no niin, kertoilin tuossa viime viikolla omasta tilanteestani, menin siis alkuraskauden ultraan ja viikkoja piti olla kasassa noin 10. Eipä siellä sitten näkynyt muuta kuin sikiöpussi ja jotain epämääräisen pientä...eikun verikokeeseen, ja eilen kävin taas, mittailevat nyt niitä hcg-pitoisuuksia että nousevatko vai laskevatko ne.
Lääkärin mukaan alkio tms.vastasi viikkoja 6 3, ja pienen pieni mahdollisuus olisi, että raskaus ei olisikaan niin pitkällä kuin menkoista on laskettu. Mutta, käski myös varautua pahimpaan...
Tänään on sitten uusi ultra aamupäivästä jolloin selviää onko siellä masussa mitään elävää vai eikö. Itselläni on sellainen vahva tunne, että peli on menetetty, lauantaista asti on tullut välillä verensekaista, välillä ruskeahkoa tuhruvuotoa ja alavatsassa on ollut kummallisia tuntemuksia. Ei niinkään kipuja mutta jotain kummaa...jomotusta, kirvelyä, painontunnetta, jotain ihan outoa.
Hirveä viikko takana, epätietoisuutta, epätoivoa, välillä olen ollut varma, että kyllä siellä vaavin alku polskii ja seuraavassa ultrassa vinkkaa pikku kätösellään sieltä monitorista, että kukkuu äippä, täällä ollaan.Nyt tuntuu kuiteskin, että kaikki toivo on mennyt, ja menen vain hakemaan varmistusta epäilyilleni, että vaavia ei ole eikä tule. Pystyisi edes nukkumaan, mutta kun ei niin ei.
Pakko yrittää, että jaksaisi aamulla herätä ja lähteä, ja pääsisi tästä piinasta.
Hyvää yötä, kerron sitten kuinka kävi.
Lääkärin mukaan alkio tms.vastasi viikkoja 6 3, ja pienen pieni mahdollisuus olisi, että raskaus ei olisikaan niin pitkällä kuin menkoista on laskettu. Mutta, käski myös varautua pahimpaan...
Tänään on sitten uusi ultra aamupäivästä jolloin selviää onko siellä masussa mitään elävää vai eikö. Itselläni on sellainen vahva tunne, että peli on menetetty, lauantaista asti on tullut välillä verensekaista, välillä ruskeahkoa tuhruvuotoa ja alavatsassa on ollut kummallisia tuntemuksia. Ei niinkään kipuja mutta jotain kummaa...jomotusta, kirvelyä, painontunnetta, jotain ihan outoa.
Hirveä viikko takana, epätietoisuutta, epätoivoa, välillä olen ollut varma, että kyllä siellä vaavin alku polskii ja seuraavassa ultrassa vinkkaa pikku kätösellään sieltä monitorista, että kukkuu äippä, täällä ollaan.Nyt tuntuu kuiteskin, että kaikki toivo on mennyt, ja menen vain hakemaan varmistusta epäilyilleni, että vaavia ei ole eikä tule. Pystyisi edes nukkumaan, mutta kun ei niin ei.
Pakko yrittää, että jaksaisi aamulla herätä ja lähteä, ja pääsisi tästä piinasta.
Hyvää yötä, kerron sitten kuinka kävi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta ei nuolaista vielä!=)
Moikka moi! mä pidän sulle peukkuja huomiselle, koeta jaksaa, varmasti ressaava ja raskas viikko sulla takana. Kaikkeen sitä on parasta varautua kaiken varalta, mutta toivotaan me parasta! Kyllä se siitä, tsemppiä!
että se vauveli sieltä heilauttaa kättä äipälle:)