Pakko purkaa johonkin.
Ei nyt mitenkään kauhean paha ole tämä mun ongelma, mutta jotenkin vaan iski nyt tämmönen tosi ikävä olo :/ Tänään alkoi taas koulut, ja olin aika järkyttynyt siitä, miten järkyttävän ujo, sulkeutunut tai jotain olen. Ulkonäkö on ihan ok, en nyt suorastaan kaunis ole, mutta en rumakaan. Normaalipainoinen myös, enemmän hoikka kuin pyöreä. Silti tuntuu itsetunto olevan aika nollissa. Ongelma on pahin koulussa, missä on paljon ihmisiä, joista suurta osaa en tietenkään erityisemmin tunne. Kotona olen iloinen, pirteä, puhelias. Yleensä kaiken vapaa-ajan vietän tallilla, missä myös pystyn puhumaan kenelle tahansa.
Mutta koulussa. En vaan jotenkin osaa olla siellä järkevästi. Kavereita on jonkin verran, vanhojen kavereitten kans en ole vakituisesti enää ollut koko syksynä pienten erimielisyyksien takia... Yleensä olen aina jossakin porukassa, mutta olen hirmu epävarma ja tosi monesti tunnen itseni jollain tavalla ulkopuoliseksi, ylimääräiseksi, ajattelen tosi helposti että mun seuraa ei kaivata. Yksin ollessa kuljen helposti katse maassa (näyttää erittäin tyhmältä), mutta siihen yksinoloon tottuu pikkuhiljaa...
Ähh. Ei tässä ollut mitään erityistä ideaa, oli vaan pakko purkautua ja katsoa jos joku jotain kommentois.
Ei nyt mitenkään kauhean paha ole tämä mun ongelma, mutta jotenkin vaan iski nyt tämmönen tosi ikävä olo :/ Tänään alkoi taas koulut, ja olin aika järkyttynyt siitä, miten järkyttävän ujo, sulkeutunut tai jotain olen. Ulkonäkö on ihan ok, en nyt suorastaan kaunis ole, mutta en rumakaan. Normaalipainoinen myös, enemmän hoikka kuin pyöreä. Silti tuntuu itsetunto olevan aika nollissa. Ongelma on pahin koulussa, missä on paljon ihmisiä, joista suurta osaa en tietenkään erityisemmin tunne. Kotona olen iloinen, pirteä, puhelias. Yleensä kaiken vapaa-ajan vietän tallilla, missä myös pystyn puhumaan kenelle tahansa.
Mutta koulussa. En vaan jotenkin osaa olla siellä järkevästi. Kavereita on jonkin verran, vanhojen kavereitten kans en ole vakituisesti enää ollut koko syksynä pienten erimielisyyksien takia... Yleensä olen aina jossakin porukassa, mutta olen hirmu epävarma ja tosi monesti tunnen itseni jollain tavalla ulkopuoliseksi, ylimääräiseksi, ajattelen tosi helposti että mun seuraa ei kaivata. Yksin ollessa kuljen helposti katse maassa (näyttää erittäin tyhmältä), mutta siihen yksinoloon tottuu pikkuhiljaa...
Ähh. Ei tässä ollut mitään erityistä ideaa, oli vaan pakko purkautua ja katsoa jos joku jotain kommentois.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mullakin vähän sama juttu: nyt kun koulut alkoi, niin olo on ikävä sielä ihmispaljouden keskellä. mulla on vissiin jonkinlainen lievä sosiaalinen paniikkihäiriö. punastun ja hermostun helposti kun puhun ihmisille kasvotusten. se ei ole ollenkaan kivaa, sillä pelkään aina ihmisten huomaavaan sen. ja kyllähän ne huomaavat. eivät aina, mutta usein. haluaisin olla kuten muutkin, mutta se ei vaan onnistu. välillä olen itsevarmenpi, enkä hermoile. nyt on taas menossa sellainen hermostuneempi kausi. minulla on paljon ystäviä ja minusta pidetään, mutta on tyhmää tuntea itsensä hermostuneeksi lähes kaikkien seurassa. kavereidenkin. sitten jos paikalla on kavereita ja suuri määrä muita ihmisiä, olo voi olla kovin epämukava. pelkään sitä mitä kaverit ajattelevat, kun hermoilen kaikkien seurassa. joskus opin olemaan välittämättä siitä mitä muut ajattelevat, mutta tällä hetkellä se ei onnistu. pitää opetella se uudelleen, niin en enää hermoile yhtä pahasti. kaipa tämä tästä.
tekstistä tuli varmaan aika sekavaa, mutta mukavaa että saa purkaa tunteensa tänne ja laittaa ne muitten nähtäville. jos joskus näette jonkun ihmisen, joka hermoilee/punastelee syyttä muitten seurassa, älkää katsoko häntä vinoon. ei se voi sille mitään...
mulla on vähän sama ongelma. en oikein osaa katsoa suoraan.. katson vähän väliä kävellessäkin maahan ja jos joku sanoo vaikka jotain vähän ilkeää, sulkeudun heti omaan pieneen maailmaani ja alan ns. rypemään itsesäälissä. ennen hymyilin paljon, mutta nyt se on vähän vaikeaa. tahtoisin tietynlaisen elämänilon takaisin.. tuntuu, että ei oikein ole ystäviäkään, jotka oikeasti välittäisivät. on paras kaveri, mutta hänkin on alkanut pitkästymään seurassani ja hakeutuu mahdollisimman usein muiden pariin juoruamaan. tuntuu siltä, että vaikka ympärilläni onkin ihmisiä, olen yksinäinen. tahtoisin niin olla sitä, mitä olin ennenkin... uskon, että tunteisiini liittyy myös se, että olin ensimmäisellä luokalla koulukiusattu. tunnen aina, että kaikki muut ovat niin kauniita, vaikka kai minä ihan jollain lailla nätti olen. huono itsetunto vaivaa siis.
Oon lukenut jostain tutkimuksesta tai sellaisesta miten nuoret tekee ulkonäöstään ongelman. Kun pitää itseä huonona ja on huono itsetunto, niin voikin alkaa näkemään, että olen ruma, ja selittää sillä monet asiat. Ja oikea syy ei todellakaan ole missään ulkonäössä.
Ei kukaan ole parempi vaikka on kaunis. Enää en laske itselleni ulkonäköä hyväksi tai huonoksi puoleksi. Tärkeintähän on se kaikki muu.