se heille kuulu, nehän on mihen ja ex vaimon lapset ja he ovat heistä vastuussa.
Meillä aikoinaan sovittiin että lapset eivät kuulu sen uuden tyttöystävän elämään millään lailla! Lapset eivät häntä tarvitse eikä se nainen lapsiamme.
Isä tapaa lapsia, mutta ei koskaan sen naisen seurassa, vain meillä tai lapset menevät isän kanssa jonnekkin. Se aika on heidän yhteistä, ei siinä muita tarvita.
Näin on mennyt jo hirmun monta vuotta toimii paremmin kuin hyvin. Kukaan ei pääse haukkumaan ketään eikä kiusaamaan lapsiamme.
Minulle ja ex miehelleni lapsemme ovat niin tärkeitä ja rakkaita, että suomme heille vain parasta ja hyvän lapsuusajan, sitä ei saa särkeä kukaan.
Nyt ovat jo isoja ja eivät ole mistään jääneet paitsi, paitsi isästä joka ei ole ollut jokapäivä läsnä, kun halusi lapsensa vaihtaa lapsettomaan naiseen.
Vieläkään meistä kukaan ei ole nähnyt sitä naista, mutta eipä ole tarviskaan, mihinkään emme sitä ole tarvinneet.
Lapsen etu kärsii siitä, jos mies ei maksa heille eikä tapaa, vaan se uusi nainen on tärkeempi. Äideille taas lapset ovat tärkeemmät.
Meillä ei otettu edes tapaamisriskiä, vaan sovimme että naiset pysyvät lapsistamme kaukana.
Viimenen lause oli melko totta, sillä noin siinä käy. Pakkohan jostain lapsille on rahaa saada, jos miehen rahat menee uuden naisen vaatteisiin ja kaljotteluihin! Ei kukaan ilman rahaa elä. Siitäpä ne uudet naiset katkeria ovatkin, kun mies joutuu lapsilleen maksamaan, niin siitä ne aina purkavat kiukkunsa, mutta väärään suuntaan kylläkin.
Voiko näin idioottimaista tekstiä kirjoittaa tosissaan vai onko tämä provosointia? Jos kirjoittaja sulkee lapsensa tällaisella despoottisyleilyllään ulos reaalimaailmasta ja muista ihmisistä, voidaan onnitella mielenterveystyötä tekeviä. Heille tulee mukavat tulot, kun nämä manipuloidut lapset aikuistuttuaan vihdoin uskaltavat ilmaista kantansa ja haluavat irrottautua loukatun ja jätetyn äitinsä marttyyriotteesta.
Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua olemaan katkeran exän pelinappula. Ei kenenkään! Häpeäisit.
En siis ymmärrä! Jos lapsiltani viedään isä, ei heillä ole mitään tarvetta antaa sitä isälle anteeksi, eikä minun. Ei heidän tarvitse hyväksyä isältä sitä mitä he eivät halua, jos isäkään ei lapsiansa kunnioita ja heistä välitä.
Jokainen saa päättää ketä elämäänsä tarvitsee, ja me olemme päättäneet että perheenrikkojia emme tarvitse, ja se on meidän onni että niin päätimme, olemme säästyneet paljolta!
Isän tässä hävetä täytyy, ja niin häpeekin, ja saa hävetä, mutta sääliämme ei saa.
Lasten aikaa ei takasin saa ja paljon on menettäny, mutta omapa on ollut valinta.
Lapset ovat olleet minun mielipiteitteni tukena ja ovat samaa mieltä, ja minä tuen omia lapsiani. Ne eivät ole jaettavissa kenenkään kanssa, ne eivät ole kauppatavaraa. He ovat ansainneet vain parasta, ja sen olen heille pystynyt yksin antamaan, kun miestä ei perhe-elämä huvitannut. Mutta edestä löytää mitä taakseen on jättänyt, katkerasti muistaakin, olisiko sittenkään kannattanut.
että kukaan ei ole vienyt lapsiltasi isää. Hän on lähtenyt omasta halustaan, ja totta on, ettei teidän tarvitse sitä hänelle anteeksi antaa. (Onko hän pyytänytkään?)
Jos miehesi on lähtenyt ja jättänyt etupäässä sinut, joka nyt et kostonhimossasi anna tavata lapsiakaan, voidaan päätellä että mies on ymmärtänyt, että sinun kanssasi käden vääntäminen on loputon suo. Hän on luovuttanut, ja miksi? Katsopa peiliin.
Maksakoot virheistään! Kaikkea ei voi mieskään saada, jos typeryyksiä tekee. Minä ja lapset emme vaan ole se kohde jonka anteeksi pitää antaa ja hyväksyä. Olemme liian kallisarvoisia siihen.
on sitä mieltä, että hänen lähtönsä oli virhe? Muistelkaamme erästäkin suomalaista huippusäveltäjää, joka löysi uuden vaimon. Entinen teki kaikkensa, jotta miehen elämästä tulisi helvetti, pakotti lapset kääntämään isälleen selkänsä ja luonnollisesti nyhti miehen puille paljaille. ;)
Mies ilmoitti hymyillen tv-haastattelussa: maksoi mitä maksoi, kyllä kannatti uudesta rakkaudesta maksaa. Mitään en kadu. Heidän romanssinsa on kestänyt jo vuosikymmeniä.
Myöhemmin ex-vaimo oli vähän ennen kuolemaansa kirjoittanut nyksälle kauniin kirjeen ja sopinut asiat. Lasten kanssakin välit ovat nykyään hyvät.
Mitä tarina opettaa: kaikki ovat kallisarvoisia.
tuntee! Tiedän että ex mieheni katuu ja siksi välttelee kun häntä hävettää, mutta mitä siitä. Itsehän on sen tien valinnut. Me emme häntä ulos ajaneet, itse halusi minusta ja lapsistaan eroon, ja sai mitä halusi, tyhjän elämän. En voisi kuvitella itselleni aikaa, jos minun lapseni eivät minua muistaisi ja välittäisi sen tähden että hylkäsin heidät lapsena! Se olisi minusta niin julmaa. Siksi en käsitä miehenikään tekoa, että oli valmis luopumaan lapsistaan!!
eksyin tänne palstalle, vaikkei minulla mitään uusioperhettä olekaan.
tunnut hirvittävän onnettomalta ja katkeralta ihmiseltä.
mistä tiedät, että exäsi katuu ja välttelee? voisiko olla niin, että sinä olet myrkyllisyydelläsi ajanut hänet pois?
mistä tiedät, että hänen elämänsä on tyhjä nyt? Jostakin syystähän hän sinunkin luotasi lähti.
ei kai exäsi ole lapsistaan luopunut, vaikka sinusta luopuikin. lapsethan ovat erillisiä olentoja, vaikka sinä mielelläsi kytketkin heidät itseesi.
hae apua ja terapiaa.
hieman eri tavoin. En halua sinua loukata, kun pyydän miettimään, oliko suhteenne exäsi kanssa naisen ja miehen vai äidin ja isän? Vaikutat hyvin perheorientoituneelta, kenties oletit että ex-miehesikin on? Näin olen huomannut monessa liitossa käyneen. Hössätään lasten kanssa ja kun nämä sitten lähtevät pesästä, mitään yhteistä ei ole jäljellä. Silloin se elämä vasta tyhjää on.
Luulen miehesi ymmärtäneen tämän ja siksi lähteneen. Ei se tee sinusta huonoa, jos teidän liittonne ei toiminut. Olet hänen lastensa äiti ja parasta mitä voit lapsillenne antaa on vapaus olla lapsia - ei heidän kuulu märehtiä aikuisten selvittämättömiä asioita ja "tukea" äitiä, kun varmasti kaipaavat myös isää. Myönnä itsellesi, että exäsi lähtö loukkasi ja vapaudu siitä! Älä jää katkeruuteen kiehumaan.
Lapsesi varmasti nyt tukevat sinua, kun näkevät että olet vähän heikoilla ja itsetuntosi on järkkynyt. Jos vähän relaat ja hyväksyt tilanteen, he tulevat varmasti ilahtumaan. Heille olisi varmasti mahtavaa, jos äiti saisi uutta potkua elämäänsä. Tsemppiä siis!
kun joku on vahingoniloinenkin! tunteet on sallittuja eikä katkeruus ole sen kummepi tunne kuin vahingoniloisuuskaan, joka tiettävästi on vieläpä pahempi asia.
Käytöksestä huomaa ihmisen olotilan hyvin pitkälti. Hän välttelee meitä kun ei kehtaa näyttäytyä tekosensa jälkeen. Katuu aivan selvästi. Sitä saa mitä tilaa.
Tyhjä se on kun elämässänsä ei ole enää muu kuin työ jossa aikaansa viettää.
Lapsistaan luopui samalla kuin minusta. Eipä näytä heitä lapset mitenkään kiinnostavan.
Terapiaa en tarvi mutta mies käy jotta saa pitää työnsä edes.
Oletko edes aikuinen ihminen?
Kuka sen isän vei? Ja minne? Hae ihmeessä lastesi isä takaisin, jos hänet on väkisin jonnekin viety tai tee edes rikosilmoitus. Ajatella, että Suomessa tapahtuu tällaista!
Aika monessa tapauksessa se on ÄITI, joka jättää isän ja haluaa eron!
Samalla, kun rajoitat lastesi ja heidän isänsä tapaamismahdollisuuksia, menetät myös itse sitä kovasti kaipaamaasi vapaa-aikaa.
Jokainen ex-vaimo ja äiti haluaa omaakin aikaa, siis aikaa ilman lapsia. Eikö silloin olisi kaikkien kannalta parasta, että välit lapsen/lasten isään on kunnossa ja tapaamissopimukset molempia osapuolia miellyttävät?
Ei uusi nainen ex-miehesi elämässä ole uhka lapsille vaan useissa tapauksissa katkeroitunut ex-vaimo kokee äitiytensä uhatuksi vaikkakaan kukaan ei sitä uhkaa. Uusi nainen kuitenkin kuuluu entisen miehesi NYKYISEEN elämään ja näinollen myös yhteisten lastesi elämään, halusit tai et.
minun hoivaa tarvi! Heillä on omat harrastukset ja jutut ja omat kaverit kaikilla. En ole tarvinnut omaa aikaa heidän ollessa pieniä, koska olen koti ihminen ja viihdyn kotona ja lasten kanssa.
En ole koskaan heidän pieniä ollessakaan kiletänyt isää tapaamasta, ja olen oikein vaatimalla vaatinut, mutta välillä turhaan. Ei kiinnostanut sillon eipä kiinnosta nyt isoja lapsia isäkään.
Minulle ei kukaan ole ollut uhka eikä tule. Kyse ei ole koskaan ollut uhkasta tai mistään muustakaan pelosta, koska sellaista ei ole ollut! Uudet naiset ei koskaan ole kuuluneet lasteni elämään, eikä minun, ei pieninä eikä nyt isona! Se ei vaan ole tullut kysymykseen. Siihen laitoin rajan. Ollaan pärjätty hienosti ilman häiriköitä. Myös ex mies ymmärsi, eikä ole heitä tunkenut. Siinä hän on ollut viisas, että pitänyt akkansa poissa meidän elämästä. Lapsemme ovat samaa mieltä.
Rumasti puhut naisista.... Akkahan se olet sinäkin. Tosin entinen ainakin ex-miehellesi.
että miksi se mies sutkin jätti.
tulkitsisin niin, että mies, joka todella katuu eroa, pyytää eksältään anteeksiantoa ja kertoo halustaan palata takaisin. Jos sun eksä ei ole tehnyt tällaista, niin kyse on kyllä sun ihan omasta katumusfantasiasta. Mutta hei, jos onnistut sillä pitämään psyykeäsi sen verran koossa, että pystyt pyörittämään lapsiperheen arkea, niin on se taatusti parempi selviytymiskeino kuin esim. ryyppääminen.
jo kaiken huippu. Siinä katkera ex-vaimo provosoi entisen miehen uutta elämää ja sanelee sääntöjä.
Huh..huh... Ei voi muuta sanoa, että kaikkea sitä kuulee ja näkee. Toivottavasti katsoisit peiliin ja miettisit mitä ne lapset todellisuudessa ovat ajatelleet ko. tilanteesta.
Kirjoituksestasi ja rivien välistä luettuani sieltä paistaa syvä katkeruus. Lapsiasi olet käyttänyt vallan välikappaleena ex-miestäsi kohtaan. Kasva JO hyvä ihminen aikuiseksi!!!!!!!!!
tehnyt nytkin. Voin olla katkera, mutta olen aina oikeassa kuitenkin. Ten aina kaikki ratkaisut lapsia ajatellen. Nyt lapset ovat isoja ja ovat elämäänsä tyytyväisiä ja onnellisia siitä, ettei ole joutuneet isänsä pompotettavaksi, sinne ja tänne, vaan ovat saaneet kasvaa omassa kotona. Siihen ei ole koskaan kuuluneet ulkopuoliset ne isän naiset eikä tule kuulumaan. Siitä lapset ovat minua kiittäneet, että en ole sille tielle lähtenyt.
Olemme lasten kanssa perhe, siihen ei kuulu isä naisineen, vaan jos isä itse haluaa lapsia tavata, ovi on aina avoin, vain hänelle. Kaiken onnellisen elämämme kruunaa yksi lapsenlapsi, joten ratkaisu on aivan oikea. Vanhemmallakin lapsella oma perhe, joten en ole voinut toimia väärin.
joka päätät kaikesta sekä olet aina oikeassa, että oletko itse ollut yksin lapsiesi kanssa, ethän suinkaan ole esitellyt heille omia puolisojasi??
sinulla siis on vain lapset,ei muuta, tätä et suot ex miehellesikään, tai että olisi saanut jakaa onnensa lastensa kera!!kylläpäs on upeeta istuttaa omiin lapsiinsa katkeruutta onnen ja suvaitsevaisuuden sijaan, ja juu ja jos olisit antanut exäsi esitellä uuden puolisomsa,´olisko se saattanut olla este lapsenlapselle tai lapsen perheelle???näinhän melkeen kirjoitat,olet toiminut oikein, niin kun näin tapahtunut..hui kamala, mieheni lapsi tuskin siis ikinä saa tasapainoista elämää ja perhettä kun mieheni exä on sallinut hänen tutustua minuun ja kiintyö sekä tykästyä minuun, uuteen hirveeseen nyksään..huh huh kaikkee ihmiset oikeesti tekeekin, ja väittävät sitä vielä jotenkin lapsen eduksi!!!
siinä elämäämme jakamassa. Halusi mennä muualle!
Minulla ei ole puolisoita, oli yksi puoliso ja kaikki hänen lapsiaan!
Lapset ovat kaikkeni, muu on tarpeetonta, ja tulee ajallaan.
Sanoin et ovi on avoin isälle, jos hän haluaa, ketään ei voi pakottaa lapsiaan tapaamaan!
Ei ex miehellä ole puolisota, se on pelkkä seurustelu suhde,jos sitä siksikään voi sanoa. Pelkkä ajanviete, miehethän ei jaksa olla yksin kauan.
Ei ole minun ongelma, ellei saa elämäänsä järjestykseen. Jokainen aikuinen vastaa itsestään, en ole ex mieheni äiti enkä holhooja.
Tuskin lapseni olisivatkaan näin menestyviä ja onnellisia, jos joku sottapytty yäkkö siinä olis sählänny. Ihan pelottaa ajtella millasia lapsemme olisi. Minun äitinä on pitänyt huolehtia siitä, että lapseni saavat elää täysipainoista, hyvää ja rikasta lapsuutta. Omilleni en suo vääriä toimintamalleja ja huonoja esimerkkejä keneltäkään ulkopuoliselta ihmiseltä, varsinkaan höperöiltä isän naikkosilta.
ole uutta miestä itsellesi saanut. Säälittää lapsesi tuossa katkerassa ilmapiirissä. He ovat varmaan sisimissää todella ahdistuneita vaikkeivat sitä välttämättä näytäkään.
Kyllä niitä saa jos on halua mennä etsimään! Minulla ei ole halua saada uutta miestä itselleni! Ei ainakaan vielä.
Hm, ahdistunut taidat olla sinä. Minä lapseni tunnen, eikä yksikään ole ahdistunut siitä, ettei ne isän naiset ole kuuluneet heidän elämäänsä, vaan siitä että isä halusi jättää lapsensa ja muuttaa muualle. Siitä olemme kaikki katkeria, mutta meillä on asiat hyvin, paremmin ei voisi olla.
mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että nämä ex miehesi seurustelusuhteet ovat sottapyttyjä,ja olisivat pilanneet lapsesi elämän???
ja mikseivätkö lapsesi tapaa isää,siitä saat syyttää itseäsi mielestäni, sillä sinun tehtäväsi ei ole enään säädellä eron myötä aikuisen ex miehesi elämää, tai sitoutuuko hän, tai seurusteleeko hän kenties, se että se on ollut sinun valintasi ei tee ex miehestäsi huonoa isää lapsillee, tai ei ole syy olla tapaamatta lapsiaan!!
ja uskon ettei lapsesi ole todellakaan omalla järjellä ajatelleet että onpa hyvä ettei pidetä omaan isään yhteyttä,kun sillä on niitä sottapyttyjä, ja erosi siksi meistä kaikista!!!äidissähän ei ole mitään vikaa. ja kuule nyt vielä kerran, ei se poismuutto SINUN ja MIEHESI kodista tarkoita ettää hylkää lapset, olisiko miehesi pitänyt luopua omista haaveistaan ja ja ahdistuneena olla kanssasi, jotta saisi olla isä!!
herätys, ei isä ole mies joka elää eron tullen vain lapsilleen, ex vaimolleen, ja maksaa ex perheen kulut!!! hän on elävä olento, joka kaipaa onnellisuutta siinä missä me kaikki, ja ei ole todellakaan huono ihminen jos luo suhteita ja saa tyydytystä muiltakin kun joskus vuonna banaani sinulta!!!herätys nyt!!!
Kunnon mies ei lähde hyvästä suhteesta kenenkään perään ja jätä vaimoa ja lapsiaan. Itse olen omistatunut lastemme hoitoon täysillä, koko ajan. Olen hoitanut heidät kaikki vauvasta asti sekä kodin. Jos mies ei osaa arvostaa vaimoa ja lapsiaan niin paljon, että kaipaa omaa aikaa, poissa lasten ja vaimon silmistä, vierasta naista, on vika miehessä myös! En ole täydellinen minäkään, mutta en koskaan ole juossut vieraissa miehissä siksi, ettei perhe nyt satu kiinnostamaan!
En ole juossut vieläkään, vaikka erosta on kauan, ja lapset kasvaneet isoiksi.
Minä olen edelleen heistä yksin vastuussa, niin kauan, kunnes muuttavat pois kotoonta.
Mies ei siihen kyennyt, vaan luovutti.
Siksi me emme hyväksy isän uusia suhteita elämäämme, koska se olisi anteeksi anto. Ei siä voi tehdä väärin ja olla sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja marssia uusien naistensa kanssa meidän elämään. Virheillä on hintansa, ja se maksaa joka väärin tekee.
Meidän puolesta ex mies voi nauttia nyt onnistaan kenen kanssan hyvänsä, kunhan pitään ne onnensa meistä kaukana. Kuten sanoin, isälle ovet ovat avoinna, mutta käymään vaan ei olemaan!
Niin siinä vain kävi että mies lähti, sille ei voi mitään, vaikka mielestäsi suhde oli miten hyvä tahansa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Eikö mielessäsi ole koskaan ollut muuta kuin kosto? Tuollaisia tilanteita maailma on täynnä! MUTTA, miksi kostat tilanteen lapsillesi?? Lapset ovat aivan syyttömiä tilanteeseen niin kuin ehkä sinäkin. Manipuloit nyt lapsesi isäänsä vastaan. Yritä nyt nostaa itseäsi niskasta ja kohottaa itsetuntoasi. Ala vaikka tavata muita miehinä, ihan vaikka exäsi kiusalla: ) Säälittää tuollaiset ressukat :(
..siis haloo... Knock knock anybody home...?
Miten herranen aika sinä jaksat kirjoittaa tuollaista soopaa ja sontaa ja vielä vedät niihin lapsesi mukaan?! Olet katkera, petetyn vaimon esikuva.
Nii-in miksiköhän miehesi otti ja lähti luotasi? Onko muka kaikki ex-miehesi syytä? Riitaan, erimiellisyyksiin tarvitaan kaksi ihmistä!!
Turhaan itsestäsi mitään marttyyriä teet. Kaikista nuista kirjoituksista paistaa niin läpeensä vihaa pursuava, katkeroitunut nainen, jonka mies on hyljännyt ja löytänyt onnen toisesta naisesta. Et ole hyväksynyt sitä, että miehesi on onnellinen. Lietsot sitä vihaa, kaunaa, katkeruuttasi myös lapsiisi. Antaisit kerrankin heidän itsensä päättää ovatko isäänsä ja hänen uuteen vaimoon yhteydessä ilman, että sinä pyörit välissä. Sehän osoittaa sinusta mustasukkaisuutta. Pelkäät, että lapsesi ja lapsenlapsesi alkavatkin pitämään sitä uutta vaimoa parempana kuin sinua. Pelkäät, että uusi vaimo vie sinun paikan. Sitä tämä kaikki on.
Arvelempa, että lapsesi pitävät yhteyttä isäänsä ja hänen uuteen vaimoon sinulta salaa. Valkoisia valheita he voivat päästellä sinulla, jotta sinulla on hyvä mieli.
Uskottelet itsellesi, että miehesi tulee vielä jokin päivä vielä takaisin ja olet itsesi siihen suggestoinnut. Voi, herää jo todellisuuteen ja lopeta ex-miehesi mustamaalaaminen ja marttyyriä esittäminen ja alkaisit elämään elämää!!!!
niin että isän uusi puoliso ei ole tervetullut TEIDÄN elämään, siis haloo.....mikset anna lapsien tavata isäänsä hänen omassa elämässään, mitä sinä siihen itsesi luet mukaan??mikset anna isän olla isä, vaikka miehellä uusi suhde olisikin?siksi koska SINÄ et tätä hyväksy!!miehesi ei kuulu TEIDÄN elämään, muuta kun lapsien isänä, joten älä ripustaudu lapsiisi ja exääsi!!jos miehesi ei ollut sinun kanssasi onnellinen, ei hän luovuttanut, vaan halusi olla onnellinen, eikä suinkaan varmasti jättänyt lapsia,vaan elämän SINUN kanssasi!!!
tässä taas näemme lapsen edun!!!ei voi kun ihmetellä!
Vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa omaa asennettaan!! Ota itseäsi heti nyt niskasta kiinni! Mene vaikka ensi töiksesi kampaajalle ja soita parhaalle ystävällesi ja lähtekää tuulettumaan!!
en väitäkkään että muilla olisi näin.
Tietenkin me ollaan kaikki katkeria, kyllä katkera saa olla, ja pahoillaan. Kaikki on.
Totta riidatonta suhdetta ei olekkaan, niin myös meillä riideltiin. Minä kestin mies ei, vaan helpompi lähtä ja olla omillaan, poissa vastuusta, ja edota kaikkeen muuhun, paitsi itseensä.
Aivan vapaasti voi olla onnellinen, missä tahansa ja kenen kanssa tahansa. Huonon miehen merkit täyttävä ihminen, joka ei kestä erimielisyyksiä,
ja heti ollaan pakoilemassa.
En halua sitä miestä enää takasin, minut kun kerran jätetään lastemme kanssa, ei takasin ole tulemista, ei vaikka kuin ihana mies ja isä olisi ollut. Katua ei kannata, minun kanssani.
Arvella voit mitä tahansa tietenkin, ja kuvitella omia kuvitelmia, mutta meillä luottamus pelaa edelleen ja on aina pelannut. Lapsemme ei ole koskaan valehdellut mistään minulle, joten mitään salasia tapaamisia ei ole ollut.
Tiedän aina koska isäänsä tapaa, se sovitaan, ja tiedän minne menevät, joten älä suotta huolehdi, meillä on asiat paremmin kuin hyvin.
Ellen voisi omiin lapsiini luottaa, niin se olisi lähes katastrofi. Silloin voisi jo epäillä että lasten isä on käskenyt omia laspsiaan valehetelemaan! Järjetöntä.
Kerran vielä, en halua miestäni enää takasin.
Hän on kunnon mies, mutta harvan sielu kestää katsella mielisairasta naista riehumassa päivästä toiseen, viikosta viikkoon, vuodesta toiseen.... Lasten takia hän yritti kestää, hammasta purren, kuten kunnon miehen tulee. Lopulta hän kuitenkin totesi, että hänenkin sielunsa särkyy tällä menolla, lapsiaan hän ei enää kykene pelastamaan, vaimo on ollut menetetty jo aikaa, enää jäljelle vain oma pelastautuminen. Sydän särkevänä hän sulki vankilansa oven takanaan ja hengitti syvään, raitista, puhdasta, myrkytöntä ilmaa keuhkoihinsa ja aloitti Elämän.
Miesparka ansaitsisi urhoollisuusmitalin.
että nostan hattua todella mieheni exälle, joka nuorestakin iästä huolimatta osasi ja osaa edelleen tehdä kypsiä päätöksiä ja ajatella lapsensa etua, oman katkeruutensa sijaan!
mieheni exä hyväksyi tosiasian ettei mieheni voinut elää lapsen takia suhteessa ihmisen kanssa jota ei rakastanut, eikä tuntenut muuta kuin ystävyyttä tätä ihmistä kohtaan!se että hän valitsi oman elämän, jossa uusiakin suhteita, mutta onnellinen mies ja isä, ei saanut tätä exää myrkyttämään lapsensa mieltä, eikä kokenut että lapsi olisi jätetty, vaikkei mies HÄNTÄ halunnutkaan!!
hän hyväksyi tilanteen, hyväksyy edelleen, mieheni lapsella on aina ollut molemmat vanhemmat, eri kodeissa, ja tällähetkellä molemmilla uudet puolisot ja perheet, siltikin olemme väleissä, emme katkeroituneena kukaan sodi keskenämme, ja koe että olisimme vieneet kuka keneltäkin jotain, tai että itsekkäästi ajattelisimme menneitä ja kostaisimme lapsilla kokemamme mielipahat!!!
lapsen etua erossa kun ajatellaan, usein vaan sattuu juurikin olemaan exän etu ja hänen loukkattua sieluaan paikatakseen pilaa lasten ja isän mahdollisuudet jatkaa isänä ja lapsina!!
onnellisuus on jokaisen oikeus, siihen pitäisi pyrkiä, eikä vain tekemään toista onnelliseksi itsestä piittaamatta!!
miehesi otti ison ja rohkean ratkaisun,.hän todellakin ansaitsee mitalin!!!ja tittelin ISÄ, sensijaan en tiedä vosinko kutsua itseäni ihmiseksi tai äidiksi jos toimisin omien lapsieni kanssa kuten sinä toimit!!!
"isästä joka ei ole ollut jokapäivä läsnä, kun halusi lapsensa vaihtaa lapsettomaan naiseen. ""
Vai vaihtaa.. Voi sissus, noin typerien ihmisten ei tarvitsisi edes lisäntyä. Toihan voi olla vaikka periytyvää! Suthan se vaihto!
Mitäs jo isä tekeekin uuden kanssa lapsia? Vaihtaako se sitten entiset lapsensa nykyisiin?
En voi ymmärtää.Aivopeset lapsesi ja ajat heidät omaa isäänsä vastaan.Oma miehenikin lähti toisen naisen kanssa ja jäin yksin 5 lapsen kanssa,mutta tuollaista katkeruutta en ole koskaan tuntenut,enkä IKIMAAILMASSA lapsilleni omaa isäänsä haukkunut.Keskenämme olemme asiat selvittäneet ja lapsemme ovat kiitollisia että olemme ex-mieheni kanssa hyvissä väleissä nykyään.
alkuperäiseltä! Kumpa kaikki tajuaisivat tämän niin ei mitään riitoja olisi. Kumpa ex-vaimo tajuaisi että on rikkaus lapselle tavata isin "uutta naista" samoin kuin äitikin tapaa uusia ihmisiä eronsa jälkeen.
Näin on.Olen yh. Mies tapasi eromme jälkeen melko pian uuden naisen.Ei se minua haittaa.(erohan minä halusin)Ja aina sanon lapsillemme vain hyvää sekä isästä että tämän uudesta naisesta (jolla myös lapsi).Haluan että lapseni hyväksyvät uuden naisen, koska ex on onnellinen sen kanssa, miks ihmeessä minä alkaisin lapsia niitä vastaan kääntämään.Pian ovat muuttamassa yhteen ja silloinhan lapseni ovat vielä useammin äitipuolensa kanssa.Hyvä vaan , saavat elämäänsä uuden ihmisen joka välittä ja hoitaa ja hoivaa.Ei se ole minulta mitään pois.Minä olen kuitenkin lasten äiti,sehän ei miksikään muutu.
Usein se on äiti, joka eron haluaa. Jos mies perheestä lähtee, niin olisi syytä miettiä: Miksi?
Mies ei jätä lapsiaan vaan vaimonsa. Suhteen säilyminen lapsiin on suojattu lailla, mutta entinen vaimo tekee sen usein mahdottomaksi vaatimuksillaan ja "säännöillään".
Lopulta mies saattaa kyllästyä jatkuvaan pompotteluun ja tapaamiset vähenevät ja lopulta saattavat jopa loppua. Sittenhän miestä on hyvä syyttää huonoksi isäksi, kun ei edes lapsiaan käy tapaamassa. Totuus on, ettei mies kestä katkeroitunutta entistä puolisoaan.
Se on surullista niille lapsille, joiden isä jättää heidät, myös äiti tuntee lastensa puolesta surua ja murhetta.
Laki ei voi isää pakottaa tapaamaan omia lapsia jos ei isä sitä itse halua!
Aina ei se äiti ole syy pää siihen ettei lapset isää näe. Jos isä ei itse sitä halua, ei sille voi mitään, ei edes ne surulliset lapset.
Jos esim. se miehen uusi nainen on päättänyt, että mies jättäköön kaiken taakseen, niin kyllä se mies silloin jättää, myös lapset. En tunne yhtään äitiä, joka olisi vaikeuttanut tai jopa estänyt lapsiaan tapaamasta isää! Kyllä se on isästä ja siitä uudesta naisesta-sista lähtöisin.
usein jää myös elatusmaksutkin maksamatta, tai ne menee ulos ottoon, kun mies ei lapsistaan välitä.
Se on surullista mutta totta. Mies etsii aina helppoa elämää, oli se sitten naimisissa tai eronnut, koskaan ei ole lapsille aikaa, ja helppo siksi unohtaa.
Minun lasteni isä teki juuri niin, että erosi minusta JA lapsistaan. Vuosi sitten sovimme kaikenlaista tapaamisiin liittyen, mutta kuinkas sitten kävikään. Isällä ei ole aikaa.
Olen kaksi kertaa asiasta maininnut ja molemmilla kerroilla herneen palkot hurahti miehen sieraimiin. Nyt olen luvannut, ette asiasta enää sano, enkä ole puolen vuoteen sanonut. Tänä aikana isä on tavannut toisen lapsen kerran ja toisen ehkä viisi kerta (muutaman tunnin kerrallaan). Meidän lapset ovat jo isoja (yli 10 v), joten siinä mielessä minä en tarvi niitä vapaita viikonloppuja.
Olen itse menettänyt isäni ollessani alle 10, kylläkin kuoleman kautta. Tämän vuoksi olisin toivonut, että omilla lapsillani olisi ollut isä. Nyt niillä on rahoittaja ja satunnainen "kaveri". Lapset ovat myös niin isoja, ettei minun tarvitse niille mitään mustanmaalausta harrastaa. Itse näkevät, mitä mies on miehiään. Jokainen tätä lukeva nyxä voi omalta osaltaan miettiä, miltä mahtaa minun lapsistani tuntua, kun isällä ei ole aikaa heille, mutta on aikaa mm. nyxälle ja harrastuksille. Sitten kun nyxää tapaavat, onko ihme, jos lapset eivät nyxästä oikein tykkää?
Minä en ymmärrä aikuisia, jotka lapsia näin kohtelevat. Toki vastuu lasten tapaamisesta on isällä, mutta täytyy kyllä sitä exääkin ihmetellä. Minä en huolisi rinnalleni miestä, joka ei OMIA lapsiaan tapaan.
Mutta silti olen onnellinen ;)
niitä isän naisia tai tyttöystäviä tavata. Kyse on aina isän tapaamisesta. Jos lapset eivät halua mennä isälle jos joku nainen siellä on, ei ole pakko mennä. Isä jos haluaa, voi tavata lapsia muualla. Isä ei saa asettaa ehdoksi sitä että on tavattava se nainen.
Se on sitten isästä kiinni ja siitä naisesta. Nainen voi laittaa kapuloita ratttaisiin että mies ei saa tavata lapsia. Sitten valmis onkin soppa.
Kunnon mies ei aseta naista ja lapsia vastakkain. Lapset pitää olla tärkeemmät.
Meidän mies ja yritti aikoinaan, mutta eipä onnistunut. Nyt ei mies näe omia lapsiaan, kun se eukko eianna tavata. Lapseni ovat olleet ilman isää jo viisi vuotta, ja tietävät mistä kiikastaa, ja kuka on syypää.
halunneet mennä isälleen kun uusi nainen oli siellä? Eikö sinunkaan luona koskaan käy ketään? Valitettavasti vaan äidit huomaavat olevansa kovin yksinäisiä kun lapset alkavat tajuta kuka loppujen lopuksi on estänyt tapaamiset...
Omasta puolesta voin sanoa, että kyse ei ole siitä, että lapset eivät sinänsä haluaisi mennä isän luo tai ainakin silloin aluksi. Kyse on siitä, ettei isän luo voi mennä. Sitä en tiedä, mistä johtuu. Nyt on kyllä tullut sitäkin, että toista lapsista ei kiinnosta isäänsä tavata. Aikansa odotteli turhaan. Ilmeisesti antaa isän maistaa omia keitoksiaan (=ei ole aikaa). Olen luvannut, etten pakota tapamaan, vaikka itse toivoisin, että suhde isään säilyy. Paljsota isä jää paitsi.
heidät pieninä minun kanssani elämään. Isällekään ei voi kaikkea anteeksi antaa. Ehkä ajan kanssa unohtuu, mutta kun isä jätti, lapset eivät halua nähdä isän uusia naisia. Sen siitä sai, kun lapsensa pettää ja jättää.
Onko niin että lapset ja isä haluavat nähdä toisensa mutta sinä et tätä halua?? Kyllä on suuri äidin voima jos näin voi tehdä. Sääliksi käy sinua ... lapset ymmärtävät kyllä asian oikean laidan myöhemmin, silloin en haluaisi olla housuissasi.
miten se on! En ole koskaan kieltänyt isää ja lapsiani tapaamasta, isä itse ei sitä halua! Minä ja lapset emme halua niitä isän naisia elämäämme! isä valitkoon mikä on tärkeempää, ovet ovat hänelle aina avoin, mutta ei naisillensa ei kelleen! Siitä lapsetkin ovat yhtä mieltä, heitä he eivät tarvitse!
niin kirjoitat joka kerta "isä ei halua lapsiaan tavat",minä ja lapset emme halua isän uusia naisia elämäämme"..eli selvää, sinähän olet pistänyt miehen valitsemaan, joko naiset tai lapset, onko sinulla mielestäsi täysi oikeus siihen???onko se sinun tehtäväsi lasten edun nimissä??
sillä selvästi miehesikin nyt kyllästynyt oikkuihisi, jonka vuoksi ei jaksa tapella yksinkertaisesti, että näkisi lapsiaan, sillä sinä olet vaatinut että hänen pitää elää munkin lailla,mikäli mielii lapsiaan tavata..ja tämän uudet naiset haisee-ideaalin olet istuttanut lapsiisikin!!!lapset sopeutuvat, ja ovat avarakatseisia ja suvaitsevaisia, mutta en ihmettele tuolla myrkytyksellä mikseivät ha´lua isäänsä tavata..huh huh..ja sinä vielä koet kasvattavasi onnistuneesti lapset!!!!jaa-a, kyllä aika kapeakatseisella otteella, ja katkerassa ilmapiirissä, mutta usko pois totuuden tajuttuaan en minäkään haluisi olla housuissasi!!=)
Tunnen muutaman äidin, jotka estävät tai tekevät mahdottomaksi lapsen/lasten ja isän tapaamiset.
Tunnen muutaman miehen, jotka eivät ole saaneet tavata lapsiaan useisiin kuukausiin. Isä kyllä haluaisi lapsiaan tavata, mutta lapsen äiti sen estää.
Ymmärtäisin, jos olisi kyse esim. alkoholismista tai vaikka rikollisuudesta, mutta kyseessä on ihan normaalit työssäkäyvät asiansa hoitavat miehet.
On asioita, joista ei puhuta, ja puolisoiden välillä voi olla asioita joista kukaan ei tiedä. On helppo näyttää onnelliseslta ym tasapainoiselta, ettei perheessä mitään onglmia.
Itse kuulun siihen ryhmään, joka ei omia asioita kerro kenellekkään. On asioita joista ei muiden tarvi tietää.
Ja luulen, et jos minä estäisin lapsia tapaamasta isää, siihen olisi varmasti syy, eikä sitä välttämättä kukaan tietäisi, miksi en antaisi lasten tavata isää. Se ei kuulu muille, muut saa arvailla, mutta perheen sisäiset asiat eivät kuulu muille.
Olen tarkka myös minulle uskotuista jutuista. Jos joku mulle puhuu omia ongelmia ym asioita, pystyn pitämään ne omana tietonani.
On monenlaista isää ja äitiä. Jokainen kokee eron tavallaan. Joku kantaa katkeruutta mukanaan loppuikänsä, joku jonkin aikaa. Osa jatkaa eteenpäin antaen anteeksi toisen viat ja puutteet. Kukapa meistä täydellinen olisi?
Kuitenkin eron tullessa, täytyisi yrittää ajatella lapsen etua unohtaen omat kärsimykset. Ei varmasti ole lapsen vika, jos vanhemmat eroavat. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan eron jälkeenkin.
Jotkut eivät vaan kykene ajattelemaan lapsen hyvinvointia ja etua, vaan oma katkeruus estää normaalin kanssakäymisen entisen puolison kanssa. Katkeroituneena ja loukattuna saatetaan estää lapsen tapaamiset ex-puolison kanssa, mustamaalataan entistä elämänkumppania varsinkin, jos hän on löytänyt rinnalleen uuden ihmisen.
Lapselle molemmat vanhemmat ovat rakkaita ja arvokkaita erosta huolimatta. Lapseen ei kummankaan vanhemman pitäisi istuttaa omaa katkeruuttaan. On kurja tilanne, jos lapsi joutuu valitsemaan oman äidin tai isän välillä.
Molempien vanhempien täytyisi kyetä jatkamaan elämäänsä eron jälkeenkin. Lapsi sopeutuu kyllä olemaan kummankin vanhemman luona, mikäli hänelle annetaan siihen mahdollisuus.
Olisi suotavaa, että kummassakin kodissa noudatettaisiin jokseenkin samanlaisia sääntöjä lapsen suhteen ja lasta rakastettaisiin ja entistä puolisoa kunnioitettaisiin erosta huolimatta.
Mieheni oli jo eronnut, kun hänet tapasin. Tässä tapauksessa vaimo oli se, joka oli halunnut eron. Heillä on yksi yhteinen lapsi, joka on yhteishuoltajuudessa.
Muutimme mieheni kanssa yhteen ja menimme naimisiin. Mieheni ex-vaimo soitti miehelleni ja kysyi, voisiko heidän yhteinen lapsensa olla jatkossa enemmän meillä, kun meitä on nyt kaksi aikuista ja hän on edelleen yksin.
Sovimme yhteisesti uudet tapaamisjärjestelyt ja mieheni ja hänen ex-vaimonsa kävivät tekemässä viralliset paperit sosiaalitoimistossa.
Mieheni lapsi on minulle yhtä rakas kuin oma lapsi. Välit ex-vaimoon ovat kunnossa kaikin puolin, hän voi soittaa meille kummallekin koska vaan tai tulla vaikka käymään.
Lapsi viihtyy kummankin vanhempansa luona ja näin asian pitäisikin olla. Lapsella on asiat paremmin kuin hyvin, hänellä on normaalit vanhemmat, tosin kaksi kotia, mutta kummassakin häntä rakastetaan ja arvostetaan ja siinä lisänä kolmas aikuinen, eli minä = mieheni nykyinen puoliso.
Mieheni itse sanoo, että hän oli aikatavalla hukassa lapsen kanssa ennenkuin minä astuin kuvioihin. Opetin miehelleni, kuinka lapsi otetaan mukaan arjen pikkuasioihin. Neuvoin, kuinka leikki on lapsen työtä ja kuinka leikin ohessa voi myös opetella asioita.
Hänen ja lapsensa suhde on parantunut paljon, hän on huomattavasti enemmän mukana lapsensa arjessa ja hän kokee nykyään olevansa paljon enemmän kuin vain viikonloppuisä.
Toimintasi on todellakin ollut kypsän naisen toimintaa. Kumpa tällaisia nyxiä oli enempi, niin lapsillakin olisi helpompaa.Olette selvästi sinut itsenne kanssa, sinä, miehesi ja miehen exä.
Hyvää jatkoa teille kaikille.
Kaunis kiitos ja Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja kaikille muillekin!
Sitten hän erosi vaimostaan, ilmeisestikin minun takiani. Lapset ovat äidillään, ja isä on vähän pahoillaan että ei ole heitä paljoa nähny. Ex vaimo varmaan näin kostaa miehelleen lähdön. Uskomme kuitenkin että ajan kanssa hän leppyy ja lapset näkevät isäänsä enemmän.
Mies on henkisesti paljon miehistynyt ja ajatuksetkin ovat järkeentyneet minun kanssani. Avioliitossa ei oikein vaimo tainnut miestään arvostaa, eikä välittänyt hänen mielipiteistään, jyräsi alleen.
Uusi suhde usein virkistää.
Joissakin tapauksissa avio/avoliitto ei vain toimi ja se on parempi lopettaa. Ainahan se satuttaa, jos eroon liittyy kolmas osapuoli.
Olisi tietysti parempi erota ensin, ilman, että kummallakaan on uutta kumppania valmiiksi katsottuna. Tosin, käytännössä moni tarvitsee huonostakin parisuhteesta erotakseen sen "alkusykäyksen", monelle se tarkoittaa juuri uutta kumppania. Silloin useinmiten jompi kumpi loukkaantuu ja sota kaikista asioista lapset mukaanlukien on valmis.
Eron jälkeen kummallakin on toki vapaus etsiä ja löytää rinnalleen uusi puoliso.
häviäjiä, pettettyjä ja loukattuja.
Mutta elämä on sellasta, kahta naista ei voi olla, oikeesti, muuten kuin salassa.
Itse kyllä tunnen "vieneeni" miehen perheestä, mutta koska mulle itselle ei ole koskaan niin tapahtunut, en osaa olla kovin pahoillani. Jokaisella on oikeus onneen, oli se sitten vapaana tai naimisissa, rakkaus ei sitä katso. Jokainen meistä ajattelee kuitenkin ensin itseään.
ole "voittaja"!
Parisuhde on aina kahden kauppa..ja kolmannen korvapuusti.Kun liitossa on lapsia..on ero aina
myös lasten kannalta "häviö".
Jos ei ole kokenut eron tuskaa,luopumista..ei kykene tuntemaan empatiaa.
Itsekkyyttä on aivan liikaa tässä maailmassa.Jokainen voisi omassa elämässään välillä miettiä onko toiminut moraalisesti oikein?
Entäpä jos se sinun "viemäsi" mies jättääkin sinut samalla tavoin?Joku toinen nainen ottaa sinun paikkasi?Hehkutko sittenkin "voittajana"?
Aito rakkaus on pyyteetöntä,siinä ei ole "voittajia"..ei häviäjiä!
Ei millään pahalla, mutta hymyilyttää ;).
Toivottavasti miehesi on kuitenkin löytänyt sen onnen itsestään, eikä sinusta. Muutoin ei hyvää seuraa.
Toivottavasti miehesi tekee jotain, että saa lapsiaan tavata. Ei se aina ole se ex, joka kostaa. Lasten iästä riippuen, myös lapset voivat olla lähtemättä isää/äitiä tapaamaan. Itse olen toiselle lapselleni luvannut, että pakko ei ole tavata, vaikka toivon, että välit isään säilyisivät. Lapseni ei halua tavata isäänsä. Sanojaa lainatakseni "en tarvitse tuollaista isänmallia". Pakko sanoa, että fiksu on lapsi, valitettavasti.
Hyvää jatkoa!
Vai sanoo lapsi "en tarvitse tuollaista isänmallia", onko isä rikollinen? Kyllä tuo sanonta kertoo jo äidistäkin jotain. Ei lapsi tuollaista sano jos äiti on AIKUINEN ja käyttäytyy aikuisen tavoin.
Äiti kyllä on aikuinen, isästä en aina ole varma ;).
Voi kun sinä tietäisitkin, kuinka vaikeaan asemaan olen joutunut, kun joudun isän juttuja lapsilleen puolustelemaan. Valitettavasti isä ei itse hoida suhteitaan. Se, mitä tyttö minulle kertoi, on täysin oikein nähty, koettu ja tunnettu tytön näkökulmasta - valitettavasti; eikä tarvittu äidin apuja lausuntoon "tuollaista isänmalli". Usko pois, mutta kyllä lapsilla on kaikki aistit ja mitä vanhempia, sitä enemmän asioista ymmärtävätkin.
Eli kyllä se lapsi voi noin sanoa, vaikka äiti on aikuinen ja käyttäytyy aikuisesti. Miksi et totea, "ei lapsi tuollaista sano, jos ISä on AIKUINEN ja käyttäytyy aikuisen JA ISÄN lailla.
isä sitten käyttäytyy?