...Voi seurata jos on ollut 3vuotta yksin? Kolme vuotta sitten mulla oli jokunen kaveri mutta eipä oo enään. Neljäs vuosi nyt lähdössä. Oon tottunu oleen yksin, enkä usko sopeutuvani enään ihmisten joukkoon. Rakastan yksinäisyyttä.
Mutta mietin tässä vain että onko se 15vuotiaalle tytölle jollain tavalla vaarallista olla yksin? Ja noin suhteellisen kauan vielä.. Voinko joskus alkaa kärsimään jostain tämän takia? Vaikuttaako tämä mitenkään kehitykseen tms?
Joskus tuntuu, että olis kiva jos ois sellanen samanhenkinen kaveri ettei tarttis aina täällä kotona olla. Mutta muuten tykkään kyllä olla yksin (tosin onko tuo ihmekään, kauanhan sitä on tullu jo oltua)
Mulla ei siis todellakaan ole ketään kaveria. Päivät, niin arkipäivät, lomat, kuin viikonloputki menee netissä olemiseen, telkkarin kattelemiseen, lukemiseen tai eläinten kanssa olemiseen. Ja tietty kouluun. Muuta en tee.
Juu, kuulostaa omituiselta ja monet varmasti pitää mua outona. Mutta minkäs teet, jos oot oma ittes eikä siltikään kukaan huoli kaveriksi?
Mutta mietin tässä vain että onko se 15vuotiaalle tytölle jollain tavalla vaarallista olla yksin? Ja noin suhteellisen kauan vielä.. Voinko joskus alkaa kärsimään jostain tämän takia? Vaikuttaako tämä mitenkään kehitykseen tms?
Joskus tuntuu, että olis kiva jos ois sellanen samanhenkinen kaveri ettei tarttis aina täällä kotona olla. Mutta muuten tykkään kyllä olla yksin (tosin onko tuo ihmekään, kauanhan sitä on tullu jo oltua)
Mulla ei siis todellakaan ole ketään kaveria. Päivät, niin arkipäivät, lomat, kuin viikonloputki menee netissä olemiseen, telkkarin kattelemiseen, lukemiseen tai eläinten kanssa olemiseen. Ja tietty kouluun. Muuta en tee.
Juu, kuulostaa omituiselta ja monet varmasti pitää mua outona. Mutta minkäs teet, jos oot oma ittes eikä siltikään kukaan huoli kaveriksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuo kyllä kuullostaa,
mut ihmiset on kaikki erilaisia ja toiset
tutustuvat muihin myöhemmin kuin
toiset.
olet kuitenkin siinä iässä et jäät "kokemuksist"
pian paitsi ja sen jälkeen voi olla hankalampaa... se toki riippuu paljon ystäväpiiristä
mut jos sitä ei nyttenkää ole niin sit...
Ei voi tietää vaikuttaako mitenkään tulevaisuudessa tollainen teini-iässä yksin olo, mut sinänsä hienoa jos kykenet elämään asian kanssa. Itsekin ollu pari vuotta melko yksinäinen ja olen kyllä huomannut että tähän tottuu. Ennen oli paljo kavereita, mutta muutettuani uudelle paikkakunnalle, en ole tutustunut ihmisiin. Toi yksinolo ja siihen suhtautuminen liittyy paljolti aiempiin ihmissuhteisiin. Onko ollut kuinka läheiset välit vanhempiin tai kavereihin. Itsellä havaitsin muuton jälkeen jonkinasteista läheisriippuvuutta. Sekään ei ole hyvä asia, jos tottuu olemaan jatkuvasti jonkun kaverin tai poika/tyttöystävän seurassa. Kun suhteet menee poikki niin ei osaakaan olla hetkeäkään omillaan. Välillä on siis ihan hyvä oppia olemaan omillaan, mutta pitkään jatkunut yksinäisyys ei varmasti ole kovin antoisaa.
Löydät kyllä varmasti vielä kavereita tuossa iässä. Vanhemmalla iällä tutustuminen vaikeampaa. Kannattaa kokeilla uusia harrastuksia. Niissä tutustuu helposti.Tsemppiä !
yksinäistä elämää yli monta kymmentä vuotta. Ihminen tarvitsee yhteisön, tehtävän ja läheisiä, jotta elämä olisi elämisen arvoista.
Aloitin äskettäin terapian ja uskon, että loppuelämästäni voi tulla sen ansiosta elämisenarvoista. Älä sinä odota näin pitkään, vaan ala elää. Hakeudu terapiaan jo nyt, et selviä yksinäisyydestäsi yksin.
mäpäs olenkin ollut melkein 10 vuotta yksinäinen (nyt oon 18) ja olen niin perkeleen onnellinen siitä! en edes halua kavereita tai kumppania jne... sanokaa mitä sanotte mut ootte vaan kateellisia!
Millainen sä sitten olet kun sä olet oma itsesi? Millainen ulkonäkö ja luonne?
viestisi perusteella fiksulta, selkeältä ja hyvinvoivalta. Tuntuu, että tuo käsitys yksinäisyyden vaarallisuudesta tulee ihmisille joistakin leffoista, joissa "kerrotaan henkilöstä, joka oli vuosia yksin ja hyvin pahoinvoiva". Mutta eihän se oikeaan elämään päde! :D
Lukeminen, surffailu, tv:n katselu ja koulussakäynti pitävät mielen virkeänä. Olet ihan kuten muut, älä murehdi.
Joka vuosi ei mielestäni ihmisellä tarvikaan olla kavereita, jos ei vain kenenkään kanssa synkkaa (muut ovat lapsellisempia ja jutuiltaan eri tasolla). Vasta sitten, kun löytää jotenkin kutenkin mukavaa juttuseuraa, kannattaa miettiä paremmin tutustumista. En kuitenkaan kehoita olemaan tutustumatta uusiin ihmisiin -aina kannattaa yrittää, eihän siinä mitään menetä. Mutta terveydestä tässä ei ole nyt ollenkaan kyse. Ihminen pärjää ilman kavereitakin. Kaverit ovat vain piriste.
"Vasta sitten, kun löytää jotenkin kutenkin mukavaa juttuseuraa, kannattaa miettiä paremmin tutustumista. En kuitenkaan kehoita olemaan tutustumatta uusiin ihmisiin -aina kannattaa yrittää, eihän siinä mitään menetä"
Kirjoitin vähän sekavasti...
Tarkoitin tuolla sitä, ettei heti lyö hanskoja tiskiin. Lapsellisen oloisille henkilöille voi puhua kerran tai kaksi, odottaen jospa tämä keskustelun taso vähän paranisi. Mutta jos ei parane, niin siinä tapauksessa ei kannata ottaa kaverikseen ketään sellaista, jonka kanssa ei viihdy. Sitä tarkoitin. johonkin ihmiseen voi yrittää tutustua yhtä yrityskertaa enemmän, mutta jos todella huomaa, ettei ole vieläkään mitään yhteistä, niin sitten antaa olla. Ihmisiähän on onneksi paljon, joista valita.