selkärankareuma

Minulla on ollut vuosia jonkin verran selkäkipuja varsinkin öisin ja aamuisin sekä mm. kuivasilmäisyyttä ym oireita. Nyt päälle nelikymppisenä pahenivat, menin reumalääkärille ja sr-diagnoosi tuli melkein heti (magneettikuvien jälkeen). Eli sinuna menisin heti lääkäriin ja vaatisin ystävällisesti mutta päättäväisesti jatkotutkimuksia. Ei ne yöt siitä itsestään parane ja lastenkin takia sinun pitää olla niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista. Liikunta pitää ottaa ainakin sr-potilaan elämään ja ei se pahaa tee vaikka olisi muukin selkävaiva. Lääkitys, kevyt ruoka ja vähintään tunti liikuntaa joka päivä, siinä minun tämän hetkinen reseptini ja vointi on aika hyvä. Kuusi raskautta on takana. Osapäivätyössä pystyn käymään, kokopvtyö oli liian raskasta, ja sellainen työ pitää ainakin minulla olla, että pääsee liikkumaan. Mutta liikkumista sinä saatkin, siitä pitävät lapset jo huolen. Eli mars lekuriin, ei tämä tapa vaikka särkeekin.

Täällä 25-vuotias 9kk ikäisen tytön äiti jolla on selkärankareuma todettu muutama vuosi sitten. raskausaika meni hyvin ilman kipuja mutta synnytyksen jälkeen ollut koviakin kipuja, varsinkin öisin. käytössä reumalääke ja kipulääkkeet.
ennen kuin tämä todettiin, oireina oli useinmiten toispuoleinen kipu lonkassa ja pakarassa. jonkin aikaa meni ennen kuin magneettikuvissa näkyi mitään. onneksi olin sitkeä ja lääkäri, joka laittoi minut jo toistamiseen magneettikuvaan, uskoi, että olen niin kipeä kuin väitin. kaikki eivät ota todesta.
kyllä tämän kanssa oppii elämään, vaikka välillä kyllä ottaa niin päähän ja jatkuvat kivut masentaa. välillä on kivuttomiakin päiviä...mutta ilman lääkkeitä en varmaan pääsisi kävelemään. päivittäinen liikunta ja venyttely on tärkeää.

Itse olen yhden lapsen äiti kans. Diagnoosin sai loppusyksystä. Nyt testaillaan lääkkeitä (salazopyrin, naprometin ja sain lisäksi kalkkia ja d-vitamiinia).
Verikoe kontroleita ja lisää tutkitaan kaikilla mahdollisilla verikokeilla, magneettikuvaukseen myös meno ja kuntoutukseen odotan pääsyä.
Lisää tilityksiä löytyy täältä jostain tällä nickillä :)

Heips!

Oon 26vuotias (täytän kesällä 27) kahden lapsen (tyttöjä) äiti. Minulla todettiin selkärankareuma tammikuussa 2003. Oireet alkoivat vuonna 2002 esikoisen syntymän jälkeen, oireina oli alaselän aamujäykkyys ja kipu. Magneettikuvissa sitten näkyi nivelissä sakroiliittia. Oon jotenkuten pärjäillyt, välillä paremmin välillä huonommin. Jäin silloin diagnoosin saatuani vähän niinkuin tyhjän päälle, koska en voinut osallistua millekkään sopeutumiskursseille, koska lapseni oli vielä niin pieni, että en halunnut olla viikkoja erossa hänestä. Mutta nyt on alkanut tuntua, että jotain tukea olisi saatava. Kuopukseni on nyt 5kk vanha ja selkä on tosi huonossa kunnossa raskauden jäljiltä. Haluaisin edes vertaistukea ja tottakai haluan sitä myös antaa, huomasin pari vuotta sitten, kun juttelin erään tuttavan kanssa joka oli myös juuri saanut diagnoosin (hän oli lähemmäs viiskymppinen ja hieman eri elämäntilanteessa, mutta kuitenkin kohtalotoveri), että juttelu auttaa aina. Kirjoittele, jos kiinnostaa jutella mun kanssa.

yst.terv. Heidi