Erosta on reippaasti yli vuosi. Menneen vuoden aikana lapseni olivat alkoholisti-isällään 9 kertaa yökylässä, aina niin että illalla vein ja puolilta päivin hain, kerran jopa keskellä yötä kun isi tulikin ravintolassa vastaan.
Oon aina joko töissä tai lasten kanssa. Apua saan sukulaisilta ja ystäviltä, mutta kurjaa pomputtaa lapsia eri paikkoihin hoitoon, jos haluan lähteä harrastuksiin tai baariin. Nyt alkaa olla mitta täys :(
Ajattelin tosissaan hakea lapsille viikonlopputukiperhettä. Asiaa helpottaisi varmasti sekin, että niiden isä on nyt puoli vuotta ulkomailla. Se vaan herättää valtavia huonommuuden tunteita! Olenko paska äiti, jos haluan pari kertaa kuussa lapset pois jaloista ja lähteä ulos? Olla yksin? Tapailla miehiä? En varmaan, mutta vieraaseen perheeseen? Miten sen selittää kahdelle terävälle päiväkoti-ikäiselle hyväksyttävästi, että nyt tehdäänkin näin? Huh huh, pahalta tuntuu, etenkin nyt kun nätisti tuolla nukkuvat, lainkaan aavistamatta että äiti saa kohta kahdesta ihanasta, kiltistä lapsesta hermoromahduksen.
Oon aina joko töissä tai lasten kanssa. Apua saan sukulaisilta ja ystäviltä, mutta kurjaa pomputtaa lapsia eri paikkoihin hoitoon, jos haluan lähteä harrastuksiin tai baariin. Nyt alkaa olla mitta täys :(
Ajattelin tosissaan hakea lapsille viikonlopputukiperhettä. Asiaa helpottaisi varmasti sekin, että niiden isä on nyt puoli vuotta ulkomailla. Se vaan herättää valtavia huonommuuden tunteita! Olenko paska äiti, jos haluan pari kertaa kuussa lapset pois jaloista ja lähteä ulos? Olla yksin? Tapailla miehiä? En varmaan, mutta vieraaseen perheeseen? Miten sen selittää kahdelle terävälle päiväkoti-ikäiselle hyväksyttävästi, että nyt tehdäänkin näin? Huh huh, pahalta tuntuu, etenkin nyt kun nätisti tuolla nukkuvat, lainkaan aavistamatta että äiti saa kohta kahdesta ihanasta, kiltistä lapsesta hermoromahduksen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
miltä susta tuntuu. Itse olin aikoinaan samassa tilanteessa, olin vaan kotona ja töissä, ja todella harvoin missään viihteellä.(En kyllä paljon edes halunnu mennä, teen vuorotyötä ja lapsella oli muutenkin rankkaa olla miten sattuu hoidossa) Mulla ei vaan ollu edes mitään sukulaisia sillon lähellä, pari kaveria vaan joilta välillä apua pyysin. Rupeehan selvittään sitä tukiperheen saamista nyt heti, sillä niitä on aika vaikee saada suuren kysynnän vuoksi. Äläkä missään nimessä tunne syyllisyyttä, kun itse saat välillä hengähtää kaikki voitte paremmin. Jaksamista:)
Jo pelkästään se, ettei ole yksin tään kanssa, helpottaa...
ymmärtää...
onneksi meillä lapsen isä on kuitenkin tullut meille lapsen lanssa olemaan ja ollut kummillaa 2 kertaa yötä, että on saanut aikuisten ysstävien kanssa tavata!
voi sua raukkaa! ethän voi edes niitä isälle antaa.
eikö lapsella ole kummia tai isovanhempia?
kyllä sun vaan nyt täytyy päästä relaamaan ja pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi yöksi, nuppihan tossa sekoo! koita jaksaa ja keksiä joku ratkaisu!
Kannattaa hakea se tukiperhe, se voi kestää joten laita asia vireille nopeasti.
Mä oisin saanut sen aika pian masennuksen vuoksi, mutta päätin kuitenkin sukulaisten kanssa, että he hoitavat kahta poikaani vuoroittain tarvittaessa, kaikilla ei ole niin hyvää tukiverkostoa kuin minulla ja siksi kannattaa hakea se perhepaikka. Ajanmyötä he tulevat tutuiksi lasten kanssa ja heidän kiva mennä kun jo tuttuja ja säännöllisesti sama paikka. Et oo mitenkään huono äiti jos haluat vapaata. Niin mäkin luulin olevani, mutta kun olen saanut omaa aikaa enemmän, on lasten kanssa jaksanut paremmin. Lopulta äidin hyvinvointi kuitenkin heijastuu lapseen...
Hei ja voimia sulle!
Hae ihmeessä tukiperhettä. Päiväkoti-ikäisethän ovat (yleistäen) helpoimmassa vaiheessa sopeutumaan uusiin ihmisiin ja kuvioihin. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vastahakoisemmiksi osa lapsista muuttuu tuollaista vieraaseen perheeseen kyläilemään menemistä vastaan.
Itselläni sama tilanne. Juuri tuli 10 vuotta täyteen yksinhuoltajuutta, siitä 6 vuotta totaalista sellaista. Lasteni isä on ollut tuon aikaa kuolleena eikä sitäkään ennen kovin usein pystynyt ongelmiensa vuoksi lapsia luokseen ottamaan. Tiedän siis todellakin kokemuksesta, miten rankkaa voi olla elämä. Mutta eteenpäin mennään ja jos lapseni olisivat nuorempia nyt, hakisin itsekin tukiperhettä. Helpompaa melkein, kuin "anella" vähäisiltä sukulaisilta hoitoapua.
Juttele lapsillesi positiivisella mielellä asiasta, valmistellen jo etukäteen. Niin, kuten muutkin totesivat, voit joutua jonottamaan. Toimi siis nopeasti. ÄLÄKÄ SYYLLISTÄ itseäsi! On hienoa, että toimit noin jo ennakkoon. ETTEI jonain päivänä ole tilanne niin paha, ettet jaksa enää ollenkaan.
JOKAINEN ihminen tarvitsee myös yksinäisyyttä, omaa aikaa. Se ei ole itsekkyyttä vaan terve piirre!
Hyvää jatkoa teille!
Kiitos kaikille myötätunnosta!
Uskon, että parempi on toimia ajoissa ja hakea apua, sillä muuten ei tähän mitään muutosta ole tulossa. *ja nyt niskasta kii... noin*
Mainio idea.
Mulle kävi näin:
erosin, lapset jäi mulle.Paras ystäväni meni naimisiin.(sillai kahden,ei muita kun 2 todistajaa, minä toinen)
Pyysin isää hoitamaan lapsia...EI!
Ihmettelin asiaa. Syy:hän ei kapakkareissuja hoida.
Yritin selittää ettei oo kyse kapakkareissusta, vaan häistä mitkä pidetään pienessä piirissä.
Silloin olisin tarvinnut tukiperhettä.
Lapseni tarvitsivat minua mutta ystäväni myös hänen tärkeällä hetkellä.
Kyllä tämä on vaikeaa.
tukiperhe ei ole tarkoitettu vain siksi, että he olisivat lapsenhoitajia kun äidillä on menoa..
tukiperhettä ei noin vain saa, ja tapaamisetkin sovitaan tarkasti,
ei siis vain soiteta perheelle, että mä tuon lapsen nyt, kun pitäs mennä asioille..
Sinun tapauksessa olisi ollut käyttöä lapsenvahdille.
esim MLL:sta saa hyviä, edullisia lapsenvahteja.
Minulla oli jokunen vuosi sitten sama tilanne ja mieleeni kävi että kun täälläkin on niin moni samassa tilanteessa eikö voisi kertoa että olen esim. Jyväskylästä ja mistä sitä tietää jos vaikka löytyisi samassa tilanteessa oleva ihminen jonka kanssa voisi jakaa arjen harmautta ja välillä autella toista vastavuoroisesti... Toki kannattaa hankkia sähköpostiosoite nimimerkillä mutta kyllä sitä kirjoitellessa näkee onko toinen täyspäinen..
Anneli
Anneli
Vai että alkoholisti-isä? Kuka diagnoosin on tehnyt, sinä? Teit kuitenkin lapsen alkoholistin kanssa. Vähän outoa ja ristiriitaistakin tuo kirjoittelusi...
teet taas!!!???
mistä tulee tällasia tyyppejä, joilta puuttuu kaikki empatian kyky ja jotka pitävät itseään niin täydellisinä että pahimman tuskan keskellä piiskaavat kanssaihmisiä?
täytyy olla takana rakkaudeton ja väkivaltainen lapsuus.
Olet suorastaan nero. Niin, tai sitten et kuitenkaan.
Jos ihminen pilaa lapsen lapsen elämän itsekkyyttään, niin vieläkö hänelle pitää empatiaakin löytyä?
kun yhteen mentiin. Viimeiset 1,5 vuotta joi 4-8 viikon putkia, eron jälkeen joi itsensä niin huonoon kuntoon että joutui tiputukseen. Kerran tuli ystävääni vastaan baarissa kun lapset olivat hänellä yötä. Waude, kunnon isä eikä varsinkaan alkoholisti.
Jospa kuule hoidat ihan vaan omat asias ääliö.
niin väärin kun äippä ei saa lasta hoitoon ja baarimatkat peruuntuu.. Kumpikohan se holisti oikein olikaan?
painu täältä ..mielenterveyspolit oon läpi yön auki. ei jaksa näitä avohoitokeissejä, vaikka tietty surkeetahan toi on. mutta itselläkin lautanen atvaraa täynnä...
mee pois.