meillä on uusioperhe ollut kohta koossa 2vuotta ja yritän parhaani mukaan kasvattaa omaa lastani ja mieheni lapsia, mutta joskus tuntuu että mikään ei kelpaa.
en tiedä hyväksyykö mieheni ex minua mutta välillä tuntuu ettei. lapsille kun ostan lahjoja ne kelpaavat kyllä lapsille mutta ei heidän äidilleen. ihan sama mitä ostaa ja kuinka yrittää huomioida myös heitä. viime vuonna ostin tytölle kirjan ja exän vastaus oli isälle " luuletko sinä että lasta kiinnostaa tälläinen?" ja nyt talvella joululahjoista tuli kommentti "mikä tämäkin muka on ja mihin tätä tarvitsee?" kiitoksia vaan paljon! yritän setään tulla toimeen myös mieheni lasten kanssa mutta alkaa käymään vaikeaksi.
ikävintä on että lapsi ottaa mallia äidiltään :( nytkin kun oli synttärit tytöllä "ai tällänen, en mä tätä tyllä tarvitse" ja " aijaa mulla on jo tällänen aika tylsä oli" ja "en mä haluu isin luo kun siellä on niin tylsää" no seuraavaksi voisin exälle sanoa ettei tarvii lapsia tänne tunkea jos ei halua. ikävintä on myös se että pikkuveli seuraa perässä mitä isompi sanoo vaikka ei olisikaan samaa mieltä.
miten pystyn mieheni ja minun lapseni kasvattamaan kun pelkään että lapsi kun tulee ikään että ymmärtää asioita hän kysyy " äiti miksi noi saa mutta mä en?". ex ei hyväksy minun kasvatusperiaatteitani. kai omassa kodissani saan kasvattaa lapseni niin kuin haluan? minusta vaikka millaisia lahjoja saisi pitää olla niistä tyhmistä sukisakin kiitollinen koska monella lapsella ei edes ole niitä jalassa!!!
en tiedä hyväksyykö mieheni ex minua mutta välillä tuntuu ettei. lapsille kun ostan lahjoja ne kelpaavat kyllä lapsille mutta ei heidän äidilleen. ihan sama mitä ostaa ja kuinka yrittää huomioida myös heitä. viime vuonna ostin tytölle kirjan ja exän vastaus oli isälle " luuletko sinä että lasta kiinnostaa tälläinen?" ja nyt talvella joululahjoista tuli kommentti "mikä tämäkin muka on ja mihin tätä tarvitsee?" kiitoksia vaan paljon! yritän setään tulla toimeen myös mieheni lasten kanssa mutta alkaa käymään vaikeaksi.
ikävintä on että lapsi ottaa mallia äidiltään :( nytkin kun oli synttärit tytöllä "ai tällänen, en mä tätä tyllä tarvitse" ja " aijaa mulla on jo tällänen aika tylsä oli" ja "en mä haluu isin luo kun siellä on niin tylsää" no seuraavaksi voisin exälle sanoa ettei tarvii lapsia tänne tunkea jos ei halua. ikävintä on myös se että pikkuveli seuraa perässä mitä isompi sanoo vaikka ei olisikaan samaa mieltä.
miten pystyn mieheni ja minun lapseni kasvattamaan kun pelkään että lapsi kun tulee ikään että ymmärtää asioita hän kysyy " äiti miksi noi saa mutta mä en?". ex ei hyväksy minun kasvatusperiaatteitani. kai omassa kodissani saan kasvattaa lapseni niin kuin haluan? minusta vaikka millaisia lahjoja saisi pitää olla niistä tyhmistä sukisakin kiitollinen koska monella lapsella ei edes ole niitä jalassa!!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
"kai omassa kodissani saan kasvattaa lapseni niin kuin haluan?"
Onko joku väittänyt ettet saa omassa kodissasi kasvattaa OMIA lapsiasi niinkuin haluat? Eikö tullut mieleen, että tämä ex ei hyväksy kasvatustapojasi HÄNEN omalle lapselleen. Tuskin hän puhui SINUN lapsiesi kasvattamisesta!
Sinulle EI kuulu se kuinka miehesi ex haluaa lapsensa kasvattaa, joten sitä on turha itkeä. Sinä ET laadi heidän lapsilleen kasvatussääntöjä!
tämä siis stä että minun pitää antaa mieheni lasten asua kuin pellossa? ja antaa jatkaa tapettieni repimistä jota he kotona harrastavat? heitellä ruokaa lattialle?
mielestäni minun kodissa pitää elää minun säännöilläni tai ei tarvitse tulla.
on se epäreilua jos heidän velipuolella on täällä erit säännöt kuin heillä.
Katos ettei kattoa tai seiniä hakkaa lekalla irti tai heitä keittiön pöytää ikkunasta ulos!!!! Sellasia ne on ne nykyisen miehen lapset,joten etsippä itellesi lapseton mies, ja opeta omillesikin että kylässä ei sitten tapetteja revitä eikä lattioilla kävellä!!!
siis mielestäsi isän pitää luopua tapaamasta lapsiaan? Vai ajattelitko kenties, että hän poikkeuksellisen varakkaana henkilönä varaa hotellin tapaamisviikonloppuina?
Kummallinen ajatuksenjuoksu sinulla, kyllähän kaikilta tahoilta on todettu, miten tärkeää on, että avioerosta huolimatta isä pitää yhteyttä lapsiinsa.
eiköhän ne kasvatuspelisäännöt mietitä uusioperheissäkin yhdessä! Samat säännöt niin homma toimii.
Miksi ostat lapsille lahjoja jos he eivät ole niihin tyytyväisiä ja pahoitat mielesi. Jätä homma miehellesi niin lahjatkin ehkä kelpaavat ja jos lapsi ei ole tyytyväinen lahjoihin jättäkää kerran ilman niin oppii ehkä kunnioittamaan saamaansa.
Et voi ostaa lasten kiintymystä ja anna lasten isän kasvattaa lapsiaan sillä eihän sinun nimeäsi lue huoltajuussopimuksessakaan..?
Omat säännöt sinulla pitää olla omassa kodissa ja niitä tulee kaikkien noudattaa. Säänöt eivät ole sama asia kuin että sinulla olisi kasvatusvastuu.. se on miehelläsi.
Anneli
jotka lapselle säännöt asettaa, ja muiden on se hyväksyttävä!
hoitopaikassakaan olla. Kyllä se niin on ketkä paikassa asuvat sen säännöillä mennään.
ei kiinnosta lasten kasvatus saatika lasten kanssa oleminen. aina kun lapset tänne tulevat hän menee katsomaan elokuvaa tai alkaa surffailemaan netissä. eli "kasvatus" ja sääntöjen luominen jää minulle.
ja niille jotka eivät tajunneet pointtiani oli pointti se että ex on sitä mieltä että lapsilla pitäisi olla samat säännöt täällä kuin kotonaan. eli jos kotona saa repiä seiniä pitää ne saada repiä täälläkin. kesällä kielsin lapsia heittämästä vauvaa leluilla niin ex vastasi "nehän on vain lapsia". enkä yritä ostaa lapsia lahjoilla vaan ostan isän toimesta lahjat kun muuten ne jäisivät ilman niitä.
haluaisin vain että minun kotiani kunnioitettaisiin ja elettäisiin mun säännöillä ja jos niitä ei noudateta ei tänne tarvitse tulla. en minäkään mene ex-vaimon kotiin ja seiso hänen pöydällään tai saatika pieri ruokapöydässä niin kuin tämä vanhenpi mieheni lapsi tekee ja minä taas en hyväksy sitä.
ottamasta lapsia kotiisi. Onko se toteutettavissa? Mitkä ovat asuntonne omistussuhteet? Entä onko Sinulla ja lapsellasi mahdollisuutta lähteä jonnekin viikonloppukylään kun monsterit ovat tulossa? Yksikin viikonloppu, että lusmuilijamiehesi (mistä naiset näitä säälittäviä vätyksiä oikein haalivatkin? Ja MIKSI?) silmät aukeavat yrittäessään selviytyä omasta jälkikasvustaan :D
ja niitä tarvitaan!
Meidän huushollissa ainakin pätevät MEIDÄN säännöt ihan kaikille lapsille! Sillä ei ole merkitystä asuvatko ne täällä vai ovatko kyläilemässä. ( esim. lastemme kaverit )
Ei meillä saa rikkoa tavaroita, kiusata koiraa tms. minun lapsi, miehen lapsi, eikä kenenkään muunkaan lapset! Mielestäni kasvatusvelvollisuus on osaltaan jokaisella täysjärkisellä aikuisella ihmisellä, kaikkien lapsiin!
Silloin on toki myös hyväksyttävä se, että muilla aikuisilla on myös oikeus ojentaa tarvittaessa minun lastani. Toki oikeudenmukaisuuden rajoissa!
"en minäkään mene ex-vaimon kotiin ja seiso hänen pöydällään tai saatika pieri ruokapöydässä"
Onko tämä ex sitten hyppinyt sinun pöydälläsi? Ja se että lapset toimivat noion luonanne, ei tarkoita sitä että saavat tehdä sitä kotonaan. Ehkä kyse on vain siitä, ettei miehesi pidä heille kuria!
että talossa talon tavalla. Joutuuhan jopa lapsetkin muutenkin käyttäytymään eri tavoin eri paikoissa (kotona, hoidossa, isovanhempien luona, kaupassa).
Olen myäs toisen kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että olisi syytä lähtä omien lasten kanssa jonain tapaamisviikonloppuna vaikka mummolaan, että isä ja lapset saavat oleskella ihan keskenään. Avaa vähintään isän silmät, jos ei muuta.
Sen sijaan tuota sinun kiitollisuusvaadetta en tajua. Kiitollisuutta ei voi tuoda ulkopuolelta, se nousee sisimmästä jos nousee. Kiitollisuutta vaatimalla ei saa aikaan kuin katkeruutta. Lakkaa ostamasta niitä lahjoja, isän vastuullahan ne muutenkin on.
minä taidan olla ainoa "kapinallinen" joka ei anna lasten elää pellossa, näkisittepä miten he käyttäytyvät mummolassa!
lähtisin mielelläni lapseni kanssa pois täältä mutta ongelmana on että vanhempani asuvat 200km päässä ja mies ei anna autoa koska ei silloin voisi kuskata omia lapsiaan. tämä on aika patti tilanne mutta kaippa tästä selvitään.
voisi kokeilla jos joku kaveri vaikka ottaisi meidät kylään siksi päiväksi. jos vaikka lapsen kummitäti.
lahjojen ostamisen olen päättänyt lopettaa koska en jaksa sitä mielipahaa jota siitä minulle tulee. toivon että kun oma lapseni tuosta kasvaa ettei hän ota mallia sisarpuolistaan.
kiitos kumminkin kaikille vastanneille :)
Nainen, unohda kummit ja kaimat ja varaa itsellesi hemmotteluviikonloppu kylpylästä :) Ja käytä julkisia liikennnevälineitä, silloin voit huoletta juhlistaa vapaaviikonloppuasi skumpalla!
Onko auto muuten miehen 100% omistuksessa? Entä onko suhteenne avo- vai avioliitto? Mikäli olette avioliitossa, ei miehesi "anna" sinulle autoa, vaan päätätte asiasta ja tarvittaessa otat sen. Avoliitossa, mikäli hänellä on omistus, on asia valitettavasti toisin.
En jaksa avautua omasta perhetilanteestani, mutta sanotaanko, että tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu. Mielestäni on myös typerää kommetoida tyyliin "jätä sitten mies jos kerran on noin vaikeeta" ja "itsehän olet valinnut, lapset kuuluu pakettiin". Varmaan sinäkin olet ymmärtänyt, että lapset tulevat aina olemaan osa teidän elämää ja juuri siihenhän kaikissa suhteissa pitäisi pyrkiä, että vaikka jotkut asiat ovat vaikeita ei silti heti erota (tällä tavalla kommentoivat ehkä itse vaihtavat paria kun sukkia kun yhdellä on lapsia, toisella koiria jnejne.)
Itse olen päättänyt nyt, että en edes yritä valehdella ihmisille ja väittää että pitäisi mieheni lapsesta. Toimeen tullaan, ja se saa riittää. Omalla lapsellani on tietyt säännöt ja yritän kasvattaa hänestä hyvin käyttäytyvää nuorta sillä mielestäni hyvät käytöstavat sillä ilman niitä maailmassa ei pärjää. Mielestäni on päivän selvää, että omassa kodissani minulla on oikeus sanoa, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Mitä hyväksyn ja mitä en. Lapset sopeutuvat nopeasti ja oppivat äkkiä, että vaikka kotona saa tehdä jotain, toisaalla se ei ole sopivaa. Jos miehesi olettaa sinun huolehtivat lapsista heidän ollessa teillä (samanlainen muuten oma mieheni) silloin sinulla on myös oikeus toimia kuten toimit oman lapsesi kanssa. Tätä mieltä minä olen, ja tämän olen tehnyt selväksi sekä lapsen äidille, että miehelleni. Jos järjestely ei kelpaa, mies voi käydä tapaamassa lapsia entisen luona.
Ja tosiaan, ehkä olisi syytä jättää lapset kerran kokonaan ilman lahjoja, niin kelpaisi ne "huonommatkin"...